Eläimet ja ihmiset
Joitakin eläimiä käytetään oikein, joitakin toisia käytetään sydämettömästi väärin
HELLÄN RAKKAUDELLISEN HUOLENPIDON HYÖTY
Voiko hellä rakkaudellinen huolenpito vähentää sydäntaudin vaaraa, vaikka kolesterolia käytetäänkin paljon? Ilmeisesti se voi vähentää – ainakin kaneilla. Ohion valtionyliopiston tutkijat kertoivat kokeista, joissa kahdelle kaniiniryhmälle annettiin samanlaista ravintoa. Toinen ryhmä sai ”hellää rakkaudellista huolenpitoa” ja toinen tavallista hoitoa. Eräs tutkija sanoi niistä kaneista, jotka saivat hellää rakkaudellista huolenpitoa: ”Olen käynyt niiden luona neljästi tai viidesti päivässä pelkästään tervehtimässä ja hyväilemässä niitä. Ne olivat tyytyväisiä.” Mikä oli tulos? Kirurgian apulaisprofessori tri Fred Cornhill yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta sanoi: ”Näimme tavallista hoitoa saaneiden eläinten aortassa kaksi kertaa niin paljon – eräässä tapauksessa kolme kertaa niin paljon – ateroskleroosia [kolesterolin kerääntymistä] kuin me näimme hellää rakkaudellista huolenpitoa saaneissa kaneissa.” Koe näyttää olevan yhtäpitävä muiden tutkimusten kanssa, jotka osoittavat stressin voivan osaltaan edistää sydäntautia, ja hellää rakkaudellista huolenpitoa saaneilla kaneilla oli ilmeisesti vähemmän stressiä. Epäilemättä ihmisilläkin olisi vähemmän stressiä, jos he saisivat hellää rakkaudellista huolenpitoa.
VEDEN TALTEENOTTO
Aina raamatullisista ajoista lähtien hengissä säilyminen autiomaassa on riippunut ihmisen ja kamelin yhteistoiminnasta. Miksi kamelit soveltuvat hyvin autiomaaelämään?
Vedensäilytyskyvyllä on suuri merkitys. Sinä kuolet, jos menetät kymmenen prosenttia ruumiinpainostasi vetenä. Kameli voi menettää kolme kertaa niin paljon vettä turvallisesti. Jos sinun tulee kuuma, hikoilet helposti, mutta kamelien tulee kuuma hyvin hitaasti, ja ne hikoilevat hyvin vähän. Munuaisesi erittävät paljon enemmän vettä kuin kamelin munuaiset. Mutta se ei vielä kerro kaikkea.
Oletko huomannut, miten hengittäessäsi kylmänä päivänä syntyy sumua? Vesihöyryä oleva sumu merkitsee sitä, että menetät vettä joka kerta kun hengität ulos. Kameli ei ole tällainen. Sillä on ainutlaatuinen kyky ottaa talteen vettä uloshengityksessä. Miten kameli tekee sen?
Jos käärit paperipalan löysäksi tötteröksi ja puhallat sen läpi, sinulla on malli kamelin sieraimen sisäpuolesta. Mutta kamelin ”tötterö” ei ole paperia. Se on limakalvo, jonka pintakerros imee vettä.
Sisään vedettävä ilma saa kosteutta kalvon pintakerroksesta, niin että kalvo pysyy viileänä ja kuivana. Kamelin hengittäessä ulos kalvo imee keuhkoista tulleen lämpimän kosteuden, ennen kuin se poistuu sieraimen kautta. Näin kameli säästää 68 prosenttia siitä kosteudesta, jonka se olisi muutoin menettänyt!
SIEPATTU KÄSILAUKKU SAATIIN TAKAISIN
Eräs nainen, joka teki tohtorinväitöskirjaa eläintieteestä Rutgers-yliopistossa Yhdysvalloissa, oli jonkin aikaa sitten viemässä kilpikonnaa eräälle suolle. Hän aikoi kiinnittää lähettimen kilpikonnan selkään, minkä jälkeen hän voisi lähettimen aaltopituudelle säädetyn vastaanottimen avulla seurata kilpikonnan liikkumista sen laskiessa muniaan. Mutta liikennevaloissa eräs mies sieppasi käsilaukun hänen autostaan. Lähetin oli siinä. Pian sen jälkeen hän ja eräs eläintieteen professori virittivät vastaanottimen. Sen avulla lähetintä seurattiin erään asumattoman talon takana olevaan talliin, muutaman korttelin päähän paikasta, jossa käsilaukku varastettiin. Kaikki oli tallessa paitsi rahat. Sen jälkeen lähetin pantiin pian sinne minne se kuuluikin – suolle menevän kilpikonnan selkään.
HÖLKKÄÄVIÄ SIKOJA
Siatkin ovat liittyneet hölkkämuotiin. Eräs Arizonan valtionyliopiston tutkijaryhmä Yhdysvalloissa päätti käyttää sikoja sen tutkimiseen, miten hölkkä ja rasvaiset ruoat vaikuttavat sydänvikoihin, koska sioilla sanotaan olevan samanlaisia psyykkisiä ominaisuuksia kuin ihmisillä, kuten esimerkiksi alttiutta stressille. Sikojen tavoitteena on hölkätä 3,2 kilometriä päivässä. Mutta eivät kaikki tutkimuksessa mukana olevat kahdeksantoista sikaa hölkkää. Kuusi vain syö ja nukkuu niin kuin siat ainakin. Toiset kuusi alkoivat hölkätä jo porsaina. Ja loput kuusi alkoivat hölkätä noin 70-kiloisina. Ross Consaul sanoi hölkkäävistä sioista: ”Ensimmäisen kierroksen ne pinkovat lujaa. Sen jälkeen useimpia niistä täytyy hieman kannustaa.” Tällöin niitä aika ajoin töykitään pitkällä kaksipiikkisellä tangolla. Maatalouden apulaisprofessori George Seperich esitti toisen syyn siihen, miksi hölkkätutkimukseen valittiin sikoja: ”Voimme olla täysin varmoja siitä, ettei kukaan kutsu sikojamme oluelle ja syömään pizzaa kesken tutkimustemme.” Alustavien havaintojen mukaan hölkkäävät siat näyttävät olevan tarmokkaampia ja luonteeltaan tyytyväisempiä.
”EI ENÄÄ KYYNELEITÄ”? KEIDEN VUOKSI?
”Science News” -lehti sanoi viime lokakuussa: ”Muistatko sampoomainokset, joissa sanottiin, ettei ’tarvitse enää vuodattaa kyyneleitä’? Useimmat tiedot siitä, ärsyttääkö jokin tuote silmiä tai ei, ovat peräisin Draize-testeistä. Nimensä se on saanut yhdestä [USA:n] elintarvikkeiden ja lääkkeiden puhtautta ja aitoutta valvovan viraston tutkijasta, joka kehitti sen toisen maailmansodan aikana, ja siinä tutkittavaa ainetta tiputetaan suoraan albiinokanin sarveiskalvolle. Reaktioita – kuten esimerkiksi ärsytystä, vammoja tai muita kudosvaurioita – arvioidaan vertaamalla testisilmää kanin toiseen, rauhassa olleeseen silmään. Monet kanit kärsivät voimakasta tuskaa voidakseen osoittaa oikeaksi ne epäilykset, ettei valkaisuaineita tai muita tuotteita saisi joutua silmiin.”
Eräs Humane Society of the United States -nimisen lasten ja eläinten suojelujärjestön johtama yhteenliittymä painostaa laboratorioita etsimään inhimillisiä vaihtoehtoja Draize-testille. ”Se on hyvin julma testi”, myönsi Jim Roloff Yhdysvaltain ympäristönsuojeluhallituksesta. Hänen mukaansa teknikot eivät mielellään tee sitä, sillä ”testi on todella julma, jos kemikaali on hyvin syövyttävää”. Hän väittää testin olevan tarpeeton, jos aine todetaan jo ihokokeissa hyvin syövyttäväksi.