Mikä on Raamatun kanta?

Tulisiko uskontojen kerätä varoja bingon avulla?

KÄSI nousee ylös ja kuuluu huuto: ”Bingo!” Miten usein tuo näky onkaan toistunut! Tämä onnenpeli vetää puoleensa erityisesti naisia, joiden lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, sekä eläkeläisiä ja leskiä. Monet saavat siitä nautintoa ja jännitystä. Pelin järjestäjänä saattaa olla jokin veljesseura, kansalais- tai hyväntekeväisyysjärjestö tai juutalainen synagoga. Usein innokkaat pelaajat parveilevat bingopöytien ääressä paikallisessa roomalaiskatolisessa kirkossa.

Bingopelissä saattaa olla osanottajia muutamasta pelaajasta satoihin pelaajiin samalla kertaa. Bingoa pelataan lomakkeilla, joista mitkään kaksi eivät ole samanlaisia ja joissa on viidessä rivissä viisi numeroitua neliötä. Keskimmäisestä neliöstä numero puuttuu. Jotkut ostavat useita lomakkeita ja pelaavat niillä yhtäaikaisesti. Kun pelinjohtaja huutaa arpomalla saatuja numeroita, pelaajat peittävät neliöitä bingonappuloilla. Ensimmäinen pelaaja, joka on saanut nappulat viiden joko pystysuorassa, vaakasuorassa tai vinottain olevan neliön riviin, huutaa: ”Bingo!” Hän on voittaja ja saa palkinnon, mahdollisesti rahaa.

Miksi järjestöt järjestävät bingopelejä? Varojen hankkimiseksi. Esimerkiksi eräs Lancasterissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa toimiva roomalaiskatolinen kirkko ilmoitti äskettäin saaneensa 30000 dollaria (110000 markkaa) tuloina torstai-illan bingopeleistään. Bingo on siis osoittautunut hyvin kannattavaksi keinoksi varojen hankkimiseksi uskonnollisiin tarkoituksiin. Mutta onko olemassa tekijöitä, joita sinun tulisi punnita ratkaistessasi, pelaatko bingoa? Kyllä, niitä on olemassa.

Bingo on todellisuudessa arpapeli. Niinpä sitä monin paikoin pidetään laittomana uhkapelinä. Vaikka paikalliset viranomaiset eivät ehkä vaadikaan lain noudattamista uskonnollisten seurojen järjestämien bingopelien yhteydessä, niin mitä sinä ajattelet lain tottelemisesta? Jeesus Kristus käski seuraajiaan ’antamaan Jumalalle, mikä Jumalan on, ja keisarille, mikä keisarin on’. (Mark. 12:17) Jumala odottaa niiden, jotka haluavat hänen suosiotaan, tottelevan kaikkia hallitsevan ”esivallan” lakeja, jotka eivät ole ristiriidassa hänen käskyjensä kanssa. – Room. 13:1; Apt. 5:29.

Joidenkin pelien pelaamiseen tarvitaan huomattavaa taitoa ja henkistä ponnistusta. Mutta pitääkö se paikkansa bingosta? Ei. Sen pelaajat luottavat onneen. Onko se väärin? Jumalan näkökannalta katsoen se on väärin, sillä Raamattu ei hyväksy onneen turvaamista. – Jes. 65:11 (”Gadille” = ”hyvän onnen jumalalle”, Um).

Bingoa pelaamalla jotkut saavat rahaa, jolla he voivat ostaa tarvitsemaansa. Mutta on otettava huomioon jotakin muuta. Koska peli joissakin tapauksissa tuottaa tuloja pelin järjestäneelle kirkolle, toisten uskontojen kannattajat saattavat päättää olla osallistumatta sellaiseen, koska he eivät halua tukea toista palvontamuotoa. Tavallinen bingonpelaaja ei kuitenkaan todennäköisesti ajattele sitä, miten pelin tuotto auttaa jotakin kirkkoa tai hyväntekeväisyysjärjestöä. Bingo houkuttelee sen sijaan monia osallistumaan rahallaan siksi, että he toivovat antamisen sijasta saavansa. Miten helposti se voisikaan kehittyä ahneudeksi! Oletko lisäksi tiennyt, että Raamatun mukaan ”ahneet” eivät peri Jumalan valtakuntaa? Kristitty apostoli Paavali sanoi niin. – 1. Kor. 6:9, 10.

Myönnettäköön, että tavallinen bingonpelaaja ei ole niiden monien ammattimaisten uhkapelureitten kaltainen, jotka saattavat turvautua epärehellisyyteen ja ilmaista kiihkeää ahneutta. Mutta eikö bingo todellisuudessa edistä ahneutta? Kaikki osanottajat antavat rahaa peliin, ja kukin pelaaja toivoo kiihkeästi voittavansa jonkin verran siten koottua rahaa tai saavansa sillä hankittuja palkintoja. Bingo todellakin edistää itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta toisia kohtaan.

Ei itsekästä asennetta toisia kohtaan vaan rakkautta lähimmäisiin Jumala vaatii niiltä, jotka haluavat hänen hyväksyntänsä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.” – Room. 13:8.

Kun otat huomioon Jumalan vaatimukset ja bingon pelaamisen ei-toivotun vaikutuksen, voitko nähdä mielessäsi Paavalin tai ehkä apostoli Pietarin istuvan arpapelin ääressä jossakin uskonnollisessa rakennuksessa, kuuntelevan tarkkaavaisesti ilmoitettuja lukuja, sitten nostavan kätensä ylös ja huutavan kiihkeästi ”bingo”? Sitä on vaikea kuvitella, vai mitä? Voisitko kuvitella Jeesuksen Kristuksen samaan tilanteeseen? Tuskin! On hyvä muistaa, että jumalisten ihmisten tulisi pitää häntä Esimerkkinään. – Hepr. 12:1, 2; 1. Piet. 2:21.

Miten henkilöt, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, voivat hankkia rahavaroja tai aineellista omaisuutta? Ei ole syytä tuomita oikeista vaikuttimista annettuja ja saatuja lahjoja. Raamattu puhuu ’lahjan tuomisesta Herran esikartanoihin’, ja Jumala kuvaillaan ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antajaksi. (Ps. 96:8; Jaak. 1:17) Voiko kukaan kuitenkaan sanoa, että bingoon liittyy antelias, hyväsydäminen lahjojen antaminen? Ei todellakaan!

Kristityt ovat tottuneet hankkimaan tarvitsemansa ja haluamansa tuottavan työn välityksellä. Apostoli Paavali kehotti uskovia tovereitaan ’tekemään työtä käsillään’. Niin hänkin teki. – 1. Tess. 4:10–12.

Onnenpelit ovat olleet tunnettuja tuhansien vuosien ajan. Erästä bingoa muistuttavaa peliä tiedetään pelatun Egyptissä ennen pyramidien rakentamista. Myöhempien vuosisatojen roomalaiset järjestivät arpajaisia, mutta käyttikö Jumalan muinainen kansa sellaisia pelejä varojen tai tavaroitten hankkimiseksi uskonnollisiin tarkoituksiin? Ei.

Pian sen jälkeen kun israelilaiset oli vapautettu Egyptin orjuudesta, rakennettiin Jehovan tabernaakkeli palvontakeskukseksi. Onnenpelejä ei järjestetty kalleuksien keräämiseksi sitä varten. Sen sijaan israelilaiset ”tulivat . . ., jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, ja jokainen, jonka henki oli siihen altis, ja toivat antinsa Herralle ilmestysmajan valmistamista varten”. – 2. Moos. 35:20–29; 36:4–7.

Myöskään varhaiskristityt eivät järjestäneet uhkapelejä hankkiakseen varoja uskonnollisiin tarkoituksiin. Sen sijaan he antoivat vapaaehtoisia lahjoituksia. Tertullianus kirjoitti: ”Vaikka onkin jonkinlainen arkku, niin se ei täyty sisäänpääsymaksuista, ikään kuin uskonto olisi sopimusasia. Jokainen tuo kerran kuussa jonkin vaatimattoman rovon – milloin haluaa, ja vain jos hän haluaa ja jos hän voi, sillä ketään ei pakoteta; se on vapaaehtoinen uhri.” (Apology, XXXIX, 5) Se on sopusoinnussa Paavalin neuvon kanssa: ”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” – 2. Kor. 9:7.

Nykyajan Jehovan todistajat eivät kerää varoja bingon avulla, koska bingo on uhkapeliä, se on monin paikoin laitonta ja koska se edistää itsekkyyttä, ahneutta ja rakkaudettomuutta toisia kohtaan. Hankkiakseen varoja ja tarvikkeita perheelleen he suorittavat tuottavaa työtä. Edistääkseen sitten tosi palvonnan etuja he muinaisten Jehovan palvelijoitten tavoin antavat vapaaehtoisia lahjoituksia. He ’kunnioittavat Herraa antamalla varoistaan’. Jumala vuorostaan ’vaurastuttaa heitä harjoittamaan kaikkinaista anteliaisuutta’. – Sananl. 3:9, 10; 2. Kor. 9:8–12.