Raamatun kanta

”Kerran pelastettu, aina pelastettu” – miten varmaa?

”SAMIN POIKANA” tunnettu tappaja terrorisoi New Yorkin kaupungin asukkaita yli vuoden, tappoi kuusi umpimähkään valitsemaansa uhria ja haavoitti useita muita. Kuitenkin näistä rikoksista syytetyn henkilön kerrotaan ”pelastuneen” eräässä uskonnollisessa kokouksessa noin neljä vuotta ennen kuin hänen terrorikautensa alkoi.

Eräs epäillyn entinen armeijatuttava, joka oli pyytänyt häntä tuohon uskonnolliseen kokoukseen, kertoo että vastakääntynyt ”tuli luokseni virnistäen ja nauraen ja sanoi: ’Kuule, minä olen pelastunut.’ Sitten me tulimme samana päivänä takaisin iltajumalanpalvelukseen, ja hän astui jälleen eteenpäin, kun kutsu [ottaa vastaan Kristus] esitettiin. Hän kertoi minulle myöhemmin, että hän halusi olla varma siitä, että [”pelastuneena” oleminen] tehoaa.”

Kuultuaan tätä entistä kirkkonsa jäsentä vastaan esitetyt syytökset eräs toinen jäsen sanoi AP-tietotoimiston edustajalle: ”Olen kiitollinen siitä, että hän oli pelastunut.” Miksi? Hän selitti: ”Raamattu sanoo: Kerran pelastettu, aina pelastettu.” – New York Post, 25.8.1977, s. 2.

Sanooko Raamattu todella: ”Kerran pelastettu, aina pelastettu”? Ei, se ei käytä näitä sanoja missään nimenomaisessa kohdassa, mutta monet vilpittömät ihmiset uskovat, että Raamattu opettaa niin. Ja on totta, että lukuisat raamatunkohdat osoittavat, että pelastumisen perustuksena eivät ole omat työt, vaan pikemminkin usko Jeesukseen Kristukseen sekä Jumalan armo. (Ef. 2:8, 9; 2. Tim. 1:9; Tiit. 3:4, 5) Lisäksi Jeesus itse sanoi: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:36, Kirkkoraamattu (KR); 1. Joh. 5:13.

Tällaisista viittauksista on usein päätelty, että jos jollakulla ’’on iankaikkinen elämä”, hän itse asiassa omistaa sen pysyvästi; sitä ei voida menettää, eli kuten monet sanoisivat sen: ”Kerran pelastettu, aina pelastettu.” Edustaako tällainen käsitys kuitenkaan täysin Raamatun kantaa ikuisen elämän saamisesta?

Pelastuksestaan kiinnostuneet kristityt halunnevat myös harkita Jeesuksen julistusta: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 10:22; 24:12, 13; Mark. 13:13; KR) Ja apostoli Paavali huomauttaa samaan tapaan: ”Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” – Hepr. 3:14, KR.

Miten me voimme sovittaa yhteen nämä näennäiset eroavuudet? On varmaa, että nämä Jumalan palvelijat eivät olleet keskenään ristiriidassa. Eivätkö he pikemminkin esittäneet samaa käsitystä eri näkökulmista? Apostoli Paavali varaa avaimen näiden näkökulmien saattamiseksi sopusointuun.

Paavali vertaa toistuvasti kristityn vaellusta ”kilpajuoksuun”, joka on juostava loppuun. ”Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa”, hän kehotti heprealaisia. (12:1, KR) Osallistuakseen tähän kilpailuun syntisten täytyy ottaa välttämättömät pelastumiseen johtavat askeleet: kuultava ja omaksuttava Jumalan sana, uskottava Jeesukseen Kristukseen ja hänen lunastusuhriinsa, kaduttava syntejään ja tultava kastetuiksi. Näin he pelastuvat ”tästä nurjasta sukupolvesta”, kuten Pietari kehotti helluntaina kokoontuneita tekemään. Epäuskoiset ovat kilpailun ulkopuolella, koska he eivät ole astuneet siihen tulemalla ’pelastetuiksi’. – Apt. 2:37–40; 16:31–33; Room. 10:13, 14.

Osallistuttuaan kerran kilpailuun tulemalla ”pelastetuksi” kristitty tarttuu ”todelliseen elämään”. Mutta onko mahdollista menettää otettaan elämästä? Paavali vastaa seuraavalla kysymyksellä: ”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon?” Kristityn kilpajuoksussa tuo ”yksi”, joka saa voittopalkinnon, on Paavalin mukaan se, joka juoksee kilpailun loppuun. Siksi Paavali kehottaa: ”Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.” Käyttäen sitten itseään esimerkkinä selventääkseen kuvauksensa merkitystä hän jatkaa: ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” – 1. Tim. 6:19; 1. Kor. 9:24–27, KR.

Ilmeisesti apostoli, joka oli varmasti ”pelastettu” kristitty, uskoi, että hän itsekin voisi tulla hylätyksi kilpailussa. Mutta niin kauan kuin hän jatkoi ’juoksemista saavuttaakseen’ palkinnon ja siis pysyi mukana kilpailussa, pelastus oli taattu. Siksi voidaan sanoa kristityistä, jotka pysyvät mukana kilpailussa, että heillä ”on iankaikkinen elämä”. Mutta jos he joskus lopettaisivat kilpailemisen, heidät ’hylättäisiin’ ja he menettäisivät otteensa iankaikkisesta elämästä.

Siksi Paavali täydentää huomautuksiaan kristityn kilpajuoksusta varoittamalla ylimielisyyden vaaroista. Hän käyttää esimerkkinä israelilaisia, jotka pelastettiin Punaisestamerestä mutta jotka kuitenkin lankesivat väärintekoihin erämaassa, ja varoittaa: ”Älkäämme [me ”pelastetut” kristityt] myöskään kiusatko Herraa.” Sitten hän selittää tarkoitustaan ja sanoo: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” Niin, se voisi tapahtua jopa ”pelastetuille”! – 1. Kor. 10:1–12, KR.

Tämän vuoksi Paavali kaikissa kirjoituksissaan korostaa johdonmukaisesti omaa tarvettaan pysytellä mukana kilpajuoksussa. Esimerkiksi toivostaan saada palkinnoksi ylösnousemus hän sanoi: ”Minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” Vasta elämänsä lopulla Paavali kirjoitti: ”Minä olen . . . juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” Tässä elämänsä vaiheessa hän saattoi vihdoin sanoa luottavaisena: ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä.” – Fil. 3:11–14; 2. Tim. 4:6–8; KR.

Paavalin näkemys omasta pelastuksestaan on siis sopusoinnussa Jeesuksen aikaisemmin mainitun lausunnon kanssa ’loppuun asti vahvana pysymisestä’, jotta pelastuisi. – Ks. myös Ilm. 2:10; 3:11, 12; KR.

Edellä oleva auttaa meitä ymmärtämään, miksi Paavali toistuvasti kehotti ”pelastettuja” kristittyjä olemaan varuillaan. Heidän ikuinen pelastuksensa oli yhä vaakalaudalla. Kirjoittaessaan heprealaisille kristityille, jotka olivat ilmeisestikin ”pelastettuja” ja ’valistetuiksi tultuaan kestäneet monet kärsimyksen kilvoitukset’, hän varoittaa: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä.” Uhrin hyöty, joka ’pelasti’ sellaiset henkilöt, voidaan menettää. Miksi? Koska sellainen henkilö ”tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” – Hepr. 10:26–32, KR.

Kristityt, jotka todella arvostavat Kristuksen ja Jumalan armon kautta varattua pelastusta, eivät voi olla itsevarmoja. He ponnistelevat pysyäkseen mukana kilpajuoksussa kuten Paavali ja muut varhaiskristityt, joita hän kehotti ’ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että he pelastuisivat’. – Fil. 2:12, KR.