Tuhoisat tulvat
Raportti Brasiliasta
KAIKKI tuntevat veden pelottavan voiman. Kun sen voima valjastetaan, siitä tulee ihmisen arvokas palvelija. Mutta on aikoja, jolloin sen voima pääsee yhtäkkiä purkautumaan valloilleen tuhoisalla voimalla.
Aiemmin tänä vuonna Brasilia sai itse kokea veden tuhoisan voiman. Ennen kuulumattomat tulvat synnyttivät pakokauhua alueella, joka peittäisi alleen Ranskan, Belgian, Hollannin ja Portugalin. Eräs aikakauslehti sanoi: ”Pahimpia Brasiliaa koskaan kohdanneita luonnononnettomuuksia.” Koko Minas Geraisin osavaltio, suuri osa Espírito Santon osavaltiosta, Rio de Janeiron osavaltion pohjoisosa ja lopuksi Bahian osavaltion eteläosa kärsivät suuria vahinkoja. Kahden Brasilian koillisosaan johtavan valtatien tulviminen katkaisi maan kahtia.
Eräs silminnäkijä kuvailee, mitä tapahtui hänen koettaessaan matkustaa Brasilian koillisosasta Sao Pauloon suuronnettomuuden ollessa pahimmillaan.
Onnettomuusalueella
”Linja-automme saapui Linharesiin Espírito Santon osavaltiossa. Eteemme avautui murheellinen näkymä. Noin 40 vuorokautta jatkunut sade oli tehnyt tuhojaan. Docejoki oli peittänyt alueen tulvaansa ja lakaissut pois kaiken tiellään olleen.
”Vesi nousi joentörmällä niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt paeta turvaan. Karjatiloja yksinkertaisesti katosi.
”Voisimmeko jatkaa matkaamme Sao Pauloon? Sotapoliisi pysäytti kaiken läpikulkuliikenteen. Valtatie oli kärsinyt pahoja vaurioita. Vedet olivat repineet hajalle kymmeniä siltoja kuin tulitikkuja. Meidän oli turha yrittää ylittää jokea kanootilla siinä toivossa, että pääsisimme linja-autoon joen toisella puolella.
”Päivä toisensa jälkeen kului. Me miehet nukuimme linja-autossa, samalla kun paikalliset asukkaat ystävällisesti majoittivat naiset ja lapset yöksi. Monet olivat rahattomia. Muuan nainen linja-autossamme ei ollut syönyt kahteen vuorokauteen, jotta hän olisi voinut ostaa ruokaa 7-vuotiaalle tyttärelleen. Toinen nainen pureskeli vihreitä avokadohedelmiä, koska hänen rahansa olivat loppuneet. Tajuttuamme, millaisessa pulassa he olivat, me päätimme tietenkin kerätä keskuudestamme rahaa ja ostaa ruokaa kaikille ja myös maitoa lapsille.
”Linharesiin oli juuttunut seitsemän linja-autoa. Koska kaupungissa oli niukasti ruokaa, meitä käskettiin jatkamaan matkaamme. Mutta matkustajat pelkäsivät. Vihdoin muuan kauppias tuli avuksemme ja antoi meidän käyttää varastorakennustaan, joka sijaitsi kahden kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella. Siellä me saimme hallituksen toimittamia ruoka-annoksia.
”Odottaminen ja epävarmuus, rikkoutuneista viemäriputkista ja kuolleitten ruumiista lähtevä löyhkä loivat jännitystä. Syntyi tappeluja, mutta meidän linja-autossamme ei ammuskeltu. Toiset eivät olleet yhtä onnekkaita. Viiden vuorokauden kuluttua vesi ei enää noussut, ja meidän sallittiin jatkaa matkaamme. Kiitin Jumalaa saavuttuamme Sao Pauloon. Tuntui siltä, kuin painajainen olisi ollut ohi.”
Murheelliset seuraukset
Helmikuun puolivälissä kuolonuhrien määräksi arvioitiin runsaat 300, mutta monet pitivät tätä virallista lukua paljon todellista pienempänä. Itse asiassa Docejoen laaksossa sanotaan ainakin 330 ihmisen huuhtoutuneen märkään hautaan, kun nouseva joki päästi raivonsa valloilleen. Toisia hautautui heidän kotiensa sortuessa maanvyörymien alle. Alueen 14-miljoonaisesta väestöstä yli kahdeksan miljoonaa kärsi suoranaisesti tulvan vaikutuksista.
Vaikkei elämän menetystä voidakaan laskea rahassa, omaisuutta arvioidaan tuhoutuneen miljoonien markkojen arvosta. Viralliset kokonaisarviot kuolonuhreista ja tuhosta ovat epätäydellisiä, mutta siviilipuolustuslaitoksen yhteistoimintaelimen tietojen mukaan yksistään Minas Geraisin osavaltiota koskevat vahvistetut luvut ovat seuraavat: 250 kuoli, 172400 menetti kotinsa, 16000 taloa ja 712 siltaa tuhoutui, 90 maantietä meni poikki ja 294 kaupunkia kärsi tulvasta. Minas Geraisin osavaltion tapauksessa kokonaisvahingot olivat 2,8 miljardia cruzeiroa (noin 0,5 miljardia markkaa).
Tulvan uhrien auttaminen
Vaikka kerrottiinkin tapahtuneen ryöstöja ja jotkut käyttivät lähimmäisiään hyväkseen, niin monessa tapauksessa tulvan uhreja myös autettiin. Armeija työskenteli uupumatta pelastustyössä ja toimittaessaan ruokaa ja lääkkeitä.
Vitóriassa Jehovan todistajien kristityt vanhimmat ottivat yhteyttä tulvasta kärsineillä alueilla asuviin veljiinsä. He keräsivät paikallisesti ruokaa, vaatteita ja huopia ja veivät ne muitta mutkitta avustuspalveluksena jäljitellen ensimmäisen vuosisadan kristittyjä. – Apt. 11:29, 30; 12:25.
Niin pian kuin Sao Paulossa ja Rio de Janeirossa olevat seurakunnat saivat tietää tästä suuronnettomuudesta, ne alkoivat lahjoittaa rahaa, vaatteita ja vuodevaatteita lähetettäviksi huono-onnisille kristityille veljilleen. Kaikkiin tulvasta jollakin tavalla kärsineisiin seurakuntiin otettiin, milloin se vain oli mahdollista, yhteyttä puhelimitse. Ja Vartiotorni-seuran Sao Paulossa sijaitsevan toimiston edustaja lensi avustusrahat mukanaan tulvan koettelemille alueille.
Ruokaa ja vaatteita jaettiin ystävien ja naapurien kanssa. Governador Valadaresissa paikalliset sotilas- ja siviiliviranomaiset kiittivät todistajia nimenomaan siitä hengestä, jota nämä osoittivat vertaansa vailla olevan onnettomuuden aikana. Yhtä valtakunnansalia käytettiin niiden naapureiden majoittamiseksi, joiden talot olivat tulvan vallassa. Toinen seurakunta käytti valtakunnansaliaan yhdessä viranomaisten kanssa paikkana, jossa valmistettiin ja jaettiin ruokaa. Helmikuun 13. päivään mennessä he olivat tarjonneet noin 30000 ateriaa käyttäen välineitään ja hallituksen toimittamia raaka-aineita. Todistajien kokemusta suurten joukkojen ruokkimisessa arvostettiin suuresti.
Sillä välin Brasilian hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin ja varannut 1,5 miljardia cruzeiroa (noin 280 miljoonaa markkaa) avustustoimia varten. Mutta kaikesta tarjotusta avusta huolimatta rajun tulvan jättämien jälkien poistaminen voi kestää vuosia.
Miksi tällaisia tulvia?
Säätila oli mitä epätavallisin, sillä samaan aikaan kun Brasilian keski- ja itäosassa oli tulvia, maan eteläosassa oli hyvin kuivaa. Kukaan ei voinut muistaa, että aiemmin olisi tapahtunut jotakin tähän verrattavaa. Mutta miksi niin tapahtui?
”O Estado de S. Paulo” -lehdessä julkaistun merkittävän uutisen mukaan tiedemiehet tajuavat, ”että ihminen päästää ilmaan liikaa hiilidioksidia – polttamalla kivihiiltä ja öljyä ja hävittämällä metsiä. Sen vuoksi ilmakehään tunkeutuvan auringonvalon synnyttämä lämpö ei pääse haihtumaan, mikä vuorostaan aiheuttaa sen, että alemmassa ilmakehässä lämpötila nousee ja siksi joillakin seuduilla sataa enemmän, toisaalla kärsitään vaikeasta kuivuudesta ja napaseudulla jää sulaa.”
Olkoot syyt mitkä tahansa, on selvää, että tällaisen onnettomuuden välttämiseksi ihminen tarvitsee apua siitä lähteestä, joka voi valvoa ihmistä väkevämpiä voimia.
[Kartta s. 12]
(Ks. painettu julkaisu)
BRASILIA
TULVIEN VAIVAAMAT ALUEET