Kouluväsymys – mitä sen suhteen voidaan tehdä?

Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta

”HETI kun kosketan koulukaappini kädensijaa, tunnen itseni väsyneeksi. Ensimmäisen oppitunnin jälkeen menenkin kotiin. Kaikki on ikävystyttävää. Haluan tehdä työtä ja ansaita rahaa tai ainakin tehdä jotakin mielekästä.” Näin eräs 14-vuotias ruotsalainen tyttö sanoi lapsipsykiatrille selittäessään, miksi hän oli alkanut jäädä pois tunneilta niin usein.

Ilmeisesti tyttö kärsi kouluväsymyksestä, vaivasta joka leviää oppilaiden keskuudessa nykyajan yhteiskunnassa. Kouluviranomaiset, opettajat ja vanhemmat tuntevat itsensä usein voimattomiksi joutuessaan vastatusten sen kanssa. Monilla seuduilla kouluväsymysongelma onkin niin suuri, että siitä on tullut mittavan tutkimuksen kohde.

Perimmäinen syy

Usein kouluväsymyksestä kärsivät oppilaat pitävät koulun oppiaineita ikävystyttävinä ja toisarvoisina. On myös turhautuneisuutta sen johdosta, että on opiskeltava liian monta ainetta. Jotkut oppilaat ovat arkoja ja hermostuneita luokkahuoneessa vallitsevan levottomuuden vuoksi. Lisäksi toisilla on ongelmia oppilastovereitten kanssa. Lapset, jotka ovat lähtöisin erilaisen uskonnollisen vakaumuksen omaavista perheistä, saattavat joutua alituisesti hankaluuksiin. Edellä mainittujen kaltaiset tekijät edistävät kouluväsymystä. Monet tutkimukset viittaavat kuitenkin yhteen perimmäiseen syyhyn – kouluväsymyksestä kärsiviltä oppilailta puuttuu opiskeluun kannustava vaikutin. Heidän mielestään siinä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. He käyvät koulua monia vuosia saamatta juuri mitään käytännöllistä hyötyä oppikurssilla omaksumastaan aineistomäärästä.

Miksi kouluväsymys on yleisempää teini-ikäisten kuin nuorempien oppilaiden keskuudessa? Tutkijat sanovat, että nuoremmat ovat opinhaluisia luonnollisen uteliaisuutensa takia. Heillä on vaikuttimena halu jäljitellä sitä, mitä aikuiset tekevät. Yleensä heistä on koulussa melkein kaikki jännittävää, ja he ovat halukkaampia sulautumaan toisten joukkoon. Murrosiän jälkeen tarvitaan kuitenkin muita vaikuttimia. Alvar Ellegård, joka on Ruotsissa Göteborgin yliopiston professorina ja oppimistekniikan tutkijana, sanoo tästä seuraavaa: ”Murrosiän jälkeen ei ole enää mahdollista saada leikin varjolla tietoa tai joukkoon sulautumisen tunnetta. Meidän täytyy silloin sen sijaan antaa koulutyölle päämäärä ja tarkoitus saadaksemme oppilaat suorittamaan jotakin.” Tutkimus on paljastanut myös, että oppiminen on automaattisempaa ennen murrosikää elämään liittyvän synnynnäisen oppimistarpeen takia. Mutta murrosiän jälkeen tietoa hankitaan rakentavammalla ja järjestelmällisemmällä tavalla, ja siitä syystä tarvitaan kouraantuntuvampaa vaikutinta.

Mitä voidaan tehdä?

Monia kyllästyneitä oppilaita voidaan auttaa antamalla kannustusta. Ketkä voivat auttaa heitä tässä suhteessa? Ruotsin opetusministeriön suorittaman tutkimuksen yhteenvedossa sanotaan sellaisista oppilaista: ”Ne, jotka ovat keskeyttäneet koulunkäyntinsä ja pinnanneet tunneilta peruskoulussa, ne jotka ovat itsepintaisesti halunneet lopettaa peruskoulun liian varhain ja ne jotka ovat lopulta keskeyttäneet koulunkäyntinsä peruskoulun yläasteella, ovat lähtöisin yhteiskunnallis-taloudellisesti alhaisessa asemassa olevista kodeista ja kodeista, joissa vanhemmat eivät ole antaneet koulutyön yhteydessä tarvittavaa tukea.” (Kursivointi meidän.)

Kaksi amerikkalaista tutkijaa, W. R. Morrow ja R. C. Wilson, jotka ovat tutkineet 96:n sekä ”lahjakkaan hyvin menestyvän että lahjakkaan huonosti menestyvän” lukiota käyvän pojan perhesuhteita, havaitsi, että hyvä perhe-elämä aiheutti eron. Ne, joilla oli sopusointuisempi ja tunneperäisesti kannustusta antava kotielämä, saavuttivat parempia tuloksia. Nämä tutkijat väittävät siksi, että kodissa vallitseva ilmapiiri vaikuttaa koulutyöhön ja sen yhteydessä oleviin toimintoihin. He saivat myös selville, että lapset, jotka olivat saaneet vanhemmiltaan kielteisen asenteen koulua kohtaan, eivät usein sopeutuneet kouluun.

Mitä vanhemmat voivat tehdä

Vanhemmat voivat tehdä siis paljon edistääkseen lastensa kiinnostusta koulunkäyntiä kohtaan. Miten? Heidän itsensä pitäisi olla siitä kiinnostuneita. Se ei merkitse vain sitä, että kysyy silloin tällöin: ”Mitä koulussa tapahtui tänään?” Vanhempien pitäisi pikemminkin osoittaa kiinnostusta koulutyöhön liittyviin yksityiskohtiin. Ja heidän pitäisi keskustella asioista käyttämällä sellaisia ilmauksia, jotka osoittavat heidän ymmärtävän sen, mitä heidän lapsensa opiskelevat.

On myös tärkeätä, että vanhemmat ilmaisevat odottavansa jotakin pojiltaan ja tyttäriltään koulussa. Lapsille on hyväksi, että heille asetetaan järkeviä vaatimuksia. Sydämessään he arvostavat sitä. Muussa tapauksessa he saattavat päätellä: ”Miksi ponnistella, kun kukaan ei välitä lopputuloksesta?” Professori Alvar Ellegård mainitsi tämän johdosta: ”On luonnonvastaista olla esittämättä vaatimuksia sellaisille, jotka eivät ole enää lapsia. Vaatimusten puuttuminen ei tee elämää onnellisemmaksi.”

Vanhempien pitäisi näin ollen sanoa lapsilleen, mitä heiltä odotetaan, ja pitää siitä sitten johdonmukaisesti kiinni. He voivat kiittää ja palkita menestymisen ja antaa lohdutusta ja apua siinä tapauksessa, että he epäonnistuvat. Se antaa lapsille terveen tärkeyden tunteen ja saa heidät vakuuttuneiksi, että joku todella välittää heistä.

Vanhemmat voisivat myös tähdentää koulutuksen hyödyllisyyttä. He voisivat selittää, miten he itse ovat hyötyneet jonkin kouluaineen oppimisesta. He voisivat myös osoittaa lapsilleen, mitkä ongelmat ja tilanteet aikuisena edellyttävät jotakin taitoa tai tietoa.

Koulutietojen paneminen hyödylliseen käyttöön

Yksi tapa kannustaa lapsia opiskelemaan on järjestää tilanteita, joissa he voivat panna vasta saamansa tiedot hyödylliseen käyttöön jokapäiväisessä elämässä. Monet opettajat ovat havainneet koulutyön käytännöllisen sovellutuksen tärkeyden. On yritetty yhdistää teoria todelliseen työhön. Oppilaita on lähetetty silloin tällöin työpaikkoihin panemaan hankkimansa tiedot käyttöön. Vanhemmat voivat vastaavasti antaa pojilleen ja tyttärilleen erilaisia tehtäviä ja vastuita.

Kun on kysymyksessä jokin vieras kieli, niin miksi ette suunnittelisi lapsillenne sen käyttämistä niin paljon kuin mahdollista? Ehkä voisitte viedä heitä paikkoihin, joissa tätä kieltä puhutaan, pyytää heitä kääntämään sillä kielellä olevia lehtileikkeitä tai lainauksia tai pyytää kotiinne tätä kieltä puhuvia ystäviä.

Matematiikan soveltamiseksi käytäntöön lapsia voitaisiin innostaa pitämään henkilökohtaista tilikirjaa, laskemaan yhteen perheen kuitit, arvioimaan joidenkin kodin korjausten kustannuksia jne.

Lukemisen harjoittelemiseksi vanhemmat voisivat antaa lastensa lukea heille ääneen. Jotkut nuoret ovat saaneet paljon onnea ja käytännön kokemusta lukemalla sokeille ja muille, jotka eivät itse voi lukea. Eräs isä pyytää tytärtään lukemaan säännöllisesti häntä varten opintomateriaalia ääninauhalle. Työmatkoillaan hän sitten kuuntelee sitä kasettinauhuristaan autossa.

Monet vanhemmat ovat havainneet hyväksi antaa lastensa tehdä työtä käsillään ja siten totuttaa heitä käyttämään työkaluja. Tällainen tiedon käytäntöön soveltaminen auttaa mielen kehittämisessä.

Koulutuksen todellisen arvon ymmärtäminen

Vaikka jotkin koulussa opetettavat aineet eivät näytä tarpeellisilta tulevaisuutta silmälläpitäen, lapsia voidaan auttaa ymmärtämään niiden arvo. Eri alojen tuntemus laajentaa näköpiiriä, varaa tasapainoisemman koulutuksen ja antaa harjaannusta oppimiseen. Aivot ovat paljolti samanlaiset kuin lihakset siinä, että niiden suorituskykyä voidaan lisätä harjoittelemalla. Läksyjen luku antaa myös harjaannusta itsekuriin ja parantaa ajattelu- ja keskittymiskykyä.

Jos jokin koulun opetus on vastoin perheen uskonnollisia vakaumuksia, kuten joskus Jehovan todistajien ollessa kyseessä, on tärkeätä, että vanhemmat eivät käytä tätä herättääkseen lastensa mielessä halveksuntaa koulua kohtaan. Opetus, joka sisältää tietoa, joka ei ehkä ole sopusoinnussa Raamatun kanssa, mutta joka ei vaadi oppilasta kieltämään uskoaan tai osallistumaan väärään palvontatekoon, saattaa silti olla hyödyllistä. Se voi auttaa nuorta ymmärtämään, miten jotkut ihmiset ajattelevat ja miten heitä voitaisiin auttaa näkemään Jumalan sanan arvo. Tasapainoinen mutta silti sovittelematon asenne voi auttaa lapsia välttämään monia kiusallisia tilanteita ja ristiriitoja koulussa. Lapsille pitäisi opettaa, että kun sellaisia aiheita käsitellään oppitunnilla, niin voidaan hyötyä paljon enemmän olemalla tahdikkaita, kohteliaita ja hyväntuulisia, kuin olemalla kiistanhaluisia.

Monissa maissa kouluopetus on nykyään ilmaista. Tämä voi saada nuoret – ja jopa vanhemmat – vähättelemään sen arvoa. Mutta tieto siitä, miten kallista se on, auttaa ehkä kaikkia ymmärtämään paremmin sen arvon. Esimerkiksi Ruotsissa lukuvuonna 1976/77 jokainen peruskoulun oppilas maksoi veronmaksajille 12300 kruunua (10500 mk). Voi helposti kuvitella, miltä tuntuisi tavallisesta perheenisästä, jolla on kolme kouluikäistä lasta, jos hänen olisi maksettava heidän koulutuksensa. Näin ollen jos jäämme vaille ilmaista kouluopetusta ollessamme nuoria, sen saaminen saattaa tulla hyvin kalliiksi myöhemmin elämässämme.

Hyvä yhteydenpito opettajiin

Vanhemmat voivat osoittaa kiinnostusta lastensa opetusta kohtaan pitämällä hyvin yhteyttä opettajiin. Monet opettajat haluaisivat olla kosketuksissa vanhempien kanssa. Tämä aikaansaa sen, että kaikki osapuolet – opettaja, oppilas ja vanhemmat – ymmärtävät toisiaan paremmin. Se, että opettaja tuntee vanhempien välittävän lapsestaan, voi saada hänet tuntemaan suurempaa henkilökohtaista kiinnostusta lasta kohtaan oppilaana. Oppilas saattaa myös olla halukkaampi käyttäytymään hyvin ja osoittamaan asianmukaista kunnioitusta opettajaansa kohtaan.

Kouluelämä saattaa olla nykyään hyvin koettelevaa monille oppilaille. Tästä syystä he tarvitsevat rakkautta ja turvallisuudentunnetta. Eräs koulusairaanhoitaja, jolla on 30 vuoden kokemus, sanoo: ”Turvallisuudentunteen puuttuminen joiltakuilta lapsilta on pelottavaa. Jotakin olennaista puuttuu. Tiedän varmasti mitä tarvitaan: rakkautta ja kiinnostusta. Voit vuodattaa rakkautta lapseen. Hän imee sitä kuin sieni.”

Hyvin usein siis turvattomuuden ja tarkoituksettomuuden tunne ovat syynä kouluväsymykseen. Vanhemmat voivat tehdä siksi paljon ollessaan tekemisissä tämän ongelman kanssa pyrkimällä kannustamaan lapsiaan opiskeluun. He voivat kannustaa siihen olemalla aktiivisesti kiinnostuneita lastensa koulutyöstä ja antamalla heille turvallisuudentunteen, saamalla heidät tuntemaan olevansa rakastettuja ja arvostettuja.

[Kuva s. 15]

Vanhempien tulisi olla vilpittömästi kiinnostuneita lastensa koulutyöstä