Vilustumistauti ja sen hoitokeinot
”ON VAIN yksi tapa hoitaa vilustumistautia, ja se on halveksunta.” Niin julisti sir William Osler, menneen sukupolven laajalti tunnettu kanadalainen lääkäri.
Samanlainen mielipide on ilmeisesti joillakin nykypäivän lääkäreillä, sillä kun heiltä kysyttiin, mitä he tekivät vilustuttuaan, he vastasivat mm.: ”En tehnyt mitään. Vilustumistaudit on tavallisesti parasta kuitata vähällä.” ”Niistin nenääni välttämättömyyden pakosta.” Toiset kuitenkin sanoivat ottaneensa aspiriinia tai antihistamiineja.
Mitä vilustumistauti eli nuhakuume sitten oikein on? Asiaa käsittelevä lääketieteellinen auktoriteetti mainitsee, että se on ”lyhytaikainen, lievä sairaus, jonka huomattavimmat paikallisoireet ilmenevät hengitysteitten yläosissa ja erityisesti nenässä”. Toisin sanoen vilustumistauti ei tavallisesti kestä kauan, siitä ei ole syytä olla vakavasti huolissaan, ja se ilmenee monella tavalla: kurkkua aristaa, nenä on tukossa tai vuotaa, aivastuttaa tai yskittää, päätä ehkä särkee ja olo tuntuu yleensä epämukavalta, ja toisinaan siihen liittyy lievää kuumeilua. Vaikuttaa siltä, että naiset sairastuvat siihen helpommin kuin miehet.
Nuhakuume on yleinen tauti, koska lähes jokainen on jolloinkin sairastanut sen ja sitä esiintyy kaikkien kansojen keskuudessa kaikissa maanosissa. Vilustumisten kerrotaan maksavan yhdysvaltalaisille vuosittain noin 5000000000 dollaria (19000000000 markkaa) lääkkeinä, lääkärinpalkkioina ja menetettyinä työpäivinä. Yli puolet sairauden tähden tuhlautuneista koulu- ja työpäivistä menetetään vilustumisen tähden.
Huomattava englantilainen vilustumistaudin asiantuntija sir Christopher Andrewes antaa kuitenkin ymmärtää, että sellaisia tilastoja ei voi ottaa täysin vakavasti. Miksi ei? Siksi, että vilustuminen on usein mukava tekosyy kotiin jäämiseksi koulusta tai työstä, varsinkin jos haluaa käyttää hyödykseen ne päivät, jotka vuosittain saa olla poissa töistä sairauden tähden.
Syytä on yritetty selvittää
Lääketieteen tutkijat ovat todellakin käyttäneet monia päiviä ja vuosia sekä dollareita, jenejä ja puntia yrittäessään saada selville nuhakuumeen aiheuttajaa ja löytää lääkettä sitä vastaan. Viime vuosina on oltu taipuvaisempia syyttämään viruksia pikemmin kuin bakteereita. Mutta jos bakteereja on lähettyvillä, ne voivat aiheuttaa jälkitauteja.
Mitä ovat virukset? Esittämättä asiaa liian tieteellisesti niitä voitaisiin sanoa bakteerien kaltaisiksi, paitsi että ne ovat paljon, paljon pienempiä. Useimmat niistä ovat todellisuudessa niin pieniä, että ne voidaan nähdä vain elektronimikroskoopin avulla, joka pystyy suurentamaan tarkasteltavat kohteet 10000-kertaisiksi tai vielä suuremmiksi. Virukset eroavat bakteereista myös siinä, että ne ovat loisia. Ne voivat elää ainoastaan elävässä solussa, joka on niiden isäntänä. Kun virus tunkeutuu soluun, solun normaalit toiminnot lakkaavat ja alkaa kehittyä uusia viruksia, kunnes solu halkeaa ja virukset hajaantuvat hyökätäkseen toisiin soluihin. Ne ansaitsevat nimensä, joka merkitsee myrkkyä. Virusten tiedettiin aiheuttavan esimerkiksi poliota, tuhkarokkoa ja influenssaa, ennen kuin kukaan edes oli nähnyt niitä ja ennen kuin niitä alettiin syyttää vilustumistaudin aiheuttajiksi. Nykyään tunnetaan yli sata erilaista virusta, jotka voivat aiheuttaa vilustumistaudin ja joista rinovirus on yleisimpiä. Kasvimaailmassa on kuitenkin niin sanottuja ”ystävällisiä viruksia”, jotka aiheuttavat joidenkin kasvien eräät tunnuspiirteet.
Onko muita tekijöitä?
Johtavien brittitutkijoitten mukaan useimmissa tapauksissa virukset eivät yksin aiheuta vilustumistautia; tarvitaan tavallisesti myös muita tekijöitä. Esimerkiksi lääkärit ja sairaanhoitajat saattavat olla aamusta iltaan ja päivästä toiseen alttiina nuhakuumetta aiheuttaville viruksille eivätkä koskaan sairastu, mikä osoittaa, että pelkkä nuhakuumevirusten läheisyys ei välttämättä saa ketään sairastumaan.
Tavallisesti on jotakin, joka tekee ruumiin solut vastaanottavaisiksi viruksille. On mainittu useita tekijöitä: ilman saastuminen, sään äkilliset muutokset kuumasta kylmään tai kuivasta kosteaan, ruumiillinen väsymys ja unen puute sekä tunne-elämän järkytykset, varomattomuus ruoan suhteen, itse asiassa yleinen liikarasitus. Niinpä eräs kirurgi mainitsi, että ainoastaan silloin, kun hän sallii itsensä rasittua liikaa, virukset voittavat hänen vastustuskykynsä.
Niinpä vaikuttaisi siltä, että jos et itse ole liikarasittunut, sinun ei tarvitse pelätä, vaikka joku aivastelee tai yskii lähelläsi. Mutta koska lähelläsi saattaa olla joku, joka on liikarasittunut tai muuten herkkä sairastumaan tai joka pelkää saavansa tartunnan, sinun olisi viisasta olla varovainen, kun sinulla itselläsi on nuhakuume.
Yhdysvaltain huomattavimpiin kuuluva ravintofysiologi mainitsee erityisesti ruokavalion yhdeksi nuhakuumeen aiheuttajaksi. Hän väittää, että ne, jotka syövät liikaa täyttäviä ruokia, kuten makeisia, hiilihydraatteja ja valkuaisaineita, vilustuvat herkemmin. Samaten eräs toinen lääkäri esittää vilustumisen syyksi sen, että käytetään liikaa sokeria ja rasvoja ja liian vähän hedelmiä, kasviksia ja kokojyvätuotteita.
Eräs kansantajuisten lääketieteellisten kirjoitusten laatija väittää samansuuntaisesti, että vilustumissairaudet johtuvat pääasiassa suklaan ja muiden tahmaisten makeisten syömisestä. Hän sanoo näiden ärsyttävän kurkun limakalvoja ja tekevän ne alttiiksi kaikkien nuhakuumetta aiheuttavien virusten hyökkäyksille. Tästä syystä hän sanoo vilustumistautien pääaiheuttajaksi myksoviruksia eikä rinoviruksia, joita tavallisesti syytetään.
Toiset tutkijat väittävät havainneensa, että jotkut ihmiset voivat saada vilustumistaudin herkästi liiallisen kahvinjuonnin tähden ja että alkoholijuomien, ruokasuolan ja jopa maidon (kun on kysymys maidolle allergisista ihmisistä) liian runsas käyttö voi aiheuttaa vilustumistaudin. Tupakointi on tietysti myös huomattava tekijä: tupakoijat vilustuvat keskimäärin 65 prosenttia useammin kuin ne, jotka eivät tupakoi.
Mitä voit tehdä?
Lääkärit ja muut tarjoavat monia ehdotuksia sen suhteen, mitä vilustumistaudille tulisi tehdä. Asiantuntijat ovat käytännöllisesti katsoen yksimielisiä siitä, että antibiootit eivät paranna nuhakuumetta vaan voivat hyvinkin olla vahingoksi. Aspiriini saattaa lievittää vilustumisoireita ja tehdä olon mukavammaksi, ja muut lääkkeet saattavat auttaa hengitysteitten avaamisessa, mutta nekään eivät paranna tautia, ja niillä on varteen otettavia sivuvaikutuksia.
On tärkeätä olla yhteistoiminnassa elimistön omien sisäisten voimien kanssa, jotka suojelevat sitä vahingollisilta viruksilta. Jos elimistön puolustusvoimat ovat hyvässä kunnossa, ne todennäköisesti kukistavat useimmat tavalliset nuhakuumevirukset. Tavallinen terve järki kehottaisi sen tähden hidastamaan vauhtia – lepäämään enemmän, menemään varhain vuoteeseen, välttämään turhaa painetta ja jännitystä ja ehkä vähentämään syömistä.
Mutta eikö sananparsi sano: ”Syö, kun olet vilustunut, ja paastoa, kun sinulla on kuumetta”? Sanoo kyllä, mutta erään asiantuntijan mukaan sanonnan pitäisi kuulua: ”JOS syöt, kun olet vilustunut, sinun on pakko paastota, kun sinulla on kuumetta”, ja se merkitsee jotakin aivan muuta! Niinpä hän suosittelee lievää paastoa, jolloin tulisi syödä vain hedelmä- ja kasvismehuja sekä kasviskeittoja, joissa ei ole lihaa eikä mausteita.
Kaikki, mikä vahvistaa vastustuskykyä, auttaa elimistöä vilustumisoireitten voittamisessa ja taistelussa nuhakuumevirusta vastaan. Niinpä jotkut ovat havainneet käsillä annetun hoidon, kuten kiropraktisen ja osteopaattisen käsittelyn sekä hieronnan, hyödylliseksi. Toiset uskovat lujasti kuumiin kylpyihin, etenkin kuumiin (todella kuumiin!) jalkakylpyihin, höyrykylpyihin, saunaan tai peräruiskeisiin. Toisaalta jotkut, myös muutamat lääkärit, sanovat saavansa helpotusta vilustumistautiin kuumasta ”totista” eli kuumasta sokerivedestä, johon on lisätty viskiä. On olemassa sanonta, että ”toisen ruoka on toisen myrkky”, ja se voi hyvin pitää paikkansa perinnöllisten eroavuuksien tähden. Sanontaa voidaan sen tähden soveltaa valittaessa vilustumistaudin hoitotapaa.
Entä mitä on sanottava C-vitamiinin suurta huomiota saaneesta käytöstä nuhakuumeen hoidossa? Ei ole epäilystäkään siitä, että elimistön normaalille toiminnalle C-vitamiini on välttämätön erityisesti luonnollisessa muodossaan, kuten appelsiineissa, greipeissä, tomaattimehussa, ruusunmarjoissa ja eteläamerikkalaisissa lootusmarjoissa. Mutta se, parantavatko suuret määrät keinotekoista C-vitamiinia vilustumissairauksia, on kiistanalainen kysymys. Joissakuissa on ilmoitettu esiintyneen suurten annosten aiheuttamia haittavaikutuksia, kun taas toiset ilmoittavat saaneensa niistä paljon apua.
Vilustumistautia hoidettaessa ei tule myöskään unohtaa tunne-elämää, joka tekijä myös liittyy tämän vaivan syihin. Eräs suosittu lehtinainen kärsi jatkuvasti nuhakuumeesta, kunnes hän löysi helpotuksen menemällä psykoanalyytikon luo, joka paljasti hänen salaiset jännitystilansa. Tapaus vaikutti häneen niin suuresti, että hän kirjoitti aiheesta kirjan. Mutta, kuten tri Karl Menninger totesi, ei tarvitse välttämättä mennä psykoanalyytikon luo oppiakseen totuuden itsestään.
Jumalan sanan puoleen kääntyminen ja rehellisyys itseään kohtaan voi auttaa jokaista saamaan selville, onko hänen vilustumistautiensa aiheuttajana tunne-elämän ristiriita. Raamatun neuvon noudattaminen sellaisissa asioissa voi auttaa sekä ruumiillisesti että hengellisesti. Me luemme siitä: ”Masennus ehdyttää ihmisen voiman.” – Sananl. 17:22, The New English Bible.
Kun tiedät jotakin vilustumistaudin syistä ja siitä, mitä voit tehdä sen lievittämiseksi, sen pitäisi auttaa sinua myös välttämään sitä. Eräs lääkäri sanoi: ”Nuku hyvin, syö hyvin ja vältä kylmettymistä. Pidä huolta itsestäsi, niin vilustut harvoin.” Sangen hyvä neuvo.