Onko heidän sanoissaan perää?
OLISI helppoa hylätä naisten vapautusliike kokonaan sellaisten naisten tuotteena, jotka vain haluavat valittaa. Siltä se monista miehistä tuntuu.
Eräs viisas henkilö kuitenkin kirjoitti: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” – Sananl. 18:13.
Jos ruumiissasi olisi kipu, arvostaisitko lääkäriä, joka lähettäisi sinut pois pelkästään valittajana? Vai haluaisitko hänen tutkivan pulmaa ja kertovan sinulle, mikä on syy ja onko olemassa parannuskeinoa?
Toinen Raamatun periaate kuuluu: ”Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.” – Sananl. 21:13.
Niinpä viisas henkilö kuuntelee. Hän punnitsee tosiasiat nähdäkseen, onko valitus perusteltu vai ei. Sitten hän toimii sen mukaisesti.
Mitä syytä valittaa?
Jos luot ennakkoluulottoman silmäyksen historiaan, sinun-on pakko myöntää, että naisilla on ollut monia syitä valittaa.
Kautta historian poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen valta on ollut pääasiassa miesten käsissä. Mutta tuloksena on ollut raakamaisuuden tympäisevä toisto. Pelkästään toisesta maailman sodasta World Book Encyclopedia -tietosanakirja esittää: ”On arvioitu, että siviilihenkilöitä ja sotilaita kuoli yhteensä 55 miljoonaa. . . . Siviilihenkilöt kärsivät suurimmat menetykset. . . . pommituksissa, joukkoteurastuksissa, pakkomuutoissa, kulkutaudeissa ja nälkiintymisessä.”
Tietenkään ei voi sanoa, että asiat olisivat olleet yhtään paremmin, jos naiset olisivat tehneet kaikki päätökset. Kun naiset todella hallitsivat joitakin kansoja, tilanne ei itse asiassa ollut yhtään parempi. Lue kertomus Egyptin Kleopatrasta, Palmyran Zenobiasta, Englannin Maria I:stä (”Maria Verinen”) tai Mariasta, Skotlannin kuningattaresta. Huomaat, ettei heidän hallintonsa ollut yhtään parempaa.
Tosiasiaksi jää kuitenkin, että miehet ovat olleet pääasiassa vastuussa sodista. Sota-aseet ovat myös olleet enimmäkseen miesten keksintöä. Naiset ovat nähneet, kuinka heidän kotinsa on hävitetty, heidän rakkaat omaisensa surmattu tai tehty raajarikoiksi. Ja kun armeijat vyöryivät laajojen alueiden yli, miljoonia naisia kohdeltiin epäinhimillisesti. Lukemattomia naisia on raiskattu.
Kuinka paljon naiset toisaalta esittävät vastalauseita kummallakaan puolella sodan aikana? Eivätkö esimerkiksi molemmissa maailmansodissa saksalaiset naiset olleet aivan yhtä uutteria edistämään maansa sotaponnisteluja kuin englantilaiset tai amerikkalaiset naiset omien maittensa? Milloin kuulit viimeksi, että suurin osa naisista kieltäytyi tukemasta jonkin kansakunnan sotia? Jotkut tiettyjen sotaponnistelujen äänekkäimmistä esitaistelijoista ovat olleet naisia.
On kuitenkin totta, että kautta historian useissa maissa monia naisia on kohdeltu vain vähän paremmin kuin eläimiä tai orjia. Muun muassa heitä on opetettu tekemään itsemurha, kun heidän aviomiehensä kuoli; heidän jalkansa on sidottu ja tehty epämuodostuneiksi; heidän ei ole sallittu syödä samassa pöydässä miesten kanssa tai heitä on myyty eniten tarjoavalle heidän tunteistaan välittämättä. Rauhan aikanakin tuhansia naisia raiskataan joka vuosi. Naisiin on kieltämättä kohdistettu monenlaisia sortotoimia.
Monissa tämän päivän ’edistyneissäkin’ yhteiskunnissa naiset todella kokevat syrjintää. New York Times -lehti esitti: ”Yhdysvaltojen laissa, jonka juuret ovat keskiaikaisessa yhteiskunnassa, mikä piti naisia irtaimena omaisuutena, ja johon miespuoliset lainlaatijat ja tuomarit sukupolvesta toiseen tekivät lisäyksiä, on monia piirteitä, joiden voitaisiin sanoa epäävän naisilta lakien yhtäläisen suojan.”
New Yorkiin osavaltiossa tytöt, joiden katsotaan olevan ”valvonnan tarpeessa”, voidaan vangita kahdeksaantoista ikävuoteen asti. Mutta poikien ikäraja tässä suhteessa on kuusitoista. Kuluttaja-asiain osaston (Department of Consumer Affairs) henkilökunnan asianajaja, Sally Gold, sanoo, että ”16-vuotias tyttö voitaisiin . . . moraalittomasta käytöksestä panna koulukotiin jopa neljäksi vuodeksi. ”Poikia varten ei ole mitään sellaista menettelyä”, hän sanoo. Kuusitoistavuotiasta poikaa, joka olisi aivan yhtä moraaliton, ei rangaistaisi.
Perhe-elämä
Monet naiset valittavat osaansa perhe-elämässä. Onko heidän väitteissään mitään perää? Cornellin yliopiston psykologi Urie Bronfenbrenner sanoo:
”Olen sangen myötätuntoinen sen suuttumuksen ja pettymyksen suhteen, joka heijastuu naisten vapautusliikkeestä. Naisia ei syrjitä ainoastaan niin kutsutussa miehen maailmassa, vaan nyt heiltä on riistetty myös heidän naisen osansa arvostus.
”Ennen vanhaan äiti sai tunnustusta naapuristossaan siitä, että hän oli kasvattanut lapsensa hyvin. Nyt äidillä on yhä vastuu lapsistaan, mutta ei kylliksi tukea eikä tunnustusta. Hänen miehensä on poissa suurimman osan aikaa, eivätkä hänen naapurinsa useinkaan ole todella hänen ystäviään.
”Luomme tilannetta, missä naiset ovat pettyneitä molemmissa maailmoissa.”
Monet isät siirtävät vastuun lastensa valmentamisesta äidille. Tuloksena on, että äidin täytyy tehdä päätökset ja huolehtia asioista, jotka aviomiehen pitäisi käsitellä. Look-lehti sanoi tästä:
”Amerikkalaista naista syytetään miehensä syrjäyttämisestä perheen päänä. Hän kohtaa mielessään tämän tutun syytöksen esittämällä vastasyytöksen, että hän tuskin tuntee huonekuntaa, jossa äiti ei ponnistele – turhaan – saadakseen isän tekemään lasten elämässä tärkeät päätökset, pitämään kuria, olemaan pojilleen miehekkyyden esimerkki. . . .
”Oman valintansa perusteella ja vaimonsa vastalauseista huolimatta hän jättää lastensa elämässä tärkeät päätökset – heidän koulutuksensa, sukupuoliopetuksensa, uskonnollisen ja moraalisen valmennuksensa – heidän äidilleen. Hän sanoo, että vaimo ’tietää enemmän näistä asioista’ kuin hän, mutta vaikka hän sanookin näin, hän on täysin vakuuttunut siitä, että hänen vaimonsa ryöstää häneltä arvovallan kodissa.”
Koska liian monet miehet luopuvat perhevastuistaan, jotkut naisten vapautusliikkeessä sanovat, että perhe on vanhanaikainen ja pitäisi hylätä. Mutta korjaisiko se asiat? Tri Paul Popenoe Yhdysvaltain Perhesuhteiden tutkimuslaitoksesta esittää: ”Mikään yhteiskunta ei ole koskaan säilynyt sen jälkeen kun sen perhe-elämä rappeutui.” Harvardin yliopiston täysinpalvellut professori Carle Zimmerman sanoi perhe-elämän rappeutumisesta muinaisessa Kreikassa ja Roomassa: ”Kummassakin tapauksessa muutos uskossa ja luottamuksessa perhejärjestelmiin liittyi . . . valtavaan kriisiin itse kulttuureissa.”
Perhejärjestelyn hylkääminen on kuin ’lapsen heittämistä pois pesuveden mukana’. Se, että monet perheet ovat onnellisia ja todella selviävät ongelmistaan, osoittaa, että vika ei ole perhejärjestelyssä. Se on ihmisissä, jotka ovat liian itsekkäitä tai haluttomia tekemään omaa osaansa.
”Tasa-arvoisuus”
Nainen, jolla on työpaikka, ei saa juuri millään alalla samaa palkkaa kuin samaa työtä tekevä mies. Tämä on, erityisen vaikeaa äideille, joiden täytyy työskennellä perheensä ainoana elättäjänä.
Sellaisten eriarvoisuuksien tähden jotkut naiset vaativat nyt täydellistä tasa-arvoisuutta inhimillisen toiminnan kaikilla aloilla. Mutta mitkä olisivat seuraukset, jos täydellinen tasa-arvoisuus saatettaisiin pakolla voimaan?
Jos naiset olisivat täysin tasa-arvoisia miesten kanssa, hallitukset lähettäisivät naisia sodan aikana taistelemaan kentille, viidakkoihin ja taisteluhautoihin. Kerran kun New York Timesin kirjeenvaihtaja Gloria Emerson oli Khesanhissa Etelä-Vietnamissa, pohjoisvietnamilaiset joukot pommittivat aluetta. Hän pakeni bunkkeriin, joka oli amerikkalaisten sotilaiden miehittämä. Myöhemmin hän kertoi: ”Tuona yksinäisenä hetkenä tulin miesten kanssa tasa-arvoisemmaksi kuin olen koskaan välittänytkään olla. Olisin mielihyvin jakanut sen hetken kauhun naisten vapautusliikkeen kiihkeän muodikkaitten kannattajien kanssa.”
Tasa-arvoisuus joka asiassa tekisi tyhjäksi ne terveet lait, jotka säätävät, millaista työtä naisia voidaan pyytää tekemään. Jos olet nainen, haluaisitko todella tasa-arvoisuutta miesten kanssa hiilen kaivamisessa satoja metrejä maan alla olevasta kaivoksesta, jos miehet tekisivät oman osansa taloustöistä? Haluaisitko todella käyttää yhtä paljon aikaa peltojen kyntämiseen ja lannan lapioimiseen maanviljelijämiehesi kanssa, jos hän suostuisi auttamaan sinua ruoanlaitossa ja kodin siivoamisessa? Sitäkö sinä pitäisit parempana?
Jotkut naiset kuitenkin väittävät epäoikeudenmukaiseksi sitä, että heidän huostaansa on uskottu ’ikävät’ taloustyöt. Mutta toiset naiset pitävät kodinhoitoa, aterioitten suunnittelua, huonekalujen ja koristeitten järjestämistä ja auttamista lastensa mielen muovaamisessa haasteena. Niiltä, joiden mielestä tällainen on ikävää, monet miehet kysyisivät: kuinka monet miesten virasto- tai tehdasammateista ovat ’tenhoavia’ tai ’jännittäviä’? Useimmat niistä ovat yksitoikkoisia, turhauttavia ja epätyydyttäviä. Miesten on tavallisesti noudatettava joustamatonta tuntiaikataulua, ja jos he poikkeavat siitä, he vaarantavat työpaikkansa. Monet heistä kadehtivat joustavampaa aikataulua, joka heidän vaimollaan on kotona.
Kuinka moni kaikista henkilökohtaisesti tuntemistasi työssä käyvistä vaimoista tai äideistä pitäisi työpaikkansa, elleivät he tarvitsisi tuloja? Hyvin harvat naiset pitävät enemmän jäykän työaikataulun yksitoikkoisuudesta kuin kodin hoitamisesta. Kysy niiltä naisilta, vaimoilta ja äideiltä, joiden täytyy käydä työssä, ja totea eikö asia ole siten.
Tätä kysyttiin äskettäin naisilta mielipidetutkimuksessa. Se osoitti, että 71 prosenttia naisista myönsi ”kodin- ja lastenhoidon olevan palkitsevampaa kuin työssä käyminen”, kun taas 16 prosenttia ei pitänyt sitä palkitsevampana.
Seksisymbolit
Kohtelevatko miehet naisia pelkästään seksisymboleina? Valitettavasti monen monet miehet tekevät juuri niin. He ovat kiinnostuneita naisista vain sukupuolisen tyydytyksen vuoksi.
Tätä asennetta ruokkivat elokuvat, aikakauslehdet ja mainokset, jotka ovat täynnä sukupuolisesti vihjailevissa tilanteissa tai asennoissa olevia naisia. Ketä on syyttäminen? Useimmissa tapauksissa syyllisiä ovat miehet, jotka valvovat niiden tuotantoa.
Mutta kuka pakottaa naiset esiintymään tai asettumaan huomiota herättäviin asentoihin? Tulet huomaamaan, että lähes kaikki nuo naiset tekevät sen omasta vapaasta tahdostaan.
Yhdysvalloissa kävi äskettäin ilmeiseksi, että Waynen valtionyliopiston naisopiskelijat esiintyivät alastonmalleina valokuvaileville miesasiakkaille. Heidän palkkionsa oli 15 dollaria 30 minuutilta, ja tytöt luokittelevat sen ’ansiotyöksi, jonka avulla voivat kustantaa opintonsa’. Mutta monet muut tytöt ovat tehneet ansiotyötä opintojensa ohella myymättä silti ruumistaan.
Niinpä naiset sallivat itseään käytettävän ’seksistisillä’ tavoilla. Heistä tulee tosiaankin prostituoituja omasta vapaasta tahdostaan. He esiintyvät halukkaasti eri asennoissa moraalittomia tarkoituksia varten. Ja monet naiset käyttävät sukupuolisesti vihjailevaa vaatetusta, mihin sisältyvät hyvin lyhyet puvut. Niinpä monet naiset ovat osasyyllisiä miesten rohkaisemiseen olemaan ’seksistejä’.
Tähän liittyy se, että koska abortti on yhä laiton useimmissa paikoissa, taitamattomasti tehdyt abortit ovat vahingoittaneet ja tappaneet naisia. Tämä on yksi syy, miksi monet naiset vaativat nyt laillisia abortteja pyydettäessä. Mutta missä vika on? Onko todellakin väärin, että laki haluaa antaa syntymättömälle lapselle mahdollisuuden elää? Muista, että sinä olit kerran äitisi kohdussa. Olisiko äidilläsi pitänyt olla laillinen oikeus tuhota sinut abortilla?
Science News -lehti esittää 18.12.1971: ”Nyt on mahdollista saada tietää tarkoin, kuka saa abortteja, . . . tavallisin potilas on nuori, naimaton, valkoinen nainen, joka on ensimmäistä kertaa raskaana.” Nämä naiset eivät välittäneet Jumalan laista, joka kieltää haureuden, ja tulivat raskaiksi. Kenen oli syy – syntymättömän lapsenko? Miksi rangaista viatonta, suorittaa murha sen tekemiseksi ja sitten vaatia, että murha laillistettaisiin?
Vastalause ”miespuolista” Jumalaa vastaan
On myös esitetty huomautus, että tasa-arvoisuuden pitäisi kattaa jopa Jumalaa koskevat maininnat. Mary Daly, teologian professori Bostonin yliopistosta, sanoi: ”Jumala on kuollut meille naisille niin kauan kuin Jumala kuvataan pelkästään miespuoliseksi.”
Tri Margaret Mead, kuuluisa amerikkalainen antropologi, on kuitenkin eri mieltä. New York Times kertoo seuraavaa:
”Tri Margaret Mead sanoi eilen, että hän oli työskennellyt naisten tasa-arvoisuuden puolesta koko ikänsä, mutta että hän ei voinut ilmaista ’tiedemiehenä mitään myötätuntoa sitä täydellisen hölynpölyn määrää kohtaan’, jonka hän sanoi joidenkin naisten vapautusliikkeen jäsenten puhuneen. . . .
”’Mitä ihmettä sillä saavutetaan, että Jumala muutetaan ”miespuolisesta” ”naispuoliseksi”, paitsi että ärsytetään ihmisiä?’ hän kysyi. ’Sillä lailla emme pääse mihinkään. Sellaisesta muutoksesta seuraa vain päinvastainen tilanne.’”
Järjettömyyden vaatiminen tuo mukanaan vain halveksuntaa ja kääntää huomion pois todellisista epäoikeudenmukaisuuksista. Kun esitetään järjettomiä vaatimuksia, niin huomioitsijat ovat taipuvaisia pitämään myös muita vaatimuksia mahdollisesti järjettöminä. Pane merkille, mitä eräs nainen kirjoitti Miami Herald -lehden toimittajalle:
”Viime aikoihin asti olin ylpeä siitä, että olin nainen, ylpeä siitä, mitä nainen edusti, ylpeä naisen tehtävästä yhteiskunnassa. Nyt olen hämmentynyt ja häpeissäni, kun katselen monien aikuisten naisvirkatovereitteni hyppivän ylös ja alas kuin lapsi, joka haluaa viiden pennin tikkukaramellia, huutavan ja vaativan tiettyjä oikeuksia – joista monia he eivät ole ansainneet ja joista useita he eivät tule käyttämään tehokkaasti.
”Vaikuttaa siltä, että nuo ’hienot naiset’, jotka ovat naisten vapautusliikkeen takana, yrittävät sirkustempuin puhua koko naisväen puolesta ottamatta ollenkaan huomioon niitä meistä, jotka ovat tyytyväisiä. . . .
”Minä samoin kuin monet muutkin naiset esitän vastalauseen sille, että arvoani alentavat liikatunteelliset, tyytymättömät naiset, jotka haluavat maskuliinista henkilöllisyyttä, koska he eivät osaa toteuttaa itseään naisina. Rintaliivien vaihtaminen aseeseen ja naisen fyysisen ja tunneperäisen kestokyvyn ylittävien oikeuksien ja velvoitusten vaatiminen ei ole johtava monien ennakolta kuvailemaan kauniiseen tulevaisuuteen.”
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että naiset ovat kärsineet ja yhä kärsivät epäoikeudenmukaisuuksia. Niinpä meidän todella tarvitsee tietää, kuinka miesten pitäisi kohdella naisia ja millaisia tulokset voivat olla, kun miehet kohtelevat naisia oikein.
Saadaksemme vastaukset näihin kysymyksiin olisi hyvä ensin tutkia, miten miehet ja naiset on suunniteltu. Mikä tehtävä on heille luonnollisin?