Öljy muinaisina aikoina ja sinun ruokavaliossasi
MITÄ kasvisöljyn mainitseminen tuo mieleesi? Tuoko se mieleesi aineen, jota käytetään salaatinkastikkeissa tai ruoan valmistuksessa? Oletko myös tiennyt, että öljyä käytetään lääkkeiden, hajuvesien, maalin, margariinin ja saippuan valmistukseen? Entä menneisyydessä? Oletko tiennyt, että öljyn käytön historia ulottuu tuhansien vuosien taa?
Tarkastelkaamme lähemmin tätä liukasta ainetta. Öljy on kevyempää kuin vesi, ja sen sijaan että se sekoittuisi tähän painavampaan nesteeseen, se kelluu sen pinnalla. Vanha toteamus: ”Öljy ei sekoitu veteen” kuvailee hyvin tämän nesteen yhtä perusominaisuutta.
Muinaisina aikoina yleisimmin käytetty kasvisöljy puristettiin öljypuun hedelmistä. Kypsät oliivit voivat sisältää jopa 30 prosenttia öljyä, ja pelkästään niiden hedelmämallosta on noin puolet öljyä. Hyvänä vuotena hyvinvoipa öljypuu voi tuottaa 40–60 litraa tätä nestettä. Tämä määrä riittäisi tyydyttämään viisi- tai kuusihenkisen perheen rasvantarpeen.
Muinaisina aikoina oliiviöljyä käytettiin hyvin monilla eri tavoilla, kuten Raamattu osoittaa. Sen lisäksi, että sitä käytettiin ruoanlaitossa ja leipomisessa, oli tapana hieroa sitä ihoon kylpemisen jälkeen. Tämä suojeli paljaana olevia ihoalueita auringon kuumilta säteiltä ja auttoi myös pitämään ihon norjana. (Ruut 3:3; 2. Sam. 12:20) Viinin kera oliiviöljyä saatettiin vuodattaa haavoihin ja ruhjevammoihin pehmittämään niitä ja lievittämään niiden kipuja. (Luuk. 10:34) ja juuri oliiviöljy paloi muinaisissa lampuissa valaisten tarvittaessa. – Matt. 25:3–8.
Miten oliiviöljyä saatiin? Paras öljy saatiin survomalla oliiveja huhmareessa, kunnes ne olivat täysin rikkoutuneet. Survotut oliivit siirrettiin sitten siiviläkoreihin, missä niistä valutettiin öljy. Tavallista öljyä saatiin murskaamalla oliivit huhmareessa tai käsimyllyssä. Huonoin öljy puristettiin massasta, joka jäi jäljelle, kun oliivit oli jo murskattu öljyn- tai viininpuristimessa. Hienoksi murskattu massa pantiin koreihin, jotka kasattiin öljynpusertimen kahden pystysuoran pylvään väliin. Koreissa olevaa massaa puserrettiin painoilla varustetun vivun avulla.
Öljyn käyttö nykyään
Samoin kuin muinaisina aikoina kasvisöljyjä käytetään nykyäänkin moniin tarkoituksiin. Niitä käytetään yhä arvokkaana osana voiteissa ja lääkkeissä. Saflorin siemenistä, soijapavuista ja pellavansiemenistä puristettuja öljyjä on käytetty maalien valmistukseen. Pellavansiemenöljyä, jota kutsutaan myös liinaöljyksi, käytetään lisäksi painovärien, korkkimattojen ja vernissan valmistukseen. Puuvillansiemenöljyä ja seesamiöljyä saatetaan käyttää saippuan valmistukseen. Lisäksi joitakin voiteluöljyjä, hartseja, kemikaaleja ja hajuvesiä valmistetaan ainoastaan kasvisöljyistä. Aivan kuin muinaisina aikoina oliiviöljyä ja muita kasvisöljyjä käytetään myös ravintoaineina.
Nykyään on kolme päämenetelmää öljyn erottamiseksi hedelmistä, pähkinöistä ja siemenistä. Ne ovat: hydraulinen kylmäpuristus, kuumapuristus (öljyä sisältävä materiaali asetetaan korkeaan lämpötilaan ja puristukseen) ja uuttaminen. Uuttamismenetelmässä öljyä sisältävät tuotteet murskataan ja kuumennetaan höyryssä, minkä jälkeen niihin sekoitetaan liuotin. Sen jälkeen kun öljy on erotettu tästä massasta, liuotin poistetaan öljystä. Jotkut vastustavat tätä menetelmää ja väittävät, että liuottimesta voi jäädä aineita, jotka mahdollisesti aiheuttavat syöpää tätä öljyä ravinnoksi käyttävissä. Suuret kaupalliset öljynvalmistajat käyttävät kuitenkin uuttamismenetelmää, koska se on tehokkain ja taloudellisin.
Kun öljy on erotettu, se käy tavallisesti läpi puhdistusprosessin. Tämä poistaa mm. klorofyllin, A ja E -vitamiinit ja fosforiyhdisteet ja tekee öljyn kevyeksi ja kirkkaaksi. Koska puhdistettaessa öljystä poistuu myös hyödyllisiä aineita, ne, jotka vastustavat puhdistettua valkoista sokeria tai valkoisia jauhoja, saattavat haluta mieluummin puhdistamattomia, jalostamattomia öljyjä.
Monet ihmiset pitävät kasvisöljyjä sellaisia eläinrasvoja parempina kuin kerma, voi, laardi ja tali (naudanlihassa ja lampaanlihassa). He ajattelevat näin, koska eläinrasvat sisältävät kolesterolia, rasvamaista ainetta, joka saattaa aiheuttaa valtimoiden kalkkiutumista. Lisäksi eläinrasvat ovat ”tyydyttyneet” vetyatomeilla, kun taas kasvisöljyt ovat yleensä ”tyydyttymättömiä”, mikä merkitsee sitä, että ruumis pystyy sulattamaan ja imeyttämään ne itseensä paremmin kuin eläinrasvat.
Ruoaksi käytettävät kasvisöljyt on saatu mm. saflorinsiemenistä, puuvillansiemenistä ja oliiveista. Safloriöljyn arvioidaan sisältävän kaikkein eniten linolihappoa, jonka uskotaan alentavan veren kolesterolipitoisuutta. Suurin osa Yhdysvalloissa tuotetusta puuvillansiemenöljystä käytetään ravinnoksi. Siitä valmistetaan margariinia, ruokaöljyä, leivinrasvaa, salaatinkastiketta ja majoneesia. Monet salaatin ystävät ja kokit pitävät eniten oliiviöljystä, koska sen maku on erinomainen ja se on helposti sulavaa.
Jos haluaa pitää kolesterolimäärän alhaisena, voi käyttää maissiöljyä kerman tai jäätelön sijasta valmistaessaan kermamaisia pirtelöitä. Myös sekoittamalla vatkaimella safloriöljyä voihin on mahdollista vähentää nautittavan kolesterolin määrää.
On kuitenkin hyvä huomata, että kasvisöljytuote ei välttämättä ole parempi kuin eläinrasvatuote. Kirjassaan Food Is Your Best Medicine (Ruoka on paras lääkkeesi) tri H. G. Bieler kirjoittaa: ”Joissakin tapauksissa kaupallisuus on jälleen astunut kuvaan, ja sen sijaan, että tyydyttymättömät ruokaöljyt ja margariini olisi jätetty luonnolliseen tilaansa, niiden sulamispistettä on muutettu niin, että ne muistuttaisivat enemmän voita tai muita luonnollisia rasvoja, niihin on lisätty synteettisiä ’vitamiineja’, natriumglutamaattia tai glutamiinihappoa, aniliiniväriainetta, suolaa ja voi- tai kermahiukkasia mausteeksi. Itse asiassa kaikilla näillä lisäaineilla on taipumus tyydyttää hiilivedyt, niin että lopputuloksena on tuote, joka on hyvänmakuista ja ilahduttaa kuluttajan mieltä, mutta ei ole sen kummempaa kuin rasva, jolla on hieno nimi.” – S. 117, 118.
Lopuksi hän sanoo, että niin kauan kuin maksa on hyvässä kunnossa, ei ole paljoakaan väliä sillä, syödäänkö luonnollisia, puhtaita eläinrasvoja vai kasvisrasvoja.
Toinen asia, joka usein jätetään huomioon ottamatta, on se, että kasvisrasvat tyydyttyvät kuumennettaessa. Mitä useampaan kertaan ne käytetään uudestaan, kuten esimerkiksi valmistettaessa keitinrasvassa paistettuja ruokia, sitä tyydyttyneemmiksi ne tulevat.
Tietenkin mielipiteet vaihtelevat suuresti sen suhteen, onko jokin ruoka hyvää tai pahaa. Kohtuullisuus on verrattomasti paras toimintaperiaate. Raamattu kehottaa: ”Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.” (Sananl. 23:20) Kohtuullinen määrä eläinrasvoja on ehdottomasti parempi kuin yletön määrä kasvisöljyjä. Niissä, jotka eivät halua välittää kohtuullisuudesta tuon taivaallista, saattaa muinaisen egyptiläisen papyruksen sananlasku herättää raitistuttavia ajatuksia: ”Me elämme neljänneksestä siitä, mitä syömme. Lääkärit elävät niistä kolmesta neljänneksestä.”