Naiset tulvivat työmarkkinoille
JOS olisit kysynyt pikkutytöltä sukupolvi sitten, miksi hän halusi tulla aikuisena, hän olisi saattanut sanoa: ”Äidiksi.” Jos meidän päivinämme tehtäisiin sama kysymys esimerkiksi Yhdysvalloissa, vastaus saattaisi hyvinkin kuulua: ”Presidentiksi” tai: ”Astronautiksi ja äidiksi.”
Aikaisemmin naisia, joilla oli pieniä lapsia ja jotka kävivät ansiotyössä, joko surkuteltiin tai arvosteltiin. Mutta asenteissa on tapahtunut sellainen muutos, että nykyään yhä useammat naiset pyytelevät anteeksi, jos he ovat ”vain perheenemäntiä”.
Yhdysvalloissa työskentelee tällä hetkellä yli 47 prosenttia kaikista aikuisista naisista kodin ulkopuolella, ja lukumäärä kasvaa nopeasti. Naiset muodostavat noin 40 prosenttia Yhdysvaltain työvoimasta. Yksistään vuonna 1976 lähti 1,5 miljoonaa naista käsittävä uusi suuri ryhmä hakemaan työtä kodin ulkopuolelta ja myös sai sitä.
Tämä naisten tulva työmarkkinoille on hämmästyttänyt taloustieteilijöitä ja Yhdysvaltain työministeriön ennakkoarvioiden tekijöitä. He ovat kutsuneet sitä ”poikkeukselliseksi” ja ”vuosisatamme huomattavimmaksi erillisilmiöksi”. Naisten odotettiin muodostavan yli 40 prosenttia työvoimasta aikaisintaan vuonna 1985.
Tilanne on samanlainen muissa maissa. Suomessa oli vuonna 1976 ammatissa toimivia (työllisiä) naisia kaikista työikäisistä naisista 55 prosenttia ja koko työvoimasta 45 prosenttia.
Eräs Belgian terveysministeriön virkailija syytti täiden, kirppujen ja torakoiden ilmoitetusta lisääntymisestä naisten työssäkäymistä kodin ulkopuolella. ”Mies ja vaimo menevät nykyään useammin yhdessä työhön aamulla”, hän sanoi, ”ja he ovat usein liian väsyneitä ruvetakseen siivoamaan kotia palatessaan illalla.”
Israelissa naiset toimivat armeijan koulutusohjaajina. ”Se saa miehiin liikettä”, eräs selitti, sillä ”kun minä suoritan loppuun asti kolmen kilometrin juoksun joukkueeni etunenässä, ei kukaan jätä kesken.”
Yhdysvaltalaisia tarkkailijoita ei ihmetytä niinkään yhtäkkiä työtä haluavien naisten lukumäärä, vaan näiden naisten ikä. Erityisesti kahden viime vuoden aikana on huomiota herättävin lisäys tapahtunut 25–44-vuotiaiden naisten joukossa, ikäryhmässä joka perinteisesti on pysynyt kotona kasvattamassa lapsia. Monetkaan näistä naisista eivät valitse töihinmenoa sen tähden, että heillä ei ole miestä elättämässä heitä, vaan koska he mieluummin ovat työssä kodin ulkopuolella kuin ”ovat vain perheenemäntiä”.
Heilurinliikettä
Viime vuosikymmenten tilastot työmarkkinoilla olevista naisista Yhdysvalloissa ja muualla ovat olleet kuin heilurinliikettä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa naiset olivat harvoin työssä kodin ulkopuolella ja silloinkin yleensä vain sellaisissa työpaikoissa, joita pidettiin soveliaina naisille. Jopa konekirjoituksen ja sihteerin työn katsottiin olevan ehdottomasti miehelle kuuluvia töitä aina 1880-luvun loppupuolelle asti. Mutta ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuoma työvoimantarve toi naisia runsaslukuisesti kaupan palvelukseen. Kun sitten Yhdysvalloissa sattui taloudellinen romahdus vuonna 1929, niin naiset saivat ensimmäisinä lopputilin työttömyyden aallon vyöryessä yli kansakunnan.
Toinen maailmansota toi vielä dramaattisemmin ennätysmäärän naisia työmarkkinoille. He tekivät kaikkea sellaista työtä, mitä ennen pidettiin sopivana vain miehille, ja tuottivat suuren osan sotatarvikkeista. Mutta rauhanajan tullessa suuri joukko naisia palasi jälleen kotiin, kun sotatarviketehtaat suljettiin ja naiset erotettiin tekemään tilaa miljoonille kotiutuville sotilaille.
Monet naiset palasivat mielellään kotiin, ja henki muuttui voimakkaasti siihen suuntaan, ettei naisia innostettu hankkimaan maallista ammattia. Työssä käyvien naisten sota-aikaiset ennätyslukemat – Yhdysvalloissa noin 37 prosenttia kaikista naisista – vaihtuivat pian vuosisatamme korkeimpiin avioitumis- ja syntyvyysprosentteihin. Mutta 1950-luvun alun paikkeilla työssä käyvien naisten lukumäärä alkoi taas nousta, ja vuoteen 1962 mennessä se oli noussut Yhdysvalloissa jälleen 36 prosenttiin, vain hieman vaille toisen maailmansodan ennätystason; ja nykyisestä 47 prosentista se nousee yhä. Samoin käy muissakin maissa.
Tämä on herättänyt paljon kiistellyn kysymyksen: Minne naiset kuuluvat? Kotiin? Työhön? Vai molempiin? Mutta ennen kuin harkitsemme tätä, tutkikaamme syitä, miksi niin monet naiset menevät työmarkkinoille.
[Tekstiruutu s. 3]
Lasten kehityksen asiantuntija Urie Bronfenbrenner kertoi äskettäin seuraavaa: ”Yli 50 prosenttia naisista, joilla on kouluikäisiä lapsia, käy nykyään työssä. Samoin käy yli yksi kolmasosa niistä, joilla on alle kuusivuotiaita lapsia. Niistäkin naisista, joilla on alle kolmevuotiaita lapsia, yksi kolmasosa on työssä käyviä.” – ”Psychology Today”, toukokuu 1977.