Kiinnostava kiertokäynti Vatikaanissa
OLET menossa käymään kukkulalla, johon kerran liittyi ennustelua. Täällä Numa Pompiliuksen – Rooman tarunomaisen toisen kuninkaan – sanotaan ilmoittaneen ihmisille vaticiniansa, heidän jumaliensa lausunnot. Myöhempinä vuosisatoina katselijat tarkkailivat kristittyjen hirvittävää kuolemaa lähellä sijainneessa Neron sirkuksessa.
Nuo ennustajat ovat poissa. Samoin ovat väkijoukot, jotka nauttivat sirkuksen raaoista näytelmistä. Tänään Vatikaanin kukkulalla sijaitsee maailman pienin valtio. Kokonaan Rooman ja melkein kokonaan muurien ympäröimä Vatikaanivaltio on vain 44 hehtaarin laajuinen, ja sen väestö, josta suurin osa asuu muurien ulkopuolella, käsittää alle 1000 henkeä. Kuitenkin Vatikaani hallitsee yli 577600000 roomalaiskatolilaisen elämää kaikkialla maailmassa.
Vuonna 1929 solmittu lateraanisopimus mahdollisti Vatikaanivaltion perustamisen erilliseksi suvereeniksi valtioksi, jonka hallitsija paavi on. Allekirjoittajina olivat Italian kuninkaan Viktor Emanuel III:n puolesta Benito Mussolini ja paavinistuimen puolesta kardinaali Gasparri.
On sanottu, että vierailija voi kävellä Vatikaanivaltion päästä päähän noin kahdeksassa minuutissa, mutta ei voisi tarkastaa kaikkia sen taide- ja tiedeaarteita elinaikanaan. Koska paavi Paavali VI on julistanut vuoden 1975 ”pyhäksi vuodeksi”, epäilemättä miljoonat ihmiset toivovat voivansa käydä Vatikaanissa. Mutta kuvitelkaamme, että teemme matkan nyt, ja pysähdelkäämme matkamme aikana riittävästi tarkastellaksemme joitakin piirteitä, jotka pelonsekaista kunnioitusta tuntevalta pyhiinvaeltajalta saattaisivat jäädä huomaamatta.
Pietarinkirkon aukio
Kävelemme Tiber-joen länsipuolelle ja astumme Vatikaanivaltioon Giovanni Berninin kahden korkean nelinkertaisen pylväistön välistä, joissa on 284 pylvästä ja 88 pilasteria. Neljä pylväsriviä muodostavat ellipsin, jonka sisälle Pietarinkirkon aukio jää. Pylväistöjen päällä on 140 ”pyhimyksen” ja marttyyrin patsaat.
Aukion keskellä on punaisesta graniitista hakattu obeliski, joka on yli 24 metriä korkea ja painaa 500 tonnia! Mistä se on peräisin? Caligula ryösti sen muinaisesta Heliopoliksesta, ja se pystytettiin sirkukseen, jonka Nero rakensi valmiiksi. Obeliskissa on Rooman keisareille Augustukselle ja Tiberiukselle osoitettuja omistuskirjoituksia. Tämän egyptiläisen pylvään varjossa kristityt 1900 vuotta sitten kohtasivat ennenaikaisen kuoleman. Miten se sitten joutui tänne Pietarinkirkon aukiolle?
Se siirrettiin paikoiltaan paavi Sixtus V:n käskystä ja pystytettiin Vatikaaniin 14. syyskuuta 1586, keskiviikkona, jota Sixtus piti aina ”onnenpäivänä”. Se sattui myös olemaan ristin korotuksen juhlapäivä. Pylvään pakanallisen menneisyyden vuoksi paavi yritti karkottaa siitä sen pakanallisen hengen.
Pietarinkirkko
Katolisen perinteen mukaan apostoli Pietari kärsi marttyyrikuoleman Roomassa ja hänet haudattiin sinne. Toisaalta Raamattu ei sano siitä mitään eikä se sisällä mitään siihen viittaavaa, että apostoli olisi koskaan käynyt tuossa kaupungissa.a Mutta vuonna 325 Rooman keisari Konstantinus alkoi rakentaa suurta basilikaa Pietarin otaksutun haudan päälle.
Vuonna 1506 paavi Julius II päätti rakentaa kirkon uudelleen. Donato Bramante oli ensimmäinen kirkon arkkitehdeistä, joihin kuului myös Michelangelo. Kun Urbanus VIII lopulta vihki kirkon vuonna 1626, se oli pohjapiirrokseltaan latinalaisen ristin muotoinen. Sisämitaltaan 187 metriä pitkään ja kokonaispinta-alaltaan noin 15000 neliömetriä käsittävään rakennukseen mahtuu arviolta 80000 ihmistä. Se on tosiaan mammuttimainen – maailman suurin kirkko.
133 metriä kirkon lattian yläpuolella (paikassa, missä on rakennuksen eri siipien muodostaman ristin leikkauskohta) on suuri mosaiikki- ja kultakoristeinen kupoli. Sen halkaisija on 42 metriä. Kupolin kuusitoista erillistä seinätaulua esittävät Jeesusta Kristusta, hänen äitiään Mariaa, apostoleita ja ”pyhimyksiä”.
Massiivisen kupolin alla on kirkon pääalttari. Sillä ainoastaan paavi (tai hänen sijaisekseen määräämänsä kardinaali) voi esittää messun. Alttarin yllä on Berninin suunnittelema katos, johon on käytetty pronssilevyjä, jotka paavi Urbanus VIII otti Rooman hyvin säilyneestä pakanatemppelistä Pantheonista.
Miksi sellainen valtava ja ylenpalttisen komea rakennus kuin Pietarinkirkko rakennettiin? André Biéler luo tähän jonkin verran valoa kirjoittaessaan: ”Madernon oli määrä muuttaa [alkuperäinen] kreikkalaisen ristin muodostama pohjapiirros latinalaiseksi ristiksi, ja Berninin oli määrä viimeistellä se komeilevilla koristeilla ja kahdella suurella pylväskäytävällä, jotka lisättiin piirustuksiin. He halusivat todistaa maailmalle uskonpuhdistuksen aikakaudella, että Rooma, kristikunnan voimakas ja upea johtaja, oli jälleen kerran häikäisevän upea. Pietarinkirkon oli ilmaistava ’katolisen kirkon suurenmoisuutta, voimaa, valtaa, sanalla sanoen majesteettisuutta’. Voimme nähdä tämän pyhäkön rakennustavassa tärkeän jatkuvuuden roomalaisen mahtailun ja pakanuuden näyttävien muotomenojen välillä.” – Architecture in Worship.
Merkittäviä taideteoksia
Kirkossa on lukuisa määrä taideteoksia. Pysähdymme katsomaan esimerkiksi Michelangelon kuuluisaa veistosta nimeltä pietá, joka esittää kuollutta Jeesusta hänen äitinsä Marian polvilla. Alun perin se oli tarkoitettu erään ranskalaisen kardinaalin haudalle. Kuultuaan sattumalta joidenkuiden pyhiinvaeltajien luulevan tätä teosta Cristoforo Solarin tekemäksi Michelangelo lisäsi teokseen yöllä nauhan, johon hän kaiversi oman nimensä. Tämä nauha kulkee Marian vasemmalta olkapäältä hänen oikealle lanteelleen ja kiinnittää epäilemättä huomion kuvanveistäjään.
Berninin tekemän koristeellisen pronssiaitauksen sisäpuolella on pyhäinjäännös, jota paavit käyttivät vuosisatoja erikoistilaisuuksissa ja jota on kauan kunnioitettu ”Pyhän” Pietarin istuimena. Sen etuosassa on 18 norsunluista kuvaa, jotka esittävät tarunomaisen Herakleen kahtatoista urotyötä sekä kuutta hirviötä, jotka saattavat olla eläinradan merkkejä. Todellisuudessa Pietari ei koskaan istunut tällä istuimella. Hiili-14-koe esittää sen valmistuneen yhdeksännellä vuosisadalla, noin 700 vuotta Pietarin kuoleman jälkeen. Yhdessä norsunluutaulussa on myös Rooman keisarin ja Länsi-Frankenin kuninkaan Kaarle Kaljupään rintakuva. Tämä tammesta valmistettu valtaistuin tuotiin luultavasti Roomaan Kaarlen kruunausta varten, jonka paavi Johannes VIII suoritti joulukuussa vuonna 875. Kuitenkin vuosia sen jälkeen kun Vatikaani oli tunnustanut sen alkuperän (marraskuussa 1969), tämä keskiaikainen istuin on yhä kunnioitetulla paikallaan Pietarinkirkossa.
Huomiosi kiinnittyy nyt pronssiseen ”Pyhän” Pietarin patsaaseen, jossa Pietari istuu valtaistuimella pyhimyskehä päänsä päällä ja oikea jalka eteenpäin työnnettynä. Vuonna 1857 Pius IX myönsi 50 päivän aneen jokaiselle, joka suuteli tuon elottoman jalan varvasta. Monet pyhiinvaeltajat suutelevat sitä ja tekevät sitten ristinmerkin. Vasemman jalan varpaat, joita ei suudella, ovat selvästi näkyvissä. Kuitenkin oikean jalan varpaat ovat kuluneet pois ilmeisesti tuhansien kunnioitusta osoittavien suudelmista ja hyväilyistä. Pietarin juhlan päivänä tämä patsas puetaan jalokivin koristettuun paavilliseen hiippaan ja vaatetukseen. Näkemämme palauttaa mieleen henkeytetyn Psalmin, joka puhuu mykistä, sokeista ja kuuroista epäjumalista, joiden ”kädet eivät koske, . . . jalat eivät astu”. – Ps. 115:4–7.
Perinteen mukaan tämä patsas valettiin ajanlaskumme neljännellä tai viidennellä vuosisadalla, vaikkakin jotkut esittävät sen olevan 13. vuosisadalta. On olemassa vielä yksi näkökanta. Esimerkiksi R. C. Wyndhamin Practical Guide to the Principal Sights of Rome sanoo: ”Patsas esitti alkujaan Jupiteria ja sijaitsi Jupiter Capitolinuksen temppelissä, mutta paavi muutti sen pyhempään tarkoitukseen.”
Tärkeämpi kuin tämän patsaan epävarma alkuperä on sille suotu kunnia. Hyväksyisikö Pietari sellaisen kunnioituksen? Kun italialainen sadanpäämies Kornelius lankesi tämän nöyrän apostolin jalkojen juureen, Pietari ei työntänyt kumpaakaan jalkaansa eteenpäin suudeltavaksi tai hyväiltäväksi. Ei suinkaan! Raamattu kertoo: ”Pietari nosti hänet ylös sanoen: ’Nouse; minäkin olen ihminen’.” – Apt. 10:25, 26.
Sikstuksen kappeli
Saavumme kiertokäynnillämme Sikstuksen kappeliin, joka on saanut nimensä paavi Sixtus IV:n mukaan. Tämä kappeli, joka rakennettiin hänen käskystään vuosina 1475–1481, on 40 metriä pitkä, 14 metriä leveä ja 21 metriä korkea. Se on todellisuudessa paavin yksityiskappeli ja se on ollut erilaisten muotomenojen ja uuden paavin valintaan liittyvien kokousten näyttämönä.
Sikstuksen kappelissa oli jo toisten taiteilijoitten maalauksia vuoteen 1508 mennessä, jolloin Julius II antoi Michelangelolle tehtäväksi soveltaa taitojaan sen kattoon. Kun freskot olivat valmiit, ne esittivät 343 henkilöhahmoa. Huomattavimman sijan ovat saaneet kuvat, jotka esittävät luomista, ihmisen lankeemusta ja vedenpaisumusta. Mutta maalaukset esittävät myös Jeesuksen esi-isiä sekä raamatullisia profeettoja ja pakanallisia naisprofeettoja eli sibylloja.
Sibylloja? Niin, mm. Delfoin sibyllaa. Origeneen mukaan sanottiin, että ”Apollon profeetallinen henki meni hänen sisuksiinsa”, minkä jälkeen hän esitti oraakkelivastauksia mielipuolisuuden tilassa. Hän oli demonien vaikutuksessa. (Vrt. Apt. 16:16–18.) Vuonna 1973 ilmestynyt teos Guide to the Vatican (Vatikaanin opas) sanoo: ”Michelangelon tarkoituksena oli kuvata muinainen heprealainen ja pakanamaailma odottamassa ja toivomassa Messiasta.” Tosiasia kuitenkin on, että Jumala ei lähettänyt sanomia pakanallisille ennustajanaisille. Eikö ole lisäksi outoa, että heidät piti kuvata yhdessä Raamatun profeettojen kanssa, vaikka oli olemassa Messiasta odottavia Jumalaa pelkääväisiä naisprofeettoja, kuten Mirjam, Debora, Hulda ja Hanna? – 2. Moos. 15:20, 21; Tuom. 4:4–7; 2. Kun. 22:14–20; Luuk. 2:36–38.
Vuosia myöhemmin (1534–1541) Michelangelo maalasi ”Viimeisen tuomion” Sikstuksen kappelin alttarin takana olevalle seinälle. Tässä freskossa vihainen Jeesus Kristus esitetään kutsumassa kuolleita tuomiolle ja tuomitsemassa monia helvetin kidutukseen. Teos on kuitenkin täysin ristiriidassa Raamatun kanssa, jonka mukaan helvetti on ihmiskunnan yhteinen hauta, missä kuolleet ovat tiedottomina eivätkä voi kärsiä tuskaa! Myöskään ajatusta, että Jeesus on oleva julma, vihainen tuomari, ei saada Raamatun sivuilta! (Saarn. 9:5, 10; Jes. 11:1–5) Siitä huolimatta nähdessään ”Viimeisen tuomion” paavi Paavali III:n, jolla oli ollut kaksi rakastajatarta ja joka oli saanut neljä aviotonta poikaa ennen papiksi tuloaan, kerrotaan vaipuneen polvilleen ja rukoilleen: ”Herra, älä tuomitse minua synneistäni, kun tulet tuomiopäivänä.”
Nykyään, jolloin pornografia rehottaa ja herättää vastenmielisyyttä ihmisissä, emme voi jättää täysin huomiotta Sikstuksen kappelin seinissä kuvattujen monien henkilöhahmojen alastomuutta. Erääseen aikaan ”Viimeisessä tuomiossa” alkujaan esiintyneet alastomat hahmot synnyttivät niin paljon valituksia, että paavin käskystä joidenkuiden hahmojen alastomuus myöhemmin peitettiin.
Puutarhoja, museoita ja huomattava kirjasto
Vatikaani on myös kauniitten puutarhojen, erilaisten museoitten ja huomattavien gallerioitten sijaintipaikka. Pio-Clementinon museossa on alttari, jonka alhaalla sijaitsevissa kohokuvissa on kuvattuna Voitto kädessään kilpi, jossa on kaiverrus: ”Senaatti ja roomalaiset ovat omistaneet tämän alttarin keisari Augustukselle, jumalaksi korotetun Caesarin pojalle, pontifex maximukselle.” Tämän arvonimen (kirjaimellisesti ”suurin sillantekijä”), jota Rooman pakanauskonnon ylipappi ja lopulta sen keisarit kerran kantoivat, keisari Gratianus hylkäsi kristitylle sopimattomana. Neljännellä vuosisadalla elänyt paavi Damasus I omaksui sen kuitenkin mielellään, ja se on pysynyt paavin arvonimenä tähän päivään asti.
Vatikaanin kirjasto on käsikirjoitusten ja kirjojen aarreaitta. Sen lisäksi että siellä on noin 1000000 painettua kirjaa, se on yli 90000 käsikirjoituksen säilytyspaikka. Näiden joukossa on Vatikaanin käsikirjoitus n:o 1209, arvokas kreikankielinen Raamatun koodeksi neljänneltä vuosisadalta.
”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole”?
Käydessäsi Vatikaanissa sinuun saattavat tehdä vaikutuksen sen kalliit rakennukset, jalokivin koristetut uskonnolliset esineet, kuuluisat taideteokset ja muut samankaltaiset. Paavinistuin on saanut monia suoranaisia lahjoja, mutta siinä ei ole kaikki. Äärimmäisen kalliista Pietarinkirkosta on sanottu: ”Donato Bramanten voittanut suunnitelma herätti vastustuksen myrskyn – samoin kuin verot, jotka Julius [II] ja myöhemmät paavit määräsivät työn maksamiseksi.” (Great Ages of Man, Renaissance, kirj. John R. Hale ja Time-Life-kirjojen toimittajat) Kirkon rakentamista varten suoritettu varojen metsästys, jota dominikaanimunkki Johann Tetzel harjoitti myymällä aneita Saksassa, oli yksi Lutherin johtaman uskonpuhdistuksen syy.
Roomalaiskatolinen kirkko väittää perustuvansa Pietarille, nöyrälle kalastajalle ja Jeesuksen Kristuksen apostolille. Monien on kuitenkin vaikeata sovittaa sellaista suurta rikkautta sanoihin, jotka Pietari lausui halvaantuneelle miehelle, joka pyysi aineellista lahjaa: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” Ja mies käveli. Niin, Pietari pani painon inhimillisyydelle ja hengellisille arvoille, mutta kiertokäynti Vatikaanissa paljastaa painon olevan aineellisissa. – Apt. 3:1–26.
[Alaviitteet]