Arvokkaan elämäntavoitteen antaminen nuorille
”ARVOSTAMME tilaisuutta tukea nuorisorahastoanne”, Fern vastasi naishenkilölle, joka teki käynnin hänen Roswellissa Georgiassa Yhdysvalloissa sijaitsevaan kotiinsa. ”Olemme kuitenkin järjestäneet niin, että annamme kaikki lahjoituksemme omaan hyväntekeväisyystyöhömme, johon sisältyy myös nuorten valmennusohjelma.”
”Onnittelen!” nainen vastasi. ”Mikä on järjestönne nimi?”
”Jehovan todistajat.”
”Niinkö . . .?” Keräyksen suorittaja oli tovin vaiti. ”Niin, tunnen joitakuita teikäläisiä. Vaikuttaa siltä, että te ratkaisette nuoriso-ongelmanne oikein hyvin. Miten te herätätte nuoret haluttomuudestaan?”
”Se voi olla haaste”, Fern myönsi. ”Toisinaan on vaikea saada heitä vakuuttuneiksi siitä, että on olemassa jotakin erinomaista ja jaloa ja kestävää, jonka tähden elää.”
Hänen vieraansa oli samaa mieltä ja lisäsi: ”Meistä tuntuu, että jos ylläpidämme nuorisokeskusta, voimme ainakin tarjota heille paikan, missä kokoontua, seurustella ja rentoutua. Se pitää heidät poissa kaduilta ja – toivoaksemme – huumejuhlista.”
”Se on hyvä”, Fern kiitti. ”Mutta riittääkö se?”
”Ei tietenkään. Nuoret tarvitsevat ihanteita – jotakin hyödyllistä ja innoittavaa, jonka hyväksi elää. Siinä meillä onkin todellinen ongelma.”
”Tiedän”, Fern totesi myötätuntoisesti. ”Me olemme havainneet, että Raamattu tarjoaa jaloimmat kannustimet sekä nuorille että vanhoille. Esimerkiksi Jeesus sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin saada.’ (Apt. 20:35) Sen tähden ohjelmamme kannustaa nuoria kertomaan toisille niistä sydäntä ilahduttavista asioista, joita he oppivat Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan.”
”Mutta etteköhän te odota nuorilta liikaa?”
”Emme”, Fern sanoi. ”Nuoret tarvitsevat nimenomaan haastetta jonkin jalon asian puolesta; erityisesti opittuaan, että Jumala pian ’saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan’, ja saattaa voimaan Valtakuntansa vanhurskaan hallitusvallan.” – Ilm. 11:18; 2. Piet. 3:13.
Hänen vieraansa kohautti olkapäitään. ”No jaa . . . jos joku on vakuuttunut siitä, että sellainen tosiaan toteutuu, hän voi luullakseni innostua siihen.”
Henkilökohtaisen päämäärän tarve
Vieraan lähdettyä Fern mietti, miten tärkeätä on tuntea Jumalan tarkoitukset ja todella uskoa, että Jumala toteuttaa ne. Hän ajatteli miehensä ponnisteluja teini-ikäisten – kuten Jimmyn – auttamiseksi. Jimmy oli tuolloin 18-vuotias ja juuri päättänyt oppikoulunsa. Eräänä iltana vuoden 1973 kesällä Fern oli läsnä, kun hänen aviomiehensä Marley kysyi:
”Onko jotain, mikä saa sinut todella innostumaan, Jimmy?”
”Ei oikeastaan. Pidän kyllä telttailusta. Ja veneistä. Ja uinnista.”
Marley kokeili uutta taktiikkaa: ”Onko sinulla jokin kunnianhimoinen tavoite? Sanokaamme maailmallinen liike-elämä tai ammatti?”
”Ei.”
”Kas niin. Olet päättänyt oppikoulun. Sinulla ei ole ajatustakaan urasta. Ilmeisesti ei tyttöystävää. Olet kasvanut antautuneitten kristittyjen muodostamassa perheessä. Kerrohan minulle: oletko koskaan kohdannut niin suurta ongelmaa, että olet puhunut siitä kauan aikaa rukouksessa?”
”En.”
”Muuten, rukoiletko sinä?”
”Joskus.”
”Kun rukoilet, tuntuuko sinusta, että se on läheistä, henkilökohtaista puhetta taivaalliselle Isällesi?”
”Luulen niin.”
”Jimmy, minun täytyy tunnustaa sinulle jotakin. Sinun kaltaisesi ihmiset ovat minulle vaikein haaste, minkä olen koskaan kohdannut.”
”Mitä sillä tarkoitat?”
”Tarkoitan haastetta herättää sinut tajuamaan henkilökohtaisen päämäärän tarve. Haluatko esimerkiksi menestyä?”
”Otaksuisin haluavani.”
”Jos kuolisit tänä iltana, muistaisiko Jehova Jumala sinut ja herättäisikö hän sinut kuolleista?”
”Toivottavasti.”
”Mitä syitä hänellä olisi herättää sinut?”
Arvosta Raamatun tuntemustasi
Se oli tiukka kysymys. Marley yritti herättää Jimmyä sen suhteen, miten vakavaa on kehittää hyvä suhde Jumalaan. Hän muistutti Jimmyä tämän kristillisestä kasvatuksesta, joka perustui Raamatun selviin todisteisiin siitä, että tämän asiainjärjestelmän loppu tulee nykyisen sukupolven aikana. (Matt. 24:1–34; 2. Piet. 3:5–12; Ilm. 21:1–4) Hän vakuutti hänelle: ”Jumalan sanan ymmärryksesi luotaa syvemmältä kuin tajuatkaan. Luehan esimerkiksi Efesolaiskirjeen 4. luvun jakeet 17–19.”
Jimmy otti Raamatun ja luki: ”Tämän siis sanon ja todistan Herrassa, ettette enää vaella niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä. Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.”
”Mietihän joitakin näistä kohdista, Jimmy. Mitä se merkitsee, että maailman ihmiset ovat mieleltään pimeydessä?”
”He eivät tunne Jumalan lakeja.”
”Entä miksi he ovat vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä?”
”He eivät ole sopusoinnussa Jumalan teitten ja tarkoitusten kanssa. He ovat moraalittomia; he eivät erota oikeata väärästä Raamatun kannalta katsoen.”
”Mutta erotatko sinä?”
”Jossakin määrin.”
”Tietenkin sinä erotat. No, eikö tämä saa sinua tajuamaan, että sinä omistat erittäin suuren ja arvokkaan hengellisen tiedon varastoaitan? Hengelliseltä kannalta katsoen sinä olet rikas nuorukainen. Jos tuhannella lähiseudun ihmisellä olisi sinun Raamatun tuntemuksesi, miten moni heistä voisi jäädä eloon tämän asiainjärjestelmän lopussa, josta Raamattu heitä varoittaa?”
”He kaikki, jos he toimivat tuon tiedon mukaan”, Jimmy vastasi.
”Näetkö nyt ytimen? Sinulla on tilaisuus auttaa lukemattomia ihmisiä saamaan elämä jakamalla tietoasi toisille. Sinä et vain yksinkertaisesti ole innostunut kylliksi tajutaksesi tämän.”
Välinpitämättömyys ei ole yhdentekevää
Jimmy veti syvään henkeä. ”Tiedän. Se on minun pulmani.”
”Miten voimme innostaa haluasi menestyä?”
”En tiedä.”
Marley sulki silmänsä ja painoi päänsä alas. ”Juuri se saa minutkin ymmälle. Sinä olet ottanut vastaan kristillisen valmennuksesi, koska se on ainoa opetus, jota olet saanut kotonasi. Olet tullut mukaan Jehovan todistajien toveruuteen ja toimintoihin, koska perheesi ja ystäväsi toivat sinut mukanaan. Entä jos me kaikki unohtaisimme sinut? Mitä sinulle tapahtuisi?”
”Saattaisin pudota pois kuvasta.”
”Oletko pohtinut, mitä Jehova ja hänen Poikansa ajattelevat sinusta?”
”En luullakseni kovinkaan paljon.”
”He kertovat sinulle, mitä he ajattelevat. Luehan Ilmestyksen 3. luvun 16. jae.”
Jimmy loi silmänsä tottelevaisesti raamatunpaikkaan ja luki: ”Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin olen oksentava sinut suustani.”
”Millaiseksi Jumalan Poika kutsuu sinua?”
Ensimmäisen kerran Jimmyn tasapaino järkkyi. ”Sellaiseksi, mikä oksennetaan ulos suusta.”
”Se ei ole kovin mairittelevaa. Sinun täytyy tajuta, ettei Jehova Jumala aio antaa ikuista elämää välinpitämättömälle ihmiselle, sellaiselle, joka ei todella yritä arvostaa Jumalan meidän hyväksemme tekemiä varauksia.” – Hepr. 10:28–31.
Jimmy nyhtäisi hermostuneena tottelematonta hiussuortuvaa. ”En ole koskaan ajatellut sen olevan niin vakavaa. Minä en halua olla inhottava Jehovan ja Jeesuksen silmissä.”
”Siinä tapauksessa sinä voit tehdä heidän sydämensä iloiseksi”, Marley sanoi ytimekkäästi.
”Miten?”
”Rukoilemalla Jehovaa auttamaan sinua pääsemään välinpitämättömyydestäsi ja toimimalla sopusoinnussa rukoustesi kanssa.”
Miten voi kokea todellista menestystä
Yrittäessään auttaa nuorta ystäväänsä näkemään, mikä on todella merkityksellistä elämässä, Marley kysyi: ”Mitä mielestäsi merkitsee olla todella menestyvä?”
Jimmy mietti. ”No, maailma sanoo menestyksen merkitsevän rahan, vallan ja maineen hankkimista. Sitä, että tekee jotakin suurta.”
”Miten monilla noista tavoista sanoisit Jeesuksen Kristuksen menestyneen?”
”En yhdelläkään”, Jimmy vastasi. Mutta kun hän pohti asiaa lisää, hän ymmärsi, että Jeesus oli tehnyt suurinta ja tärkeintä, mitä koskaan on suoritettu. Hän saattoi kunniaan Isänsä nimen mitä ankarimmissa koetuksissa ja antoi elämänsä lunnaiksi pelastaakseen koko ihmiskunnan kuolemantuomiosta. (Room. 3:24, 25; Joh. 3:16) Ja jälkeenpäin Jeesus itse sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” – Matt. 28:18.
”Jeesus siis voitti kaiken”, Marley tähdensi. ”Rikkauden. Maineen. Vallan. Hän voitti sen kaiken, mutta ei maailman tavalla. Jos nyt siis sinä ja minä haluamme menestyä, keneen meidän tulisi katsoa? Sanokaamme, että haluamme tulla kuuluisiksi. Miten me onnistuisimme siinä?”
”Toimimalla kuten Jeesus toimi, niin että Jehova Jumala osoittaa suosiotaan meille.”
Marley säteili. ”Juuri niin. Sinä myönsit äsken, että jos tuhannella lähiseudun asukkaalla olisi sinun Raamatun tuntemuksesi ja he toimisivat sen mukaan, he voisivat jäädä eloon maailman lopussa. Mitä suurempaa työtä siis voisit tehdä kuin tavoittaa mahdollisimman monia ihmisiä auttaaksesi heitä pelastamaan henkensä?”
Jimmy tunnusti: ”Minun on vaikea ymmärtää, että tällä tavalla voisin todella menestyä elämässä.”
”Oliko Jeesuksen vaikea ymmärtää sitä, kun hän oli ihmisenä maan päällä?”
”Ei”, Jimmy myönsi. ”Vaikka hän suorittikin ihmeitä ja suurenmoisia tekoja, hänen pääasiallinen työnsä oli antaa ihmisille opetusta Jumalasta.”
Marley koputti tuolin käsinojaa rystysillään tähdentääkseen sanojaan. ”Harkitsehan nyt. Kun menet ihmisten koteihin opettamaan heitä, mitä Jumalan ydinominaisuutta toteutat käytännössä?”
”Rakkautta. Rakkautta Jumalaan ja rakkautta lähimmäiseen.” – Matt. 22:37–40.
”Kun puhut Jumalan oman persoonanimen puolesta ja puolustat totuutta erhettä vastaan, niin miksi se tekee Jehovan sydämen iloiseksi?”
”Se todistaa, että Jeesuksen tavoin rakastamme vanhurskautta ja vihaamme laittomuutta.” – Hepr. 1:9; Sananl. 27:11.
”Kaikkea tätä ja enemmänkin siis tapahtuu jakaessasi Raamatun tuntemustasi toisille.”
Sen tekeminen minkä Jumala hyväksyy
Vanhempi mies oli esittänyt tiukkoja kysymyksiä, ja nuorempi oli antanut järkeviä vastauksia. He molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että ne osoittivat nuorukaisen mieleen kertyneen hengellistä tietoa, joka oli kuitenkin jäänyt uinuvaan tilaan. ”Paitsi että tämä keskustelu elvytti ajattelukykyäsi, onko se herättänyt tunteitasi?” Marley kysyi.
”Se, että olen inhottava Jehovan ja Jeesuksen silmissä”, Jimmy vastasi nopeasti. ”Se vaivaa minua. Aion tehdä jotakin sen suhteen.”
”Mitä esimerkiksi?”
”Haluan omistaa elämäni Jehovalle.”
”Jeesus vertauskuvasi tarjoutumisensa tekemään Jumalan tahdon siten, että hänet kastettiin”, Marley muistutti Jimmyä. ”Jotta kristitty noudattaisi Jeesuksen esimerkkiä, hänetkin tulee kastaa. Mutta antautuessasi Jumalalle sinun on erittäin tärkeätä tietää, mikä hänen tahtonsa on sinun suhteesi, Jimmy. Sen tähden suositellaan Raamatun perusopetusten kertausta ennen kastetta.” – Matt. 3:13–17; 28:19, 20.
”Tarkasteletko kanssani noita kysymyksiä?”
”Mielelläni!” Marley vastasi.
Se oli sykähdyttävä hetki, Fern muisteli. Raamatun opetusten kertaamisen ajankohdasta sovittiin.
Se, mitä hän oli kertonut tuona päivänä luonaan käyneelle naishenkilölle, on totta; Jehovan todistajat antavat aikaansa, tarmoaan ja varojaan arvokkaan asian puolesta. Siihen sisältyy nuorten auttaminen saamaan arvokkaan päämäärän elämässään. – Lähetetty.