Mitä on tapahtunut ”vihreälle vallankumoukselle”?
LÄHES 40 vuotta sitten maatalousasiantuntijat alkoivat kokeilla uusia vehnälajikkeita. Nämä kasvinjalostajat koettivat tuottaa suurempia satoja samalta pinta-alalta. He onnistuivat.
Sitä seuranneina vuosina tulokset heidän kokeiluistaan ovat laajentuneet koskemaan myös riisiä. Uusia vehnä- ja riisilajikkeita istutettiin suurille alueille Keski- ja Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Sadot suurenivat dramaattisesti. Niinpä jotkut ajattelivat sen tarjoavan ratkaisun maailman joidenkin elintarvikkeiden pulaan.
Mitä on tapahtunut?
Huomattavalta maatalousasiantuntijalta Lester Brownilta kysyttiin jonkin aikaa sitten: ”Mitä kummaa on tapahtunut ’vihreälle vallankumoukselle’, jonka otaksuttiin lopettavan nälän?” Hän vastasi: ”Vihreää vallankumousta ei ollut koskaan tarkoitettu ravinto-ongelman ratkaisijaksi – sillä piti vain ostaa aikaa väestönkasvun saamiseksi hallintaan. . . . ei ole sellaisia maanviljelysmenetelmiä, jotka pysyisivät väestönkasvun tahdissa.”
”Vihreä vallankumous” siis lisäsi jonkin verran ravinnontuotantoa. Mutta sillä välin suunnaton väestönkasvu tallasi sen suureksi osaksi jalkoihinsa.
Myös ”vihreällä vallankumouksella” on akilleenkantapäänsä, heikko kohtansa. Mikä tämä heikkous on? Se tosiasia, että samalla kun se lisäsi satoja, se perustui paljon runsaampaan lannoitteiden, tuholaismyrkkyjen, keinokastelun ja koneiden käyttöön. Kuten edellisessä artikkelissa mainittiin, se riippuu paljolti siitä, onko saatavissa öljyä traktoreita ja muita koneita varten samoin kuin lannoitteiden ja kemikaalien valmistamiseksi, joita ”vihreässä vallankumouksessa” käytetään.
Nykyään ei ole ainoastaan energiapulaa, vaan öljyn hintakäyrä on ”puhkaissut katon”. Niillä mailla, jotka kipeimmin tarvitsevat ravintoa, on vähiten varaa ostaa öljyä, ja ilman sitä ”vihreää vallankumousta” ei voida pitää käynnissä.
Time-aikakauslehti sanoi tästä ennen äskeisiä öljynhintojen lisäkorotuksia:
”Nyt ne maksavat OPEC-hintoja, jotka ovat nousseet 1600 prosenttia sitten vuoden 1970; ne eivät voi selviytyä öljyttä, mutta niillä ei ole varaa ostaa sitä.
”Eräs YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön edustaja myöntää: ’Se, joka oli riittävän valistunut noudattaakseen neuvojamme ja osti koneita ja lannoitteita, on pinteessä, kun taas sellaisen maanviljelijän asiat, joka piti vesipuhvelinsa, ovat paljon paremmassa kunnossa.’”
Toinen ristiriitaisuus köyhissä maissa on se, että tavallisesti vain varakkaimmilla viljelijöillä on varaa ostaa uutta tekniikkaa, jota ”vihreän vallankumouksen” onnistuminen edellyttää. Köyhällä viljelijällä, joka eniten tarvitsisi kasvua ravinnontuotannossa, ei ole varaa siihen.
Kuvaa mutkistaa edelleen se, että valtaosa maan neljästä miljardista asukkaasta on köyhiä. Vaikka ravinnontuotannon kasvu siis pysyisikin väestönkasvun tahdissa, näillä köyhillä ihmisillä ei olisi varaa ostaa kunnollista ravintoa.
Uusi läpimurto?
Tuleeko jokin uusi dramaattinen kehitysvaihe ravinnontuotannossa pelastamaan tilanteen? Asiantuntijat ovat pessimistisiä.
The Royal Bank of Canadan julkaisema Monthly Letter sanoo: ”Vaikka vihreä vallankumous on tehnyt ihmeitä, kukaan ei elättele sellaisia luuloja, että se ratkaisisi täysin ihmiskunnan edessä nykyään olevan elintarvikeongelman.” Se jatkaa: ”Ratkaisua ei voida odottaa yksistään tieteeltä.”
U.S. News & World Report -lehti kysyi Lester Brownilta: ”Onko näköpiirissä mitään sellaista läpimurtoa, joka voisi huomiota herättävästi lisätä elintarvikevarantoja tulevaisuudessa?” Hän vastasi:
”Toivon, että voisin vastata myöntävästi, mutta mahdollisuudet ovat liian pienet.
”Katsellessani sitä, mitä tällä hetkellä on piirustuslaudalla, on hyvin vaikeaa nähdä mitään sellaiseen määrälliseen hyppäykseen johtavaa, minkä me koimme toisen maailmansodan jälkeen – esimerkiksi sellaisia kehitysvaiheita kuin maissin risteytys, kemiallisten lannoitteiden käytön suunnaton kasvu, keinokastelun nopea lisääntyminen ja satoisa vehnä ja riisi.”
Merkitseekö tämä sitä, ettei ole mitään ratkaisua? Ei suinkaan. On olemassa ratkaisu, joka on varmasti tuleva, ratkaisu joka on osoittautuva täysin tyydyttäväksi. Mutta ennen kuin tuo aika tulee, hyötyisivätkö jotkut saamalla tietoa siitä, mitä toiset käyttävät ravinnokseen?