Mitä ovat ihmisoikeudet?

”NYKYÄÄN kaikkialla maailmassa, sekä vapaissa kansakunnissa että totalitaarisissa maissa, ollaan kiinnostuneita ihmisen vapaudesta, ihmisoikeuksista.” Näin väitti Patricia Dering, Yhdysvaltain hallituksen ihmisoikeuksia ja humanitaarisia kysymyksiä käsittelevän toimiston edustaja.

Varmasti ihmisoikeudet saavat nykyään paljon julkisuutta. Eräs äskettäin pidetty 140 maasta olleiden lakimiesten kokous julisti: ”Ihmisoikeuksien kunnioitus on tärkeä turvallisuustekijä ja keskeisesti mukana ihmisen tärkeimmän tehtävän toteutumisessa: rauhallisen maailman luomisessa, jossa kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.” Nämä lakimiehet pyysivät maailman johtajia ”kunnioittamaan ihmisarvoa . . . lopettamalla heidän huostaansa uskotun kansan perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien riiston ja loukkaamisen”.

Samalla kun ihmisoikeuksia käsitellään tällaisella korkealla kansainvälisellä tasolla, myös yksilöt ja ryhmät kansoissa kamppailevat sen puolesta, mitä he pitävät omina ihmisoikeuksinaan. Niinpä me luemme vanhoista ihmisistä, jotka vaativat ”oikeutta työntekoon”, toisista, jotka taistelevat ”naisille kuuluvista yhtäläisistä oikeuksista”, ja abortin vastustajista, jotka rynnistävät sen puolesta, että syntymättömillä sikiöillä on ”oikeus elämään”. Kuulemme jopa parantumattomasti sairaiden ihmisten väittävän, että heillä on ”inhimillinen oikeus kuolla”, ja homoseksualistien vaativan ”homoseksualistien oikeuksia”.

Koska niin sanotut oikeudet ovat saaneet valtavasti julkisuutta, olet kenties huomannut ihmetteleväsi seuraavaa: ”Mitä nämä ’ihmisoikeudet’ oikeastaan ovat? Miksi niitä sanotaan ’ihmisoikeuksiksi’? Kuka ratkaisee sen, mikä on ’ihmisoikeus’ ja mikä ei ole? Tullaanko ihmisoikeuksia koskaan todella takaamaan?”

Mitä ovat ihmisoikeudet?

Ihmisoikeudet määritellään Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa ”oikeuksiksi, joiden katsotaan kuuluvan yksilölle luontaisoikeuden perusteella siksi, että hän on ihminen”. Toisin sanoen jokaisella meillä on oikeus odottaa tiettyjä mittapuita ja vapauksia vain siitä syystä, että me olemme syntyneet ihmisiksi.

On paljon kiistelty siitä, miksi ihmisillä pitäisi olla näitä oikeuksia. Jotkut katsovat sen johtuvan pelkästään perinteistä. Toiset väittävät niiden olevan osa ”luontoa”, osa ihmisen ”ihmisyyttä”. Ainakin yksi filosofi oli sitä mieltä, että ihmisoikeudet tai luonnolliset oikeudet ovat seurausta Jumalan käskyistä. Esimerkiksi Jumala käskee, että ihminen ei saa murhata lähimmäistään. Kaikilla on siis ihmisoikeus, jonka nojalla he voivat odottaa, ettei heitä murhata.

Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1948 hyväksymä Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sisältää yhden laajimmista kuvauksista siitä, mitä pidetään ihmisoikeuksina. Mainittuaan sen, että kaikilla ihmisillä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, se jatkaa mainitsemalla nimenomaisesti esimerkiksi vapauden orjuudesta, kidutuksesta ja alentavista rangaistuksista, tasavertaisuuden lain edessä, suojan yksityiselämään puuttumista vastaan, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden sekä oikeuden elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin. Nämä ovat vain joitakin tässä asiakirjassa esitetyistä oikeuksista.

Ihmisoikeudet ja hallitus

Lukiessamme tuota luetteloa mieleen nousee eräitä ongelmia, jotka osoittavat, etteivät ihmisoikeudet ole mikään yksinkertainen asia. Esimerkiksi useimmat ihmiset eivät pystyisi nauttimaan näistä oikeuksista, jollei jokin korkeampi valta, kuten esimerkiksi riittävän vallan omaava keskushallitus, takaisi niitä.

Historian mukaan aina silloin, kun ei ole ollut voimakasta, suopeaa keskushallitusta, vahvat ovat yleensä sortaneet heikkoja, ja tilanne on ollut sellainen kuin hollantilainen filosofi Spinoza sanoi kerran: ”Jokaisella on yhtä paljon oikeutta kuin hänellä on valtaa.” Voimakas, hyvänsuopa hallitus voi aikaansaada rauhaisan, lainkuuliaisen ympäristön, jossa kaikilla voi olla kohtuullinen mahdollisuus nauttia joistakin yleismaailmallisessa julistuksessa kuvailluista oikeuksista.

Nykyään kerrotaan yli 70 maalla olevan asiakirjoja, joissa hahmotellaan niiden kansalaisten ihmisoikeudet. Mutta merkitseekö se sitä, että useimmissa paikoissa on nykyään tuollainen hallitus. Erään hallituksen edustaja huomautti äskettäin: ”Kansalaisten perusoikeuksia koskevat lait, ihmisoikeuksien julistukset, perustuslait ja muut lait ovat useammin pikemmin toiveikkaita julkilausumia kuin kuvauksia havaittavasta todellisuudesta.” Toisin sanoen näissä asiakirjoissa esitetään hyvin usein pelkästään poliitikkojen toivoma ihanne, samalla kun se, mitä heidän maassaan tapahtuu todellisuudessa, on aivan toista.

Ihmisoikeudet ja yhteisö

Tulee myös muistaa, että ihminen ei saa olla niin kiinnostunut omista oikeuksistaan, ettei hän piittaa toisten oikeuksista. Esimerkiksi Yleismaailmallinen julistus korostaa mielipiteen- ja sananvapautta. Mutta mitä tapahtuu, kun ihminen käyttää tätä oikeutta toisen ihmisen parjaamiseen? Silloin hän loukkaa lähimmäisensä oikeuksia.

Intiassa oli aiemmin käytössä sati-niminen uskonnollinen tapa. Tällöin leski poltettiin elävänä miehensä ruumisroviolla. Vallitsevien avioliittotapojen vuoksi leski saattoi joskus olla 10-vuotias tyttö! Tällaisen tavan kieltäminen oli nyt puuttumista uskonnonvapauteen, mutta mahdolliset lesket olivat epäilemättä hyvin onnellisia, kun sitä ei enää sallittu. Tämä osoittaa, että täytyy säilyttää tasapaino otettaessa huomioon eri ryhmien oikeuksia. Jälleen tässä tarvitaan valtaa tai hallitusta päättämään, millainen tämän tasapainon tulee olla.

Lopuksi yhteiskunnalliset olot voivat vaikuttaa ihmisoikeuksiin. Jose Leviste, eräs filippiiniläinen poliitikko, sanoi seuraavasti: ”Yleismaailmallinen julistus panee suunnilleen yhtä paljon painoa [oikeudelle saada riittävästi ruokaa kuin] oikeudelle, jonka mukaan kukaan ei saa tutkia postiasi. Tosiasia on, että useimmilla niistä, joilla on vaikeuksia postinsa suhteen, ei ole vaikeuksia ruoan suhteen, kun taas miljoonilla . . . jotka käyvät joka ilta nukkumaan nälkäisinä, ei luultavasti ole ketään tutkimassa heidän postiaan, jos he saavat postia lainkaan. Tämä vain korostaa sitä, ettei kaikilla ihmisoikeuksilla ole välitöntä merkitystä kaikille ihmisille kaikkina aikoina.”

Kysymys ihmisoikeuksista on siis monimutkainen. Silti ihmiset ovat sitä mieltä, että heillä on tiettyjä oikeuksia, ja sitä mukaa kuin elintaso nousee, he vaativat yhä enemmän oikeuksia. Monet ovat samaa mieltä kuin Yhdistyneiden Kansakuntien australialaisen ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja tri Keith Suter, joka sanoi: ”Tarve ihmisoikeuksien suojeluun on tullut ajankohtaiseksi. Se ei häviä.”

Onko asia näin? Tullaanko ihmisoikeuksia koskaan todella takaamaan tämän asiainjärjestelmän alaisuudessa? Olisi valaisevaa luoda lyhyt katsaus historiaan ja tarkastella, millaisia ihmisoikeuksia ihmiskunnalla on ollut vuosisatojen kuluessa.