Mikä on Raamatun kanta?

Onko hypnotismi kristittyjä varten?

VUOSISATOJEN ajan hypnoosi on ollut kiedottuna salaperäisyyden kaapuun. Kerran se oli pakanauskontojen pappien ja puoskareitten vaivaton välikappale, nykyään se on tulossa ”kunnialliseksi”. Psykiatrit, hammaslääkärit, papit ja monet muut käyttävät toisinaan hypnoosia. Sitä on ylistetty apukeinoksi psykosomaattisten häiriöitten parantamisessa, synnytyksen helpottamisessa ja aistiharhoja synnyttävistä huumeista vapautumisessa. Eräs pappi kirjoitti: ”Pappina, seurakuntaneuvojana ja useitten vuosien kokemuksen omaavana hypnotisoijana en tiedä ketään, jota hypnoosin käyttö olisi jollakin tavalla vahingoittanut. . . . Niistä eri ilmiöistä, joita ihminen käyttää hyväkseen, hypnoosi on varmasti turvallisin.”

Toiset pitävät hypnotismia kuitenkin vaarallisena. Itse asiassa jotkut sen harjoittajat ovat menettäneet järkensä. Andrew Salter, joka on tämän alan huomattava asiantuntija, on sanonut: ”Hypnoottisen suggestion vaikutuksesta henkilöt ovat varastaneet rahaa, rynnänneet ottamaan kalkkarokäärmeitä käsiinsä ja heittäneet rikkihappoa miehen kasvoille, joita hypnoosissa olevan tietämättä näkymätön lasi suojasi. . . . Lyhyesti sanottuna hypnoosin avulla on mahdollista pakottaa ihmiset tekemään rikoksia.” Näin ollen on hyvä syy kysyä: onko hypnotismi kristittyjä varten?

Pelkkä vaaran mahdollisuus ansaitsee vakavaa harkintaa. Eikö kristityn olisi väärin vaarantaa mielenlaatuaan? Onko hänellä oikeutta vaarantaa omaa elämäänsä tai toisen ihmisen elämää noudattamalla mahdollisesti vaarallisia käskyjä, joita kenties häikäilemätön hypnotisoija voisi antaa? Ei todellakaan! Antautunut kristitty kuuluu Jehovalle, ja hänen tulisi käyttää mieltään ja ruumistaan tavoilla, jotka miellyttävät Jumalaa ja tuottavat hänelle kunniaa. – Room. 12:1; 14:7, 8; 1. Kor. 10:31.

Myös huvittavalta tuntuvien hypnoosiesitysten seuraamisen pitäisi antaa kristitylle ajattelemisen aihetta. Otaksukaamme, että hypnotisoidulle ihmiselle sanotaan, että hän on koira, ja hän sitten yrittää järjettömästi haukkua ja hypellä koiran tavoin käsillään ja polvillaan. Eikö se ole alentavaa? Se ei varmasti huvita ajattelevaa kristittyä, jolla on syvä kunnioitus Luojaa kohtaan ja joka tietää, että ihminen tehtiin ”Jumalan kuvaksi”. – 1. Moos. 1:26, 27.

Hypnoosissa ollessaan jotkut ovat suorittaneet räikeän moraalittomia tekoja, kuten harjoittaneet haureutta hypnotisoijan kanssa. Miellyttääkseen Jehovaa kristittyjen täytyy ilmeisen selvästi karttaa sellaista väärintekoa. Heidän tulee säilyttää avioliiton kunniallisuus, ”sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee”. (Hepr. 13:4) Kristittyjen täytyy karttaa olosuhteita, jotka voisivat vaarantaa heidän asemansa Jumalan edessä ja heidän ikuisen elämän odotteensa.

Kukaan ei tiedä täsmälleen, miten hypnoottiset ilmiöt vaikuttavat. Tässä suhteessa sen taustaa ei kuitenkaan pitäisi jättää huomioon ottamatta. ”Sen historia kietoutuu erottamattomasti okkultismiin, ja nykyäänkin suuri osa hypnoottisista ilmiöistä luokitellaan ’spiritistisiksi’”, mainitsee An Encyclopædia of Occultism (Okkultismin tietosanakirja). Jotkut liittävät hypnoosin niihin, joita Raamattu kutsuu ”pahuuden henkiolennoiksi”. (Ef. 6:12) Niinpä J. Garnier sanoi kirjassaan The Worship of the Dead (Kuolleitten palvonta), että esimerkiksi mesmerismi (hypnoosi) ja spiritististen meedioitten kyvyt ”ovat pelkästään muinaisen – taikuuden ilmiöitten toistoa, ja ne suoritetaan täsmälleen samoilla keinoilla kuin ne, joiden avulla pakanoitten poppamiehet, noidat, velhot, henkien manaajat jne. etsivät jumalinaan pitämiensä demoneitten apua”. – Vrt. Apt. 16:16–18.

Taikuutta harjoittavia pappeja oli runsaasti Egyptissä jo Joosefin, Jaakobin eli Israelin pojan, elinaikana. (1. Moos. 41:8, 24) Myöhemmin sellaista okkultismia harjoittavat henkilöt vastustivat Moosesta. (2. Moos. 7:11, 22; 8:7) Ei ole tietoa, käyttivätkö nuo papit hypnoosia vai eivät, mutta myöhempinä vuosisatoina sairaat ja vammaiset egyptiläiset etsivät parannusta jumaltensa avulla tilassa, jota kutsuttiin ”temppeliuneksi”. Todellisuudessa se oli hypnoottinen transsitila, jonka taikuutta harjoittavat papit aikaansaivat joko nimenomaisilla toimenpiteillä tai savuilla, jotka kohosivat heidän polttamastaan erityisestä suitsukkeesta. Myös babylonialaiset ja muut vanhan ajan noidat yrittivät saada aikaan parantumisia hypnotismin tai senkaltaisten ilmiöitten avulla.

Miten Jumalan muinaiset palvelijat suhtautuivat okkultismiin liittyviin menettelyihin? Muinaisen Israelin uskolliset eivät halunneet olla missään tekemisissä sellaisen kanssa, sillä Jehova oli julistanut Mooseksen kautta: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, . . . joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle.” – 5. Moos. 18:9–12.

Vaikka kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, he arvostavat sen yleviä periaatteita. (Room. 6:14; Kol. 2:13–17) Koska tosi kristityt ymmärtävät, että Jumalan henkeytetty sana tuomitsee okkultismin ja sen harjoittajat, he pitävät okkulttisia ja vastaavanlaisia menettelyjä Jehovan paheksumina. (Mal. 3:5; Ilm. 21:8) Ne entiset taikuuden harjoittajat, joista tuli kristittyjä muinaisessa Efesossa, eivät ainoastaan hylänneet okkulttisia menettelyjä vaan myös hävittivät kalliit taikakirjansa. – Apt. 19:18, 19.

Mutta vaikka hypnoosiin ei liittyisikään okkultismia, tosi kristityt karttaisivat sitä. Miksi? Siksi, että hypnoosissa henkilön täytyy alistaa tahtonsa täysin toisen ihmisen valtaan. The Encyclopedia Americana -tietosanakirja sanoo: ”Jonkin ajan kuluttua hän [hypnotisoinnin kohde] ei kykene enää itsenäisiin ratkaisuihin, ja hypnotisoija saattaa sitten ohjata häntä suorittamaan minkä tahansa mahdollisuuksien rajoissa olevan teon, ja hän tottelee ajattelematta. Silloin hänet on ’hypnotisoitu’.” Jeesus Kristus sen sijaan tunnusti, että hän oli aina vastuullinen tekemään taivaallisen Isänsä tahdon, eikä hän voinut tehdä sitä antautumalla sokeasti toisen ihmisen tahtoon. (Joh. 6:38; Hepr. 10:9, 10) Kristus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Jumalan tahdon tapahtumista. (Matt. 6:9, 10) Koska kristitty on antautunut Jumalalle, hän ei saa alistaa tahtoaan jonkun hypnotisoijan tahtoon, vaan hänen tarvitsee käyttää sitä sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa. – Room. 12:2.

Jotkut pappismiehet turvautuvat hypnotismiin antaessaan neuvoja seurakuntalaisilleen, mutta näin tehdessään he eivät jäljittele Jeesusta Kristusta. Raamattu on Jumalan hyväksymä elämän ongelmissa tarvittavien neuvojen lähde. (2. Tim. 3:16, 17) Jumalan pyhä henki, ei hypnoosihoito, on Jumalan varaus ihmisten auttamiseksi kehittämään moraalisen saastaisuuden, epäjumalanpalveluksen ja muiden jumalattomien ominaisuuksien tilalle rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä ja itsehillintää. (Kol. 3:5–11; Gal. 5:22) Lisäksi Jehova eikä kukaan hypnotisoija antaa voimaa, jota kristitty tarvitsee vaikeuksista selviytymiseksi. – Fil. 4:6, 7, 13.

Se, kysyykö kristitty neuvoa lääkäriltä, joka toisinaan käyttää hypnoosia toisten hoidossa, hänen täytyy henkilökohtaisesti ratkaista. (Gal. 6:5) Mutta tosi kristitty ei sallisi sitä käytettävän omassa tapauksessaan. Miksi? Siksi, että hypnotismi ei ole kristittyjä varten.