Lukijoiden kirjeitä

Keskoset. Minulla on tytär, joka on nyt peruskoulun yläasteella. Olen jo vuosien ajan pannut merkille, että sekä hänen lukutaitonsa että kykynsä kuunnella ovat vajavaiset. Kun olen yrittänyt rohkaista häntä, olen sanonut sellaista, minkä on täytynyt kuulostaa sydämettömältä hänen korvissaan. Luettuani kirjoituksenne mieleeni palautui kuitenkin se, että tyttärenikin oli keskonen. (”Lapset, jotka syntyvät keskosina”, 22.2.1989) Kirjoituksenne auttoi minua tajuamaan, että minun pitäisi ottaa hänen taustansa huomioon ollessani tekemisissä hänen kanssaan.

A. I., Japani

Kiitoksia hyvin paljon herkästä ja tasapainoisesta tarkastelutavastanne. Kirjoituksenne saivat minut kyyneliin. Arvostan erityisesti sen tunnustamista, että näillä pienillä ihmisillä tosiaankin on tunteet ja että äidin ja perheen osoittama rakkaudellinen huolenpito voi osaltaan suuresti edistää heidän hyvinvointiaan.

J. J., Yhdysvallat

Lepakot. Arvostin kirjoitustanne lepakoista. (22.1.1989) Itse asiassa lykkäsin sen lukemista, koska jo ajatus lepakoista sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni. Nyt luettuani kirjoituksen voin ymmärtää niitä. Valokuvissa ne näyttivät säyseiltä, vaarattomilta eläimiltä. Saatoin jopa löytää huumoria niiden pienistä kasvoista. Jehovan luoma on todellakin kaunista.

C. S., Yhdysvallat

Unohduksissa 20 vuotta. Jimmy-sedän kokemus rohkaisi minua suunnattomasti. (8.12.1988) Minulla on leukemia, mutta pystyn liikkumaan oikein hyvin. Aina silloin tällöin masennun ja vain surkuttelen itseäni jonkin aikaa. Mutta nyt voin ajatella sitä, miten Jimmy-sedän usko auttoi hänet vaikeiden ja koettelevien aikojen yli. En koskaan unohda häntä.

J. B., Yhdysvallat

Jimmy-sedän kokemus liikutti kahdeksanvuotiasta tytärtäni niin, että hänen oli istuuduttava kirjoittamaan Jimmy-sedälle kirjettä. (Itse asiassa jos tyttäremme olisi saanut tahtonsa läpi, olisimme hypänneet autoon ja ajaneet Yhdysvaltoihin tapaamaan häntä.) Tyttäreni kirjoitti hänelle: ”On todella kannustavaa lukea, että kun ihmiset yrittivät estää sinua palvelemasta Jehovaa, sinä vain jatkoit herkeämättä. Minä olen kahdeksanvuotias ja toivon, että voin olla yhtä vahva [kristillisessä uskossa] kuin sinä olet.”

J. R., Kanada

Yksinäisyys. Eräs koulutoverini sanoi: ”Tytöt luokallani ovat kylmäkiskoisia, eikä kukaan halua olla minun ystäväni.” Toin hänelle seuraavana päivänä kirjoituksen ”Miten pääsen eroon yksinäisyydestäni?”, joka oli Herätkää!-lehden numerossa 8. elokuuta 1987. En oikeastaan odottanut tuon tytön lukevan sitä. Mutta seuraavana päivänä hän kertoi minulle: ”Luin sen heti kun pääsin kotiin. Onko sinulla lisää?” Annoin hänelle muita ”Nuoret kysyvät” -palstan kirjoituksia, joiden ajattelin mahdollisesti kiinnostavan häntä. Muutamaa päivää myöhemmin hän sanoi innoissaan: ”Olen saanut ystäviä juuri niin kuin siinä lehdessä selitettiin!” Tämä on johtanut siihen, että tutkimme nykyään Raamattua yhdessä.

M. S., Japani

Ihastuminen samaa sukupuolta oleviin. Olen 17-vuotias tyttö, ja olen jo pitkään kysellyt itseltäni: ’Onko minussa jotain vialla?’ Olin aivan uskomattoman helpottunut luettuani ”Nuoret kysyvät” -palstan kirjoituksen juuri tästä aiheesta. (8.4.1989) Lisäksi oli helpotus huomata, että oli muitakin, jotka kokivat samanlaisia tunteita kuin minä, ja että iän mukana niistä pääsee eroon. Kiitoksia teille erittäin paljon!

M. R., Yhdysvallat