Kun sinun on puhuttava yleisölle
”MINUN täytyy pitää puhe tänä iltana.” Tämä ilmaisee miten useimmat ihmiset suhtautuvat julkiseen puhumiseen. Se ei ole heille mieluista. Todellisuudessa he pelkäävät sitä. Mutta usein olosuhteet vaativat heitä pitämään puheen.
Ja hämmästyttävän usein sattuukin tällainen ”onnettomuus”. Eräs alan julkaisu sanoo, että suurkaupungeissa pidetään päivittäin tuhansia kokouksia ja mainitsee: ”Kaikki ne haluavat puhujan.” – Vital Speeches of the Day.
Niin, oletpa koulussa tai työssä tai kuulut johonkin järjestöön, on todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin SINÄ joudut pitämään puheen yleisölle. Jollet odota innokkaasti tuota päivää (paitsi päästäksesi sen yli!) saatat arvostaa joitakin ehdotuksia, jotka voivat lieventää jossain määrin julkisen puhumisen ”kärsimystä”.
Ensiksi on hyvä miettiä, miksi puheen pitäminen voi olla niin epämukavaa. Todennäköisesti pidät puhumisesta. Ja kuitenkin on monia outoja ilmiöitä, jotka ovat saattaneet aiheuttaa sinulle hankaluutta seistessäsi yleisön edessä: tärisevät polvet, hikoilu, vapisevat huulet ja suun kuivuminen. Miksi? Todennäköisesti siksi että aristelet ihmisryhmää, vaikka kahden kesken saatat keskustella hyvinkin vilkkaasti. Yksilöt muodostavat joukon, jota kutsutaan ”yleisöksi”, ja yleisö asettaa puhujalle joitakin vaatimuksia. Jos et pidä puheita säännöllisesti, tunnet epäilemättä itsesi kokemattomaksi amatööriksi.
Kaiken lisäksi on tunnettua, että monet ihmiset havaitsevat useimmat puheet (ja siten myös puhujat) ikävystyttäviksi. Eräs yleinen valitus kuuluu: ’Minä olen pettynyt luennoitsijoihin, jotka eivät todellisuudessa sanoneet mitään.’ Niinpä saatat pelätä, että puheestasi tulee henkinen koettelemus sekä sinulle että kuulijoillesi.
Mikä voisi auttaa voittamaan kaiken tämän? Koska sinä olet oma itsesi ja myös läsnäolijat ovat hyvin erilaisia, ei ilmeisesti ole olemassa yhtä kaavaa, joka sopisi kaikkiin olosuhteisiin. Kuitenkin on olemassa useita perusedellytyksiä, joita sinulla ei ole varaa jättää huomioon ottamatta, jos toivot voittavasi pelkosi ja saavasi yleisön vakuuttuneeksi.
Kaksitahoinen valmistautuminen
Julkisen puhumisen opettajat selittävät toistuvasti: ”Valmistautuminen on avain!” Vaikka näin onkin, kuulija tulkitsee sen usein väärin tarkoittavan: ’Sinun täytyy tietää paljon aihetta koskevia tosiseikkoja ja tilastotietoa.’ Todellisuudessa, päästäksesi parhaaseen tulokseen, sinun tulisi valmistautuessasi ottaa huomioon kaksi päämäärää:
1. Älä pelkästään hanki tietoa aiheesta, vaan laadi nimenomaan tuohon tilaisuuteen sopiva sanoma.
2. Ajattele vakavasti, miten voit parhaiten tavoittaa tämän erityisen kuulijakunnan.
Harkitse näiden molempien ansioita. Vaikka se, miten hyvin esität puheesi, on tärkeää, on kuitenkin se, mitä sanot – sinun sanomasi – vielä tärkeämpää. Esitystapasi saattaisi kaivata hiomista, mutta jos aineistosi on selvää ja todistelusi järkevää, sinä olet yleensä pitemmällä kuin joku älyniekka, joka ihastuttaa yleisön kertomatta sille todellisuudessa mitään. Tällainen puhuja on hauska, mutta ei opettavainen. Aikaa myöten ihmiset eivät suhtaudu häneen vakavasti.
Eräs kokenut puhuja sanoi rohkaisevasti: ”Valmista jotain sanomisen arvoista. Nouse ja sano se. Istuudu. Kukaan ei ole vielä menetellyt sen paremmalla tavalla.” Jos siis puheesi on myönteinen ja ytimekäs, voit ilman ainoatakaan korulausetta vaikuttaa suuresti yleisöösi.
Sitä paitsi jos valmistautuessasi pidät mielessäsi yleisön – heidän taustansa ja sen, millainen näkemys heillä arviosi mukaan tällä hetkellä on käsiteltävästä aiheesta – voit sisällyttää esitykseesi erityisesti heille sopivaa aineistoa. Paikallisten olojen huomioon ottaminen, sovellutus kuulijoiden henkilökohtaiseen elämään ja sen selittäminen, miksi tämä on tärkeää heidän perheelleen – nämä ovat todistelun tärkeimpiä tekijöitä. Tällainen sovellutus voi tehdä käsitteellisen ja ”pilventakaisen” aineiston käytännölliseksi jokapäiväisessä elämässä.
Mies, joka on pitänyt esitelmiä yli 16 vuoden aikana, mainitsi asiasta näin: ”Huomaan, että kun viittaan paikallisiin seutuihin tai tapoihin, yleisöni piristyy. Saatan ehkä kysyä: ’Ajatteletteko, että joku, joka asuu –––––kadulla täällä –––––:n kaupungissa, pitää tätä kysymystä tärkeänä?’ Olen kehottanut toisia puhujia pyrkimään asiaankuuluvuuteen käyttäen tapoja, jotka ilmaisevat hyvää makua ja joiden he havaitsevat olevan heille luontevia.”
Jos et tiedä paljon yleisöstäsi, pieni tutkimus siitä (esimerkiksi keskustelu jonkun sellaisen kanssa, joka tietää) voi parantaa esitystäsi enemmän kuin tuntikausien lisätutkimukset itse aineistosta. Ja silloinkin, kun tämä ei ole mahdollista, sinä todennäköisesti tunnet ainakin ryhmän yleisen luonteen. Muodostuuko ryhmä myyjistä, käsityöläisistä, perheenemännistä tai iäkkäämmistä henkilöistä? Etkö osaakin ratkaista, mitkä näkökohdat aiheessasi olisivat hyödyllisimmät ja näin kiinnostavimmat heille?
Valmistaudu siis huolellisesti, mutta valmistaudu siten, että sanomasi menee perille. Oletko varma, että käsität selvästi, mitkä ovat puheesi pääkohdat? Jos sinä et käsitä, kuinka kuulijasi kykenisivät käsittämään ne? Kun olet ratkaissut pääkohtasi, sinun täytyy arvioida, miten paljon voit saada kuulijasi omaksumaan sallitussa ajassa. Mieti sitten miten voit korostaa tuota sanomaa. Tietysti tämä merkitsee sitä, että sinun täytyy kirjoittaa puheesi (tai ainakin tehdä joitakin muistiinpanoja) sekä panna aineisto johdonmukaiseen järjestykseen.
Kuitenkin siitä, kuinka paljon muistiinpanoja itse puhuttaessa tulisi käyttää, ovat asiantuntijatkin eri mieltä – he suosittelevat lähes mitä tahansa ’vain muutamasta’ sanasta aina sanasta sanaan tehtyyn käsikirjoitukseen saakka. Joka tapauksessa he ovat yhtä mieltä seuraavista näkökohdista: Älä koskaan luota vain muistiisi; käytä joitakin muistiinpanoja osviittoina. Älä myöskään opettele puhettasi ulkoa ja sitten ’lausu’ sitä. Monet kuulijasi saattaisivat kyllä odottaa innokkaasti joka sanaa, mutta vain nähdäkseen voitko muistaa ne kaikki!
Ne, jotka ovat seuranneet vaikuttavan puhujan esiintymistä, saattavat nyt arvostella sitä, että edellä on pantu painoa täsmällisen, nimenomaiselle yleisölle sovitetun sanoman esittämiselle. He saattavat viitata henkilökohtaisten puhujanlahjojen merkitykseen sekä vauhtiin ja intoon. Mutta ennen kuin langetat lopullisen tuomion, tutki tämän kaksitahoisen valmistautumisen vaikutusta puhujaan, jolle esiintyminen on vaikeaa.
Sanoma elää!
Jos puhetta esittäessäsi pidät mielessäsi aiheen, jonka hyväksi olet työskennellyt kovasti – etkä itseäsi – niin voit karkottaa suuren osan hermostuneisuudestasi ja kuulijoiden pelostasi. Paina mieleesi, että vaikka sinä saatatkin tuntea heikkoutta, sanomasi on voimakas!
Jos siis luotat aineistoosi ja olet sen täyttämä, sinulla on luonnollisesti vakaumus – sydämellinen vilpittömyys, jonka ihmiset vaistoavat ja johon he luottavat. Keskittymisesi aineistoon ei pitäisi riistää esitystavaltasi tunneperäistä voimaa. Sinun tulisi päinvastoin sallia tunteittesi kummuta itse aiheesta; silloin tunteesi, eleesi ja esiintymisesi ovat aitoja. Sinä vaikutat innostuneelta ja vakuuttavalta. Sinä säilytät yleisösi mielenkiinnon. Sinä saat ihmiset toimimaan.
Jos taas olet ylen määrin kiinnostunut asustasi ja tekemästäsi vaikutuksesta tai ”tyylistäsi”, se ilmenee esityksestäsi. Se häiritsee ja hämmentää.
Täsmällinen sanoma on hyödyksi esitykselle myös siten, että se auttaa sinua paremmin tarkkailemaan ajoitustasi. Täten sinä et jaarittele liiaksi, kuten monet puhujat tekevät. Miksi et harjoittelisi ääneen tarkistaen ajoituksesi? Ääneen harjoitteleminen saattaa tuntua typerältä, mutta monien muiden tavalla saatat hämmästyä sen aikaansaamaa vaikutusta varmuuteesi ja ajoitukseesi.
Ansoja
Julkisen puhumisen taipaleelta löytyy kaksi kartettavaa vaaravyöhykettä. Ensiksikin pyrkimys saada mukaan kaikki kiinnostavat yksityiskohdat, jotka olet löytänyt tutkiessasi, ja sitten sulloa ne yhteen keskeytymättömäksi puhetulvaksi. Sinun tulee muistaa, että tutkimisen pääasiallinen tarkoitus on valmistaa sinua, niin että sinulla on riittävä käsitys aiheesta ja tunnet itsesi luottavaiseksi. Puheessasi sinulla on yleensä aikaa kehitellä enintään kolme tai neljä pääkohtaa.
Toiseksi, kun olet hyvin valmistautunut, sinulla saattaa ilmetä taipumusta olla liian monimutkainen, ei vain numerotietojen osalta, vaan myös ilmaisutavaltasi. Karta pitkiä sanoja ja ammattisanastoa, jota yleisö ei ehkä ymmärrä. Teknisessäkin esityksessä, joka puhutaan valikoidussa piirissä, syntyy usein ongelmia joidenkin ammattitermien eri merkitysten takia. Siksi arvostelukykyinen puhuja ottaa huomioon raamatunkirjoittaja Paavalin yli 1900 vuotta sitten selvyyden puolesta tekemän vetoomuksen: ”Sillä totisesti jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun, kuka valmistautuu taisteluun? Jos tekään ette samalla tavoin esitä kielellä helposti ymmärrettävää puhetta, mistä tiedetään, mitä puhutaan? Tehän puhutte ilmaan.” – 1. Kor. 14:8, 9.
Sitä paitsi jos lankeat jompaankumpaan näistä ansoista, antaisit sellaisen vaikutelman, että ajattelet olevasi kuulijoittesi yläpuolella. Tällainen ylemmyysasenne ei milloinkaan voita ihmisiä näkökantasi puolelle. Se pikemminkin karkottaa heidät. Tosiasiassa yksinkertainen esitystapa ilmaisee myös empatiaa. Kaiketi sinä yrität välittää tietoa etkä tuhlata toisten aikaa ”itsekeskeisyyden huvimatkaan”.
Jeesus Kristus oli epäuskoistenkin mielestä Mestariopettaja. Kun luemme hänestä, on ihastuttavaa havaita hänen yksinkertaisuutensa ja vaatimattomuutensa. Hän veti ihmisiä puoleensa. Hänen esityksensä olivat ilmeisen vakuuttavia. Hän opetti syvällisiä totuuksia yksinkertaisella kielellä. (Matt., luvut 5–7) Hänen sanomansa kestää huolimatta lähes 2000 vuoden aikana tehdyistä lukemattomista yrityksistä hämärtää tai vääristää sen luonnetta.
Vaikka julkisen puheen pitäminen ei ehkä koskaan tuntuisikaan sinusta miellyttävältä, älä vaivu epätoivoon. Sinä voit kestää tämän kokemuksen ja jopa virkistää muita, vaikka maailma on tulvillaan sitä, mitä eräs asiantuntija nimitti ’kuolleiksi puheiksi’. Tulet huomaamaan, että monet ihmiset ovat halukkaita oppimaan. Jos todella sanot jotain, jos sinä osoitat, että haluat antaa heille jotakin, tulos saattaa hämmästyttää sinua. Hirviö nimeltä ”yleisö” ei loppujen lopuksi olekaan niin kauhistava.