Argentiina: Vapauden vai suvaitsemattomuuden puolustaja?
VUODEN 1976 syyskuun ensimmäisellä viikolla sanomalehdet, televisio ja radio välittivät kautta Argentiinan ja kaikkialla maailmassa uutisen: ”JEHOVAN TODISTAJAT KIELLETTY ARGENTIINASSA!”
Seurasi aikaa vieviä oikeudenkäyntejä, kun Jehovan todistajat valittivat kiellosta Argentiinan oikeusjärjestelmän kautta. Lopulta helmikuussa vuonna 1978 tämän oikeusprosessin tulos selvisi uutislähteiden julistaessa: ”KORKEIN OIKEUS VAHVISTAA HALLITUKSEN SÄÄDÖKSEN JEHOVAN TODISTAJIEN KIELTÄMISEKSI.”
Tämä järkyttävä uutinen nostatti vastalauseita ja kysymyksiä läntisen maailman valtioissa, joissa todistajien kristillinen toiminta tunnetaan hyvin. Monet kysyivät: ’Miksi Argentiinassa esiintyy tällaista uskonnollista vainoa ja syrjintää?’ Toiset ihmettelivät: ’Eikö Argentiinan perustuslaki takaa palvontavapauden?’
Viranomaisten vastaus
Miten sotilashallituksen viralliset edustajat vastasivat näihin kysymyksiin? Nämä viranomaiset sekä monet sanomalehdet vastasivat nopeasti, että Argentiinassa vaalitaan edelleen omantunnon- ja uskonnonvapauden perinteitä – näin siitä huolimatta, että Jehovan todistajien kristillisen toiminnan täysin kieltävä säädös oli juuri vahvistettu!
Argentiinan Pretoriassa Etelä-Afrikassa toimivan suurlähetystön julkaisema kirje on yksi osoitus siitä, millaisen hämmästyttävän vastauksen viranomaiset antoivat. Kirjeessä sanottiin muun muassa: ”Argentiinan perustuslaki ja lait ovat taanneet ja takaavat edelleen täysin omantunnonvapauden. ’Jehovan todistajilla’ on ollut muiden uskonnollisten yhteisöjen tavoin . . . täysi vapaus harjoittaa uskoaan.” Kuitenkin Jehovan todistajat olivat siihen aikaan kiellettyjä!
Mainitussa suurlähetystön kirjeessä lisättiin: ”Argentiinan hallituksen tarkoitus ei ole ollut milloinkaan rajoittaa tai kieltää kansalaisen omantunnonvapautta ja vielä vähemmän vainota ketään hänen uskonnollisten vakaumustensa vuoksi.” Mutta Jehovan todistajille oli jo asetettu rajoituksia ja kieltoja, ja lisäksi heitä vainottiin!
Lukemattomia ristiriitaisuuksia!
Johtava argentiinalainen sanomalehti La Nación väitti pääkirjoituksessaan 17. helmikuuta 1978: ”Argentiinan kansakunta voi esittäytyä maailmalle aiheellisesti ylpeänä historiastaan ja uskonnon harjoittamiselle suopeista laeistaan ja kannastaan.” Se jatkoi: ”Maailmassa on vain harvoja paikkoja . . . joissa laki on yhtä suojeleva ja sallivainen [muiden uskontojen] ’vapaalle uskonnon harjoittamiselle’ viisaan perustuslaillisen säädöksen puitteissa.”
Väitetään, että ’Argentiinan perustuslailla on säädetty’ uskonnollisesta suvaitsevuudesta. Tarkastelkaamme kuitenkin seuraavia tosiasioita:
Syyskuussa 1976 julistettu kielto sekä korkeimman oikeuden helmikuussa 1978 tekemä päätös ovat riistäneet Argentiinan Jehovan todistajilta heidän vapautensa palvoa Jumalaa;
Viranomaiset ovat sulkeneet paikat, joissa Jehovan todistajat kokoontuvat suorittamaan kristillistä palvontaa ja tutkimaan Raamattua;
Jehovan todistajia on kielletty julkaisemasta ja levittämästä Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta;
Peruskouluista on erotettu satoja Jehovan todistajien lapsia. Samoin aikuisia todistajia, jotka ovat olleet joko valtion palveluksessa liittovaltio-, provinssi- tai kuntatasolla tai julkisten laitosten tai koulujen palveluksessa, on erotettu ilman palkkaa;
Poliisit ovat tehneet yhä enemmän yllätystarkastuksia Jehovan todistajien yksityiskodeissa. Heitä on pidätetty ja pidetty telkien takana tunteja, vuorokausia ja jopa viikkoja;
Laillisen esivallan taholta on loukattu, lyöty ja yritetty pelotella Jehovan todistajia. Joissakin tapauksissa heille ei ole varattu edes perusaineksia heidän ruumiillisiin tarpeisiinsa.
Onko kaikki tällainen ’Argentiinan perustuslailla säädettyä’ uskonnollista suvaitsevaisuutta?
Mitä perustuslaissa sanotaan?
Mitä Argentiinan perustuslaki sanoo kansalaistensa oikeuksista vapauden suhteen? Pane merkille seuraavat lain artiklat.
14. artiklassa sanotaan: ”Kaikki kansakunnan asukkaat nauttivat seuraavista oikeuksista sopusoinnussa niiden harjoittamista koskevien lakien kanssa; . . . julkaista ajatuksiaan lehdistössä ilman ennakkosensuuria; . . . kokoontua yhteen hyvässä tarkoituksessa; harjoittaa vapaasti uskontoaan; opettaa ja oppia.” [Kursivointi meidän.]
19. artiklassa sanotaan: ”Kansalaisten yksityinen toiminta, joka ei millään muotoa loukkaa yleistä järjestystä ja moraalia eikä vahingoita kolmatta osapuolta, on ainoastaan Jumalalle varattua aluetta, johon viranomaisten ei kuulu puuttua.”
Sen jälkeen 20. artiklassa julistetaan: ”Ulkomaalaiset . . . voivat . . . harjoittaa vapaasti uskontoaan.”
Mitä he ovat tehneet?
Miksi Jehovan todistajat on täysin kielletty, kun kerran vapaudet taataan näin selvästi? Mitä he ovat tehneet, niin että hallitus on noussut tällaiseen vastarintaan? Mitä he ovat opettaneet Argentiinassa kuluneet 54 vuotta? Tarkastelkaamme historiaa.
Jehovan todistajat ovat kaikkina näinä vuosina niin Argentiinassa kuin muuallakin noudattaneet huolellisesti Jumalan sanaan, Tiituksen 3. luvun 1. jakeeseen, merkittyä periaatetta. Siinä sanotaan: ”Muistuta jatkuvasti heitä olemaan alamaisia ja tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina.”
Kuulostavatko nuo sanat vallankumoukselliselta julistukselta, jonka tarkoituksena on tuhota vallitseva järjestys? Päinvastoin ne sanovat Raamattuun uskoville, kuten esimerkiksi Jehovan todistajille, selkeästi, että tulee totella kaikkien hallitusten lakeja. Heidän ei pidä etsiä mitään inhimillisiä keinoja olemassa olevien hallitusten kukistamiseksi.
Tällaiset ajatukset kuuluvat opetuksiin, joita Jehovan todistajat ovat levittäneet kaikkialla Argentiinassa vuodesta 1924 lähtien. Juuri tuona vuonna Juan Muñiz, joka oli saapunut äskettäin Espanjasta, alkoi julistaa ”hyvää uutista” ihmisille, jotka rukoilivat ja odottivat Jumalan valtakunnan tuloa sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen opettaman Isä meidän -rukouksen sanojen kanssa. – Matt. 6:9, 10.
Siitä vuodesta lähtien alkoi kristillisyyden Perustajan käskyyn ”tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä” perustuva työ kukoistaa Argentiinassa. (Matt. 28:19, 20) Argentiinan kansa otti innokkaasti vastaan suuret määrät monilla kielillä julkaistuja Raamattuja ja Raamatun tutkimisen apuvälineitä. Lisäksi pidettiin ilmaisia raamatullisia luentoja näkyville kuulijoille ja radion välityksellä. Ja vuonna 1946 perustettiin La Torre del Vigía (Vartiotorni) -seura, jonka Argentiinan hallitus tunnusti myöhemmin virallisesti.
Laillinen tunnustus peruutettiin vuonna 1950
Hallitus perusti vuonna 1949 kulttien ja uskontojen osaston ulkoministeriön alaisuuteen. Vaadittiin, että kaikki uskonnot on rekisteröitävä tässä vasta muodostetussa virastossa. Kuitenkin Jehovan todistajilta evättiin tällainen rekisteröiminen 26. toukokuuta 1950! Ja 12. heinäkuuta samana vuonna heiltä peruutettiin laillinen tunnustus!
Sen jälkeen Jehovan todistajat ovat kaikkina kuluneina 28 vuotena vedonneet toistuvasti viranomaisiin. He ovat vedonneet ulkoministereihin, kuvernööreihin ja jopa presidentteihin. Osassa heidän vetoomuksiaan on pyydetty, että heille annettaisiin edes tilaisuus selittää asemaansa. Mutta kaikki nämä vetoomukset ovat kaikuneet kuuroille korville! Jehovan todistajia vastaan on käyty oikeutta ja heidät on tuomittu edes kuulematta heitä!
Mikä on esitetty syyksi tällaiseen kohteluun? Heille on sanottu, että heidän järjestönsä ”on Magna Chartan pyhiä periaatteita vastaan, sillä se opettaa sotapalvelusta ja kansakunnan vertauskuville kuuluvaa kunnioitusta vastustavaa oppia”.
Omantunnon kysymyksiä
Jehovan todistajat eivät osallistu missään osassa maailmaa sellaisiin juhlamenoihin kuin lipun tervehtimiseen ja kansallishymnien laulamiseen. Miksi eivät? Koska se olisi heille palvontateko, joka sotii suoraan kymmenen käskyn ensimmäistä ja toista käskyä vastaan. – 2. Moos. 20:3–5.
He ottavat samanlaisen kannan kuin kolme heprealaista Babylonissa. (Katso Danielin kolmatta lukua.) Tällaisten juhlamenojen aikana todistajien koululapset seisovat hiljaa ja kunnioittavasti. Eivätkä he häiritse muitten osallistumista tällaisiin juhlamenoihin.
Myös se, että Jehovan todistajien miespuoliset jäsenet vastustavat omantunnonsyistä pakollista sotilasvalmennusta, asetetaan usein kyseenalaiseksi. Nuoret todistajat eivät silti ole karkureita tai anarkisteja. He ilmoittautuvat sotilasviranomaisille päivänä, jona heidän pitäisi astua palvelukseen. Mutta Raamattuun perustuvan vakaumuksensa vuoksi he pyytävät vapautusta. Ja varsinkin monissa läntisen maailman maissa heille suodaan tällainen vapautus.
Tällainen sota-aseiden kantamisesta kieltäytyminen perustuu lukuisille Raamatun periaatteille. Yksi niistä on Matteuksen 22:39:ssä, jossa Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Toinen käsky esitetään Matteuksen 5:21:ssä, jossa Jeesus sanoi: ”Sinä et saa murhata.” Samoin Jumalan kansalle sanotaan Raamatussa, Jesajan kirjan 2. luvun 4. jakeessa: ’Teidän on taottava miekkanne vantaiksi eikä opeteltava enää sotimaan.’
Mitä historia ja Raamattu osoittavat
Historia ja Pyhä Raamattu osoittavat, että ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli samanlainen vakaumus kuin nykyajan kristityillä Jehovan todistajilla. He kieltäytyivät tekemästä sellaista, mitä he pitivät keisarin ja hänen valtiollisten vertauskuviensa palvomisena. Ja he eivät osallistuneet sotapalvelukseen eivätkä sotaan.
Kautta aikojen monet historioitsijat ovat vahvistaneet tämän varhaiskristittyjen omaksuman kannan. Argentiinan perustuslain laatimiseen osallistunut Juan Bautista Alberdi on yksi heistä. Teoksessaan El Crimen de la Guerra (Sodan rikos) hän sanoo: ”Nykyinen yhteiskunta on kahden yhteiskuntatyypin yhdistelmä: sotaisan eli pakanallisen ja rauhaisan eli kristillisen.”
Koska tällainen ”yhdistelmä” on olemassa, vastustus ei yllätä kristittyjä. Jeesus Kristus varoitti selvästi etukäteen, että maailman ”keisarien” hallitukset yrittäisivät tunkeutua tosi kristittyjen palvontaan. Siksi kristitty apostoli Pietari sanoi: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Positiivinen tilinpäätös
Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen pieni joukko ymmärrettiin väärin, heitä parjattiin ja vainottiin. Kuitenkin he jättivät ihmiskunnalle positiivisen tilinpäätöksen.
Tosi kristillisyys muutti sen opetukset omaksuneiden elämän turvautumatta väkivaltaan ja sota-aseisiin. Sen perusteella ihmiset korvasivat itselleen ja lähimmäisilleen vahingolliset tavat korkeinta moraalista ja hengellistä mittapuuta ilmentävillä hyödyllisillä tavoilla.
Kertoessaan Argentiinan Jehovan todistajista Buenos Airesissa ilmestyvä Herald-lehti sanoi 31. maaliskuuta 1978: ”Siitä huolimatta miten Jehovan todistajien tavat saattavatkin ärsyttää hallitusviranomaisia, he ovat osoittautuneet vuosien mittaan työteliäiksi, raittiiksi, säästäväisiksi ja Jumalaa pelkääviksi kansalaisiksi, jollaisia tämä kansakunta selvästi tarvitsee.” Eräs korkea-arvoinen meriupseeri ilmaisi sen seuraavasti: ”Todistajien moraalisesta nuhteettomuudesta ja rehellisyydestä ei ole epäilystäkään.”
Vaikka Jehovan todistajia pidetään hyvin rehellisinä, moraalisesti nuhteettomina ja lainkuuliaisina, silti heidät on poimittu raakuuksien kohteeksi. Suvaitsemattomuus heitä vastaan on voimistunut. Seuraavassa artikkelissa kerromme joistakin tapauksista.