Lopettakaa inkvisitio Argentiinassa!
MITÄ sana ”inkvisitio” tuo mieleesi? Monille se tuo mieleen vuosisatojen takaisen ajan, jolloin ihmisiltä epäoikeudenmukaisesti evättiin heidän oikeutensa palvontavapauteen. Lisäksi se tuo mieleen vainon, jopa kidutuksia ja murhia, jotka kuuluivat inkvisition yhteyteen.
Nykyään tämän ”valistuneen” 1900-luvun kahdeksannella vuosikymmenellä me katsoisimme tällaisten inkvisitioiden kuuluvan pimeän keskiajan henkiseen omalaatuisuuteen. Me haluaisimme uskoa siihen, että ihmiskunta on jättänyt kauas taakseen tällaiset tavat.
Mutta niin ei vain ole. Paraikaa Argentiinassa harjoitetaan eräänlaista inkvisitiota. Se on suunnattu sellaista kansaa vastaan, jonka rauhallinen, lainkuuliainen ja Jumalaa pelkääväinen elämäntapa tunnetaan hyvin kautta maailman.
Tämä nykyinen inkvisitio alkoi presidentin antaman säädöksen numero 1867 julkaisemisella 31. elokuuta 1976. Säädös kielsi kaiken Jehovan todistajien toiminnan koko maassa. Ja kaikista vetoomuksista, kaikista oikeusjutuista ja jopa Argentiinan korkeimman oikeuden suotuisasta päätöksestä huolimatta inkvisitio jatkuu.
Yksi kiellon seuraus
Lasten erottaminen koulusta oli yksi tämän kiellon suorista seurauksista. Esimerkiksi Buenos Airesissa ilmestyvä Herald-lehti kertoi äskettäin: ”Noin tuhat lasta, joiden vanhemmat ovat Jehovan todistajia, on erotettu koulusta kaikkialla maassa siksi, että he kieltäytyivät osoittamasta kunnioitusta kansallisille vertauskuville.”
Tyypillinen esimerkki tästä tapahtui 15. joulukuuta 1978. Koulussa numero, 35 Bahia Blancassa Buenos Airesin provinssissa koulutarkastaja rouva Teresa E. Inchauste de Stechi määräsi, että Susana ja Gladys Simón oli erotettava kaikista kouluista, yleisistä ja yksityisistä. Hän sanoi: ”Heidät erotetaan koululaitoksesta ja olemasta oppilaina missään muussakaan sivistävässä laitoksessa, samoin kuin heille kielletään antamasta suoritettavaksi tutkintoja yksityisoppilaina.”
Miksi? Tämä kouluviranomainen sanoi syyksi ”sen lasten asenteen, että he kieltäytyvät kunnioittamasta isänmaallisia vertauskuvia, kansallissankareita ja viettämästä vastaavia päiviä ja laulamasta kansallishymniä ja isänmaallisia marsseja”.
On selvää, että ne, jotka tuntevat Jehovan todistajat, tietävät, että demokraattisissa maissa korkeimmat oikeudet ovat vahvistaneet lujasti sen, että koululaisilla on oikeus olla osallistumatta toimintoihin, jotka loukkaisivat heidän Raamattuun perustuvaa omaatuntoaan. Niinpä näissä maissa heitä ei vaadita tekemään eleitä vertauskuville, kun he katsovat noiden eleiden kuuluvan uskonnolliseen seremoniaan, joka on vastoin heidän vakaumustaan.
Tuomioistuimesta ei välitetä
On ironista, että koululaisten erottaminen näiden uskonnollisen vakaumuksen vuoksi on myös vastoin Argentiinan perustuslakia. Kun siis erottamalla lapset rikottiin maan lakia, Jehovan todistajat veivät asian Argentiinan korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus käsitteli asian ja kumosi koululaisten erottamisen uskonnollisten vakaumusten vuoksi. Oikeus oli yhtä mieltä siitä, että se oli perustuslain vastaista.
Korkeimman oikeuden päätöksen olisi pitänyt ratkaista ongelma heti. Olisi pitänyt voida välttyä enemmiltä erottamisilta. Aiemmin erotettujen oppilaiden olisi pitänyt päästä takaisin kouluun. Sanomalehdistökin oli tätä mieltä. Esimerkiksi Buenos Airesissa ilmestyvässä Herald-lehdessä 9. maaliskuuta 1979 ollut etusivun otsikko julisti: ”KOULUT MÄÄRÄTTY OTTAMAAN TAKAISIN TODISTAJIEN LAPSET.” Toinen julkaisu, Somos, oli otsikoinut samaa asiaa käsittelevän artikkelin seuraavasti: ”OIKEUS OPISKELUUN.”
Mutta vaikuttiko korkeimman oikeuden päätös toivotulla tavalla? Ei. On uskomatonta, että toukokuussa 1979, vajaat kaksi kuukautta korkeimman oikeuden päätöksestä, kaksi Jehovan todistajien lasta erotettiin Cura Brocheron koulusta Barrio Residencial Américassa Córdobassa. Nämä kaksi tyttöä, Alejandra D. Brentan ja Veronica L. Barrionuevo, saivat lähteä koulusta siksi, että he eivät ”kunnioittaneet” kansallisia vertauskuvia.
Kuitenkin noita samoja vertauskuvia sanottiin ”kuviksi” korkeimman oikeuden päätöksessä. Ja koska Jehovan todistajat myös pitävät näitä vertauskuvia kuvina, he eivät halua tehdä mitään sellaista, mitä he pitävät kunnioitusta tai palvontaa ilmaisevana tekona niitä kohtaan. He uskovat siihen, mitä Raamattu sanoo esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 20:4, 5:ssä: ”Älä tee itsellesi Jumalan kuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, UM] Jumala.” Jeesus itse kieltäytyi osallistumasta ”palvontatekoon”, joka oli vastoin hänen uskonnollisia vakaumuksiaan. – Matt. 4:8–10; ks. myös Danielin 3. lukua.
On ulkokultaista, että kouluviranomaiset, joiden tehtävänä pitäisi olla kunnioituksen juurruttaminen lakia ja hallitusta kohtaan, itse ovat tahallaan piittaamatta korkeimman oikeuden päätöksestä! Tosiaankin se, että he erottivat lapsia, oli korkeimman oikeuden halventamista.
On myös mielenkiintoista, mitä huomattava lakimies tri German J. Bidart Campos sanoo joidenkuiden kouluviranomaisten itsepintaisuudesta näiden vaadittua, että lasten pitäisi ”kunnioittaa” esimerkiksi kansallissankareita ja muita vertauskuvia. Hänen ajatuksiaan oli Argentiinan katolisen yliopiston julkaisemassa El Derecho -aikakauslehdessä. Tämä lakimies selittää: ”’Sankarien pakollinen kunnioitus.’ Onko olemassa virallista luetteloa siitä, keitä he ovat? Ei ole valtion asia tehtailla maallikkopyhimyksiä. Mitä pakollinen kunnioitus merkitsee? Merkitseekö se sitä, ettei heistä voida kiistellä tai heitä arvostella tai ettei voida olla eri mieltä heidän ajatuksistaan tai aikaansaannoksistaan? Onko niin, että he olivat erehtymättömiä? Mistä tällainen tekouskonnollinen ahdasmielisyys on peräisin? Minulle nimittäin Rosas oli tyranni, ja toisille hän oli sankari.”
Vaino jatkuu
Jehovan todistajien vaino ei rajoitu vain koululaisten erottamiseen. Kaikki Jehovan todistajien raamatullinen kirjallisuus on myös kielletty. Lisäksi kaikki heidän kokouspaikkansa samoin kuin heidän haaratoimistonsakin on suljettu.
Tällaisesta inkvisitiota muistuttavasta kohtelusta kerrottiin Herätkää!-lehdessä 8. tammikuuta 1979. Tuota numeroa levitettiin miljoonia kappaleita yleisölle kaikkialla mailmassa. Sen johdosta kuului monia aiheellista huolestuneisuutta ja närkästystä ilmaisevia ääniä siitä, mihin tällainen inhimillisten perusoikeuksien räikeä kieltäminen on johtanut.
Kaikista osista maailmaa on virrannut kirjeitä hallitusviranomaisten toimistoihin. On kirjoitettu monia suotuisia sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita. Mutta toistaiseksi kaikki se on ollut hyödytöntä! Argentiinan hallitus ei ole muuttanut asennettaan. Se edelleen kieltää Jehovan todistajilta palvontavapauden.
Esimerkiksi kun heidän uskonnollinen toimintansa kiellettiin ja yli 600 valtakunnansalia suljettiin, niiden ovet sinetöitiin, jottei niitä voitaisi avata. Samoin tehtiin Jehovan todistajien haaratoimistolle. Tämä tapahtui 7. syyskuuta 1976. Nuo sinetit ovat yhä paikoillaan. Ne pantiin siinä tarkoituksessa, että estetään näiden salien käyttö palvontapaikkoina ja Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden levittäminen.
Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden takavarikointi
Toinen esimerkki hallituksen inkvisitorisesta mielenlaadusta ilmeni 21. syyskuuta 1978. Tuolloin neljä siviilipukuista etsivää tullipoliisista tutki Vartiotorni-seuran aiemman haaratoimiston. He käskivät toimistosta vastuussa olevaa henkilöä paikalle seuraavaksi päiväksi.
He palasivat seuraavana päivänä ja tutkivat yhden rakennuksista. Silloin selvisi, mitä he olivat etsimässä: kaikkia maahan tuotuja henkilökohtaisessa käytössä olleita Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta.
He ottivat tämän kirjallisuuden makuuhuoneista ja panivat kaiken sen erääseen tyhjään huoneeseen. Sen jälkeen he sinetöivät huoneen. Kirjallisuuden joukossa oli jopa henkilökohtaisessa käytössä olleita katolisia Raamattuja.
Eikä tässä kaikki. 13. marraskuuta 1978 liittovaltion poliisi ilmestyi jälleen haaratoimistoon. Tällä kertaa heillä oli määräys takavarikoida kaikki toimistossa ollut raamatullinen kirjallisuus. Seuraavien kolmen päivän aikana liittovaltion poliisin kuorma-autot ajoivat pois 3000 pahvilaatikollista raamatullista kirjallisuutta! Niissä oli 225000 Raamattua ja Raamattua selittävää kirjaa, kuten esimerkiksi Onko Raamattu todella Jumalan sana?, Hyvä uutinen joka voi tehdä sinut onnelliseksi ja Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? Muun raamatullisen kirjallisuuden, kuten kirjasten ja lehtien, ohella kaikki tämä kirjallisuus – joka oli Jehovan todistajien omaisuutta – piti hävittää, muuttaa paperimassaksi!
Kuitenkin Argentiinan perustuslain 17. artiklassa sanotaan, että ”omaisuuden takavarikointi on poistettu iäksi Argentiinan rikoslaista”! Koska tällä toimenpiteellä rikottiin lakia, sisäministeriölle esitettiin seuraavana päivänä vetoomus kirjallisuuden palauttamiseksi. Mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty tämän Argentiinan perustuslakia loukanneen inkvisitorisen menettelyn oikaisemiseksi.
Mitä on tehty
Koska on tunnettu syvää huolta Argentiinan yli 30000 Jehovan todistajan hengellisestä hyvinvoinnista ja niiden monien tuhansien hyvinvoinnista, jotka ovat tutkineet Raamattua heidän kanssaan, oikeusjärjestelmän kautta on esitetty vetoomuksia. Sen presidentin antaman säädöksen perustuslaillisuus, jolla Jehovan todistajien järjestö lakkautettiin, kiistettiin oikeudessa.
Liittotuomioistuin ja seuraavaksi valitustuomioistuin antoivat Jehovan todistajille suotuisan päätöksen. Mutta hallitus valitti tästä päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. 13. syyskuuta 1978 korkein oikeus hylkäsi jutun. Se sanoi, että ’kaikkia hallinnollisia keinoja ei ollut vielä käytetty’, ja siksi väitti, ettei sillä ollut laillisia mahdollisuuksia tapauksen tutkimiseen.
Se tarkoitti sitä, että Jehovan todistajien olisi anottava uudestaan heidän sisällyttämistään uskontojen rekisteriin. Sitä yritettiin, mutta Jehovan todistajilta evättiin ei-katolisen uskonnon asema. Tästä valitettiin ulkoasiain- ja uskontojen ministeriöön. Kanne on yhä viranomaisten käsiteltävänä.
Jos ulkoministeri epää valituksen, jonka mukaan Jehovan todistajia tulisi pitää laillisena uskontona, silloin lainopilliset toimet pitää aloittaa vielä kerran alusta. Se voi kestää vuosia. Sillä välin Jehovan todistajat olisivat vailla inhimillistä perusoikeutta palvoa vapaasti Kaikkivaltiasta Jumalaa, kokoontua yhteen tutkimaan Jumalan sanaa, jopa vailla oikeutta puhua Raamatusta toisille.
Mikä saa Argentiinan hallituksen käyttämään tällaista painostusta Jumalaa pelkääviä kristittyjä vastaan? Uskooko se nykyajan kristittyjen olevan erilaisia kuin ne ensimmäisen vuosisadan kristityt, jotka pitivät puoliaan Rooman imperiumin painostusta vastaan? Odottaako se Jehovan todistajien luopuvan uskonnostaan, kieltävän sen, kun varhaiskristityt eivät tehneet niin? Vai hyväksyykö hallitus inkvisition, jossa monet kärsivät vammoja ja kuoleman siksi, että Raamatun omistaminen oli ”rikos”?
Voit tehdä muutakin
Ympäri maailmaa asuvien huolestuneiden ihmisten närkästyksen ilmaukset ovat vaikuttaneet joihinkin viranomaisiin. Jehovan todistajat arvostavat suuresti tällaista tukea samoin kuin tuomioistuinten ja yksittäisten hallitusviranomaisten suotuisia päätöksiä.
Voit kuitenkin tehdä muutakin ilmaistaksesi sen, mitä ajattelet tällaisesta jatkuvasta inhimillisten perusoikeuksien kieltämisestä. Voit kirjoittaa ja ilmaista mielipiteesi tästä nykypäivien inkvisitiosta. Anna viranomaisten tietää, miten suhtaudut siihen, että Argentiinassa hävitetään nykyään valtavat määrät Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta. Anna heidän tietää, mitä sinä ajattelet niiden kiihkomielisten kouluviranomaisten edesottamuksista, jotka eivät piittaa Argentiinan korkeimman oikeuden päätöksestä eivätkä maan perustuslaista, ja yhä erottavat lapsia koulusta.
Voit kirjoittaa maassasi sijaitsevaan Argentiinan suurlähetystöön ja niille Argentiinan hallituksen jäsenille, joiden nimet ja osoitteet ovat tässä luettelossa:
Argentiinan Suurlähettiläs
Walther H. Louhau
Bulevardi 10 A 14
00120 Helsinki 12
President of Argentina
Jorge Rafael Videla
Balcarce 50
1064 Capital Federal
Argentina
Commander and Chief of the Army
Teniente General Roberto Eduardo Viola
Balcarce 50
1064 Capital Federal
Argentina
Commander and Chief of the Navy
Almirante Armando Lambruschini
Balcarce 50
1064 Capital Federal
Argentina
Commander and Chief of the Air Force
Brigadier General Oma Domingo Graffigna
Balcarce 50
1064 Capital Federal
Argentina
Minister of Foreign Affairs and Cults
Carlos Washington Pastor
Arenales 761
1061 Capital Federal
Argentina