Miksi et puhuisi innostuneesti?
ENSIMMÄISEN maailmansodan aikana vuonna 1917 Ranskan pääministeri René Raphaël Viviani vieraili Yhdysvalloissa ja piti puheen Columbia-yliopistossa New Yorkin kaupungissa. Vaikka hän puhui ranskaksi, eräs kieltä ymmärtämätön kuulija sanoi puheen lumonneen hänet. ”Sen erinomainen esittämistapa innoitti minua ja tempasi minut mukaansa”, hän selitti.
Toisaalta olet luultavasti kuunnellut puheita, jotka eivät tuntuneet sinusta ollenkaan innoittavilta, vaikka ymmärsit puhujan jokaisen sanan. Eräs yhdysvaltalainen asianajaja sanoi: ”Olen kuullut monien tämän maan huomattavien miesten esittävän puheita kuolettavan yksitoikkoisesti. Se oli kuulijoista piinallista. He eivät kyenneet pysymään hereillä.”
Miksi puhe saattaa olla kuulijan mielestä kiinnostava, jopa innoittava, vaikka hän ei edes ymmärrä sanoja? Miksi kuitenkin toiset puheet, jotka pidetään täysin ymmärtämälläsi kielellä, ovat niin ikävystyttäviä, että melkein nukahdat niitä kuunnellessasi?
Mikä tekee puheesta kiinnostavan
Vastaus piilee suuressa määrin siinä tavassa, jolla puhe esitetään. Kerran muuan vanhahko nainen juurrutti tämän tosiasian lähtemättömästi erään nuoren evankeliuminpalvelijan mieleen. Nuori mies pyysi häntä kertomaan havaintojaan puheesta, jonka hän oli juuri pitänyt. Nainen myönsi, että nuorukaisen aineisto oli erinomainen, mutta sanoi tälle: ”Ellet sinä ole innostunut siitä, mitä sinulla on sanottavaa, niin kuinka sinä odotat meidän olevan?”
Nainen oli osunut naulan kantaan. Puheesta tekee kiinnostavan puhujan into eli innostus aihettaan kohtaan. Jos hän todella eläytyy puheeseen sydämestään, hänen eloisa, innokas esityksensä saa kuulijat valtaansa. He istuvat ja kuuntelevat. Mutta puhuja, jolta puuttuu innostus, havaitsee paljon vaikeammaksi ylläpitää kuulijakuntansa kiinnostusta esittämästään mahdollisesti erinomaisesta aineistosta huolimatta.
Halunnet sen tähden varmasti puhua innostuneesti. Mutta entäpä jos jonkun puheesta puuttuu tämä ominaisuus? Mikä on tavallisesti syynä? Miten voit lisätä innostustasi?
Luonnollinen ominaisuus
Onneksi useimmilla ihmisillä on luonnostaan kyky innostua. Sen havaitsee erityisesti lapsissa. Kun joskus ohitat koulun pihan, pysähdy kuuntelemaan nuorten eloisaa huutoa, naurua ja keskustelua. Heidän puheessaan ei ole pitkäveteisyyttä eikä yksitoikkoisuutta!
Tai olet ehkä kuunnellut nuoren lapsen innokkaita vetoomuksia. ”Kiltti äiti!” lapsi saattaa anoa. ”Anna minun mennä toisten tyttöjen kanssa! Emme ole kauan. Minä lupaan siivota huoneeni, kun tulen takaisin. Annathan minun mennä?” Ei ainoastaan ääni vaan myös silmät ja kasvotkin kuvastavat äidin luvan anomista. Ja jos äiti epäröi luvan antamisessa, lapsen silmään saattaa itsestään kummuta kyynel lisäämään vetoomuksen voimaa ja painokkuutta.
Aikuiset eivät tavallisesti täysin menetä tätä luonnollista innostusta. Oletko kuunnellut, kun mies, joka nauttii kalastuksesta, kertoo kalaretkestään ja valtavasta saaliistaan? Tai oletko kuullut naisjoukon keskustelevan lähestyvistä häistä tai jostakin muusta seuraelämän tapahtumasta? Kuinka estottoman innostuneita sekä miehet että naiset voivatkaan olla, kun he puhuvat läheisten ystäviensä kanssa! Eleet, kasvonilmeet, äänen voimakkuuden ja korkeuden vaihtelu, esitystavan nopeuden muutokset, korostuksen vaihtelu, tapahtuvat kaikki luonnostaan. Mutta mitä tapahtuu, kun henkilö astuu näiden samojen ystävien muodostaman ryhmän eteen pitämään puhetta?
Sinähän tiedät. Luonnollinen, innostunut puhetapa katoaa niin usein, ja puhe on latteaa ja elotonta. Miksi? Mikä muuttui? Eipä juuri mikään.
Koolla on ehkä hieman tavallista useampia puhujan ystäviä, ja he istuvat riveissä. Todellinen muutos on kuitenkin näkymätön. Se on tapahtunut puhujan mielessä ja asenteessa. Hän saattaa hämmentyä. Hän ehkä tuntee olevansa selkä seinää vasten ja ajattelee ilmeisesti, että hänen ystävänsä ovat nyt jotenkin hänen arvostelijoitaan. Jos hänestä tuntuu siltä, hän menettää luottamuksen ilmaisukykyynsä ja sen vuoksi luonnollinen innostus katoaa.
Kehittyminen innostuneeksi puhujaksi
Ensimmäisiä vaatimuksia innostuneen esitystavan kehittämisessä on kuulijoittensa arvioiminen oikein. Muista, ettei heistä ole tullut vihollisiasi eikä kriitikkojasi vain siitä syystä, että he istuvat riveissä. He ovat pikemminkin ystäviä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan ja oppimaan siitä, mitä sinulla on sanottavaa.
Innostusta kehittääksesi paneudu siksi sydämestäsi siihen, mitä kerrot kuulijakunnalle. Usko siihen, mitä puhut. Toisin sanoen: puhu vain sellaisista asioista, joihin uskot. Tämä on välttämätöntä, koska et voi puhua aidon innostuneesti asioista, joihin et usko.
Kolmas, edelliseen läheisesti liittyvä vaatimus on, että sinun on oltava kiinnostunut esittämästäsi sanomasta, oltava todella käsittelemiesi ajatusten täyttämä ja haluttava välittää ne edelleen. Ajattelehan esimerkiksi miestä, joka on kiinnostunut kalastuksesta.
Voit tuskin odottaa hänen kertovan ystävilleen vaimonsa sisaren tulevien häiden valmisteluista yhtä innokkaasti kuin hän kertoo heille viime kalaretkestään. Hääjärjestelyjen yksityiskohdat eivät kiehdo häntä. Hänellä ei ole mielenkiintoa niihin. Mutta toista on virvelin heilahdus sen lähettäessä vieheen vetten yli, kalan tarttuminen vieheeseen, kamppailu sen vetämiseksi ylös, mikä kaikki ahmaisee hänen mielenkiintonsa. Niinpä hän voi puhua tästä aiheesta innostuneesti.
Innostuneen esityksen yksi vaatimus on se, että on oltava hyvin valmistautunut, on tunnettava aiheensa. Mies, joka kertoo kalaretkestään, tuntee aiheensa hyvin. Epäilemättä hän on kerrannut tapahtuman mielessään monta kertaa. Hän tietää varmasti, että kukaan toinen ei tunne kertomusta yhtä hyvin kuin hän. Tämä on erittäin tärkeää, jotta hän voisi esittää aiheensa innostuneesti. Jos jollakulla on vain pinnalliset tiedot aiheestaan, hän havaitsee hyvin vaikeaksi puhua innostuneesti.
Innostunut puhuminen edellyttää lisäksi vielä, että olet vakuuttunut siitä, että kuulijoittesi pitäisi kuulla, mitä sinulla on sanottavaa. Jos uskot vilpittömästi, että heidän suhtautumisensa sanomaasi on elämän tai kuoleman kysymys, se voi auttaa sinua puhumaan innostuneesta sydämestä. Halu saada sanoma perille voi tulla niin voimakkaaksi, että et ajattele enää ollenkaan itseäsi vaan ainoastaan sanomaa.
Puhujaa, jolla on sellainen vaikutin, voidaan verrata mieheen, joka keskellä yötä havaitsee kerrostalon olevan tulessa. Miehellä on vain yksi ajatus: ihmisille on kerrottava vaarasta, jossa he ovat. On kysymys elämästä tai kuolemasta! Niinpä hän saattaa juosta rakennukseen, jyskyttää ovia ja huutaa: ”Herätkää! Talo palaa! Tulkaa äkkiä ulos!” Miten hän esittää sanoman? Tietenkin innostuneesti.
Ajatuksiin ja tunteisiin eläytyminen
Puhuja näyttää ehkä täyttävän kaikki edellä luetellut vaatimukset. Hän ei pelkää yleisöään, hän uskoo sanottavaansa, hän on aidosti kiinnostunut aiheestaan, hän on valmistautunut hyvin ja hän on myös vakuuttunut siitä, että hänen kuulijoittensa suhtautuminen hänen sanomaansa on elämän tai kuoleman kysymys. Siitä huolimatta hän ei ehkä vieläkään onnistu puhumaan innostuneesti. Miksi? Mikä voi olla pulmana?
Vaikeus voi piillä siinä, että hän ei todellisuudessa ajattele, mitä hän sanoo. Hän ei ole täysin uppoutunut siihen. Hänen tarvitsee eläytyä aihetta koskeviin tunteisiin ja palauttaa ne mieleensä, jotta hänen tunteensa heräisivät eikä hän vain toistaisi sanoja. Esimerkiksi kalamies seikkailuaan kertoessaan menee mielessään kohisevaan virtaan lanteita myöten. Hän palauttaa mieleensä kalan syöttiin tarttuessa kokemansa jännityksen ja kamppailun sen vetämiseksi ylös vedestä. Tämä kokemuksen uudelleen eläminen, ajatuksiin ja tunteisiin eläytyminen puhuessaan, tuo innokkuutta hänen esitykseensä.
Julkisella puhujalavalla olevan puhujan tarvitsee tehdä samoin. Hän saattaa esimerkiksi pitää puhetta Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrista, aiheesta, josta hän on ehkä puhunut monta kertaa. Mutta pitäessään puhetta hänen tarvitsee olla täysin uppoutunut siihen ajatukseen, mitä Jeesuksen uhri todella merkitsee hänelle ja hänen kuulijoilleen. Hänen tarvitsee palauttaa mieleensä Jehova Jumalaa ja Kristusta Jeesusta kohtaan tästä ihmeellisestä varauksesta tuntemansa kiitollisuus. Hänen tarvitsee ajatella sitä suurenmoista elämänodotetta, jonka se avaa ihmiskunnalle – ikuista onnellisuutta täydellisessä terveydessä ennallistetussa maallisessa paratiisissa! Miten hänen sydämensä liikuttuukaan, kun hän puhuu! – Joh. 3:16; Ilm. 21:3, 4.
Kun näin käy, puhuja ei vaivu pelkästään lausumaan sanoja tai ajatuksia. Myös hänen tunteensa ovat puheessa mukana. Aihe ei kiehdo ainoastaan kokonaan hänen mieltään vaan myös hänen koko sydämensä. Näin ollen hän puhuu innostuneesti, vaikka hän on saattanut esittää samat ajatukset jo monta kertaa aikaisemmin.
Rakkaus kuulijoihin
Puhujan kuulijoitaan kohtaan osoittama rakkaus nimenomaan auttaa häntä puhumaan tällä tavoin. Kun hänellä on tämä ominaisuus, hän ei esitä aineistoaan kuivan asiallisesti ”ota tai jätä” -tyyliin. Hänellä on sen sijaan samanlainen asenne kuin vanhemmilla lastaan kohtaan.
Lapsi on ehkä juossut kadun yli katsomatta ensin sivuilleen. Isä ja äiti tietävät, miten vaarallista sellainen on. Niinpä he puhuvat lapselle vakavasti äänellä ja tavalla, jossa on ehdottoman tärkeyden sävy. Jos lapsi ei kiinnitä varoitukseen huomiota tai suhtautuu asiaan kevyesti, vanhemmat yrittävät uudelleen. Vielä vakuuttavammin ja innokkaammin he yrittävät juurruttaa lapsen mieleen, miten vaarallista on kadun ylittäminen katsomatta.
Esitelmänpitäjän tulisi samoin vilpittömästi haluta välittää kuulijoilleen tietoa, joka hyödyttää heitä. Niinpä hän tarkkaa heidän suhtautumistaan siihen, mitä hän sanoo. Jos he eivät vaikuta täysin vakuuttuneilta tai eivät jostakin syystä ymmärrä asian ydintä, hän yrittää entistä innokkaammin ja ilmeikkäämmin saada heidät vakuuttuneiksi tai auttaa heitä ymmärtämään.
Innostuksen tärkeys
Innostus on koko puheen elämä. Älä koskaan aliarvioi sen tärkeyttä. Ilman innostusta puhe on kuollut, se ei ole todennäköisesti vaikuttanut kuulijoihin mitenkään eikä saanut heitä vakuuttumaan mistään. New Yorkin puhujakoulun entinen johtaja I. M. Flapan huomautti:
”Useimmat älykkäät ihmiset haluaisivat uskoa, että maailmaan voidaan vaikuttaa järjellä ja logiikalla. Surullinen totuus on, että maailmaan vaikutetaan mielialoilla ja tunteilla. Puhuja, joka vetoaa kuulijoihinsa osoittaen aitoa lämpöä, vilpittömyyttä ja innostusta, saa melkein aina heidät puolelleen.”
Innostus tekee vakuuttuneeksi. New Yorkin korkeimman oikeuden edesmennyt tuomari James C. Cropsey sanoi, että kun asianajaja, jonka kanssa hän oli eri mieltä, esitti todistelunsa vakavissaan ja innostuneesti, hän kuunteli erittäin tarkkaavaisesti. Se sai hänet ajattelemaan, että ehkä asianajaja sittenkin saattaisi olla oikeassa.
Harkitse myös sen samarialaisen naisen esimerkkiä, jolle Jeesus Kristus Raamatun kertoman mukaan puhui eräällä kaivolla keskipäivän aikaan. Jeesus käytti ihmeellistä tietämiskykyään ja kertoi naiselle tämän elämän yksityisasioista. Niinpä nainen uskoi, että Jeesus oli luvattu Messias eli Kristus, ja hän meni kaupunkiin kertomaan kuulemistaan asioista. Raamatun kertomus sanoo: ”Monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat [Jeesukseen] naisen puheen tähden, kun tämä todisti: ’Hän on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt’.” – Joh. 4:6–39.
Ajattelehan sitä! Monet ihmiset uskoivat Jeesukseen pelkästään tuon naisen puheen tähden – hänen kaltaisensa moraalittoman naisen puheen tähden! (Joh. 4:18) Kuvittelehan, miten kiihtyneenä ja innostuneena hänen onkaan täytynyt kertoa Jeesuksen puhumia asioita. Innostus todellakin tekee vakuuttuneeksi, ja se antaa sanotulle uskottavuutta.
Puhu siis innostuneesti. Anna aiheesi täyttää mielesi ja sydämesi. Ole vakuuttunut siitä, että se, mitä olet valmistanut, on totta. Anna sitten näiden ajatusten kertomishalun vallata sinut täysin ja vetää sydämesi mukaan puheeseen. Jos täten puhut innostuneesti, kuulijasi eivät ainoastaan kuuntele vaan tulevat myös vakuuttuneiksi ja toimivat puheesi mukaan.