Tiikeri – pimeässä iskevä yksinäinen metsästäjä
JOS jostakin eläimestä sanotaan, että se on epätavallisen kaunis ja voimakas ja samalla dynaamisin vedoin muotoiltu mestariteos, niin tiikeri on sellainen. Tiikerin tuntee mustista juovista, ja turkin pohjaväri vaihtelee kellanruskeasta oranssinpunaiseen. Tummat juovat ovat myös mainio naamioitumisväline, sillä ne sulautuvat erinomaisesti pitkään ruohikkoon tai valon ja varjojen leikkiin metsissä tai viidakoissa. Valkeahkot osat – vatsapuoli, kurkku, jalkojen sisäpuoli ja pään laikut – ovat vastakohtana eläimen yleisväritykselle.
Tiikeri on niin läheistä sukua leijonalle, että molempia eläimiä on pariutettu menestyksellisesti eläintarhoissa. Risteymää sanotaan tiikoniksi, jos isä on tiikeri, ja liikoniksi, jos isä on leijona.
Häntä mukaan luettuna täysikasvuinen urostiikeri voi olla 3 metriä pitkä ja painaa 180–220 kiloa. Naaras on puolisen metriä lyhyempi ja noin 50 kiloa kevyempi. Lisäksi täysikasvuisella uroksella on vahvempi poskiparta kuin naaraalla.
Koska tiikerit ovat hyviä uimareita, ne pulikoivat mielellään vedessä kuumina päivinä. Joissakin olosuhteissa tiikeri voi saalista etsiessään uida melkoisia matkoja saarelta toiselle.
Tiikereitten voimia voi vain hämmästellä. Niiden on tiedetty raahanneen 200-kiloisia tai painavampia eläinten raatoja satoja metrejä. Samoin yhtä hämmästyttäviä ovat tiikerin hyppytaidot. Tiikeri voi loikata lähes viisi metriä. Eräs tiikeri hyppäsi kaksi metriä korkean aitauksen yli, tarrasi kiinni mieheen ja leiskautti uhri hampaissaan kevyesti takaisin aidan yli.
Tiikerit metsästävät yleensä yksin ja illalla. Ne hyökkäävät esimerkiksi villihärkien, villisikojen, peurojen, antilooppien ja joskus jopa norsunpoikasten kimppuun. Mutta ne eivät metsästä vain suuria eläimiä. Tiikeri ei vierasta apinoitten, kalojen, sammakoitten, kilpikonnien ja heinäsirkkojen pyydystämistä.
Tiikerin suuri mieltymys piikkisikoihin johtaa joskus vakaviin vammoihin. Jos sen käpäliin tai sääriin tunkeutuu piikkisian piikkejä, sen voi olla mahdotonta ajaa kiinni suuria eläimiä ja tappaa niitä. Jos taas piikit ovat tunkeutuneet tiikerin leukoihin, eläin on tuomittu nälkäkuolemaan.
Tiikereitten täytyy metsästää melko paljon voidakseen tyydyttää ravinnontarpeensa. Jopa eläintarhojen häkkieläimet syövät paljon lihaa. Vaikka tiikeri vain tepastelisi edestakaisin häkissään, se tarvitsee joka tapauksessa yli neljä kiloa lihaa päivässä.
Vaikka tiikerit ovatkin yksinäisiä metsästäjiä, ne eivät ole epäystävällisiä omaa lajiaan kohtaan. Ne voivat tervehdykseksi hieroa päätään yhteen ja jatkaa sitten matkaansa eri suuntiin.
Ihmissyöjät
Eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tiikerit karttavat ihmistä. Kirjassa The International Wildlife Encyclopedia sanotaan: ”Tiikerit kunnioittavat ja pelkäävät ihmistä tavalla, jota on vaikea selittää. Tavallisesti tiikeri ei hermostu uteliaitten ihmisten tai metsästäjien hätyyttelystä paitsi silloin, jos sen kärsivällisyys on lopussa. Normaalisti ihminen voi kävellä tiikerin elinympäristössä hänen tarvitsematta pelätä henkensä puolesta tai tiikerin estämättä häntä liikkumasta.” – 18. osa, s. 2416.
On mielenkiintoista todeta, että tiikerin normaalisti ihmistä kohtaan tuntema pelko on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo 1. Mooseksen kirjan 9:2:ssa: ”Peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet.” Pelko ja kunnioitus ihmistä kohtaan siis itse asiassa kuuluvat villieläinten, myös tiikerien, luontoon.
On myönnettävä, että joistakin tiikereistä kehittyy ihmissyöjiä. Mutta on todisteita siitä, että ihmiset itse ovat tähän suuressa määrin syypäitä. Eräs eläinten preparoija tutki noin viidenkymmenen ihmissyöjätiikerin kalloja ja huomasi, että neljässäkymmenessä niistä oli ampumahaavoja. Lisäksi se, että ihminen on metsästyksellä tai muilla toimillaan hävittänyt tiikerin normaalit saaliseläimet, voi saada sen saalistamaan ihmisiä ja heidän kotieläimiään. Tiikeri, joka alkaa metsästää ihmisiä, voi olla hyvin suureksi vaaraksi. Erään tiikerin tiedetään tappaneen 127 ihmistä ja erään toisen tiikerin 436 ihmistä.
Perhe-elämä
Paritteluaikana uros ja naaras ovat yhdessä suhteellisen lyhyen ajan – eräitten eläintieteilijöitten mukaan vajaat kaksi viikkoa. Hieman yli kolmen kuukauden kantoajan jälkeen naaras synnyttää kolme tai neljä pentua. Ne ovat sokeita ja hyvin pieniä ja painavat 1–1,5 kiloa. Kaksiviikkoisina niiden silmät avautuvat.
Kaksivuotiaina pennut saavat yleensä alkaa viettää omaa elämäänsä. Sitä ennen emo on opettanut ne metsästämään. Tätä tarkoitusta varten se on voinut purra ”harjoituseläimen” liikuntakyvyttömäksi ja antaa sitten pentujen tappaa sen. Pentuja kuitenkin kuolee yllättävän paljon. Puolet niistä ei elä vuotta vanhemmaksi.
Uhanalainen eläin
Omassa paikassaan ja saadessaan elää ihmisen häiritsemättä tiikerillä on tärkeä osa luomakunnan nykyisen tasapainon ylläpitämisessä. Valitettavasti kuitenkin tämän kauniin eläimen olemassaolo on uhattuna. Ihminen on vähentänyt tiikerin normaalien saaliseläinten määrää ja tunkeutunut sen luonnolliseen elinympäristöön. Kerrotaan, että kahdeksasta tiikerimuunnoksesta kuusi on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Luonnontieteilijät ovat syystä huolissaan. He eivät halua nähdä, että tämä dynaamisin vedoin muotoiltu mestariteos hävitetään luonnollisesta elinympäristöstään. Samoin ihmiset, jotka arvostavat Jumalan luomistöitä, eivät halua nähdä tiikerin tai minkään muunkaan eläimen kuolevan sukupuuttoon.