Silmäys Amazonin viidakkoon

Herätkää!-lehden Perun-kirjeenvaihtajalta

PIENI suihkukone ylittää Perun Andit matkallaan kohti itää ja suuntaa kulkunsa kohti valtavan suurta Amazonin viidakkoaluetta. Jätettyämme taaksemme lumipeitteiset huiput tähyilemme alas lentokoneen ikkunasta. Allamme levittäytyy suunnaton himmeänvihreä matto. Lähempää tarkasteltuna maisema muistuttaa suurta joukkoa taajaan pakattuja pieniä parsakaalin päitä. Se on kuin koruommelta, jossa kiemurtelevien jokien ”silmukat” ja palmupuiden leveiden latvusten vaaleamman vihreät ”reiät” lisäävät näkymään miellyttävää vaihtelua. Pian lentokone alkaa laskeutua. Vihreä matto muuttuu silmiemme edessä henkeäsalpaavan monenlaisiksi puulajeiksi.

Amazonin viidakko tunnetaan kasvistoltaan maailman runsaslajisimpana alueena. Kymmeniätuhansia lajeja on jo tunnistettu. Vain noin yhden neliökilometrin alalla kasvaa puolensataa eri puu lajia. Maaston korkeussuhteista riippuen saattaa löytää sankoiksi tiheiköiksi ryhmittyneitä mangrovepuita, eebenpuita, mahonkipuita, setrejä, hyväntuoksuisia ruusupuita, kastanjapuita, korkeita parapähkinäpuita, erityyppisiä pajuja ja kauniita kumipuita. Näiden joukossa kasvaa monenlaisia palmuja ja trooppisia hedelmäpuita. Oksat taipuvat raskaasti viiniköynnösten ja muiden köynnöskasvien painosta. Lehvistö on niin tiheä, että puiden latvukset vaivoin työntyvät kohti maasta käsin tuskin näkyvissä olevaa taivasta.

Maan pinnan tuntumassa olevan kasviston moninaisuus on kerrassaan silmää hivelevä. Kaikenlaiset epätavallisen muotoiset lehdet ja ruohot kasvavat toinen toisensa lomassa. Tiiviisti maata vasten painautuneina kasvaa loputon valikoima kasveja, joiden lehdistö vaihtelee vihreän, punaisen, vaaleanpunaisen, violetin, keltaisen ja valkoisen värin yhdistelmissä. Toiset matalalla viihtyvät kasvit muodostavat kuin kehyksiä portaittain ylöspäin kohoavien kasvien kuten kaktusmaisten kasvien, lyhytkasvuisten palmujen, pensaitten ja suurilehtisten ”elefantin korvien” ympärille. Valjunvihreät, hentorakenteiset saniaiset lisäävät oman herkän leimansa. Köynnöskasvit tarrautuvat ahneesti jokaiseen vapaaksi jääneeseen paikkaan.

Monin paikoin värikkäät kukat elävöittävät näkymää. Siellä täällä kasvaa rykelmittäin vaaleanpunaisia ja punaisia kukkia. Pienet keltaiset kukat kurottautuvat ryhmyisten juurien lomasta. Kimpuittain heleän oranssinvärisiä, syvän karmosiininpunaisia ja valkoisia kukkia voidaan nähdä riippuvan oksista. Suurenmoiset, herkistä orkideoista muodostuneet kukinnot nojaavat vasten puunrunkoja tai ryöppyävät putouksina alas oksilta. Ei lehtikään värähdä kosteassa ilmassa.

Merkkejä eläinelämästä

Entä eläimet? Takaruumiiltaan pulleat tangaranamuurahaiset parveilevat kaikkialla palo de santo -puussa. Kiitokseksi pysyvästä asumuksestaan nämä muurahaiset suojelevat puuta tarkasti kaikilta mahdollisilta tunkeilijoilta. Alhaalla viidakon pohjakerroksessa marssivat lehdenleikkaajamuurahaiset yksinkertaisessa jonossa kunkin kantaessa melkoista lehdenkappaletta. Lukemattomat kovakuoriaiset syöksähtelevät sinne tänne tai nousevat äkkiä lentoon. Erityisen huomattava on noin viidentoista senttimetrin mittainen Titanus giganteus, kovakuoriaisista kookkain. Runsaan aluskasvullisuuden jatkuvassa pimeydessä voi ajoittain nähdä tulikärpäsen aiheuttaman välähdyksen. Loistavanväriset perhoset ja valtavankokoiset, omituisen näköiset yöperhoset lähtevät lentoon. Sammakot kurnuttavat lähistöllä. Uteliaat sisiliskot, vihreät ja harmaat, pinkaisevat pakoon askeleitten alta, ja pienet salamanterit vilistävät ylös puihin.

Amazonin viidakkoalueella asustaa myös anakondia – käärmeitä, joista suurimpien väitetään olevan jopa 12 metrin pituisia ja läpimitaltaan noin 80 senttimetrin paksuisia. Alueella sanotaan olevan noin 250 erilaista matelijaa, joista vain harvat ovat kuitenkaan myrkyllisiä. Lihaa syövät lajit tappavat vain saadakseen ravintoa, ellei niitä pelästytetä tai ahdistella, eikä ihminen kuulu niiden ruokavalioon.

Vastoin yleistä käsitystä viidakossa ei vilise vain suurikokoisia, vaarallisia eläimiä. Etelä-Amerikan viidakossa suurin eläin on sian kokoinen tapiiri; sen kanssa koossa kilpailevat puumat ja jaguaarit. Tiikerikissat, pitkäkärsäiset muurahaiskarhut, vyötiäiset ja oselotit majailevat aluskasvillisuuden seassa. Ketut, pesukarhut, pienet hirvieläimet ja monenlaiset jyrsijät löytävät myös paikkansa viidakon pohjakerroksesta. Normaalisti yhdenkään näistä ei tiedetä olevan vaaraksi ihmisille. Niistä 14712 eläinlajista, joiden tiedetään asustavan Amazonin alueella, sanotaan yli 8000:n esiintyvän vain täällä.

Elämää puissa

Verrattomasti suurin osa eläimistä asustaa puissa. Kirkaisuista ja käheistä rääkäisyistä voi tunnistaa papukaijat, tukaanit ja monet muut tunnetut ja lähes tuntemattomat lintulajit. Lisää tähän kyyhkysten, kehrääjälintujen ja muiden senkaltaisten kujerrukset ja visertely, samoin kuin tikkojen nakutukset, niin alat aistia yläpuolellasi olevan maailman touhukasta elämää. Monenlaiset lystikkään näköiset notkeat apinat heilauttelevat itseään irtonaisin liikkein oksalta oksalle lörpötellen ja toruen. Valppaat korppikotkat kaartelevat korkealla puunlatvojen yläpuolella ja odottelevat ateriaa. Niiden kyltymätön ruokahalu pitää alueen puhtaana mätänevästä lihasta.

Siellä täällä olevissa lampareissa piileksii värikkäitä trooppisia kaloja jättiläismäisten lumpeenlehtien alla. Kaikkialla on pieniä puroja, joiden vesi on ruskehtavaa, lehtien värjäämää. Ne kaikki laskevat lopulta Amazonjokeen, viidakon valtaväylään.

Elämää vesissä

Amazonin viidakkoalueen vesissä on rauskuja, sähköankeriaita, kaimaaneja, kilpikonnia ja terävähampaisia piraijoja, jotka saattavat repiä lihat eläimestä vain muutamassa kuhisevassa minuutissa. Parasta onkin ennen uimaan menoa varmistaa paikallisilta asukkailta uimapaikan turvallisuus. Viidakon vedet eivät välttämättä ole hyviä uima-altaita! Silti voit nähdä pieniä alkuasukaslasten ryhmiä pulikoimassa joissakin näistä hidasjuoksuisista viidakkojoista. Tämä johdatteleekin meidät ”Suuren virran” alueella asuviin ihmisiin, jotka luovat kiinnostavan lisän viidakon olemukseen.

Sen ihmiset

Kolme tai neljä vuosisataa sitten alueella on saattanut asustaa ainakin 230 eri intiaaniheimoa. Ne elivät pienissä eristetyissä yhteisöissä ja pysyttelivät yleensä joillakin rajoitetuilla maantieteellisillä alueilla. Yhtenäisillä asuma-alueilla asuvia, vielä nykyään tunnistettavia heimoja ovat mm. sellaiset kuin jivarot, aukat, kampat, chamat, machiguengat ja šipibot. Ehkäpä vain parisenkymmentä selvästi tunnistettavaa heimoa on jäljellä. Näiden ihmisten tarpeet ovat hyvin vähäiset – kenties paalujen varassa oleva maja, riippumatto tai pari, puhallusputki ja keihäs. Heidän ruokavalionsa koostuu pääasiassa jukkasta, banaaneista, kilpikonnista ja kaloista.

Amazonin viidakko on todella lumoava alue – tyyneyttä henkivä paikka. Trooppiset ukonilmat rikkovat ajoittain hiljaisen, hautovan ilmapiirin. Nämä ja niin monenlaisten eläinten synnyttämät eksoottiset äänet eivät kuitenkaan todellisuudessa järkytä tämän suunnattoman viidakkoalueen rauhaa. Vaikka monenlaiset eläimet ovat omaksuneet viidakon kodikseen, se ei ole elämänpiiri, joka olisi tulvillaan vaaroja niille, jotka kunnioittavat sen ”älä häiritse” -varoitusmerkkejä.