Kameli – autiomaan kyttyräselkäinen ihme
MILJOONILLE Aasian ja Afrikan hedelmättömillä alueilla asuville ihmisille kameli on tärkein eläin. Siitä saadaan ravintoa, vaatteita ja suojaa, se on yleisin kulkuväline ja sitä käytetään myös työjuhtana maanviljelyksessä.
Kamelien voidaan nähdä vetävän auraa, pyörittävän vesiratasta kasteluveden saamiseksi tai raahustavan autiomaan läpi raskaita kuormia kantaen. Kameleista saadaan maitoa ja juustoa, ja niiden kyttyrässä olevaa rasvaa käytetään voin valmistukseen. Nuoria kameleita saatetaan teurastaa ruoaksi, ja niiden liha maistuu jotakuinkin samanlaiselta kuin vasikanliha. Kamelinkarvoista kudotaan kangasta, josta tehdään vaatteita, huopia ja telttoja. Vuodasta tehdään monenlaisia nahkatavaroita, muun muassa jalkineita ja satuloita. Luitakaan ei heitetä hukkaan. Kun ne ovat kuivuneet, niistä saatetaan sommitella taideteos. Eläimen lantaa voidaan käyttää polttoaineena.
Kamelien kahdesta päätyypistä kaksikyttyräinen kameli on vahvempi. Koska kaksikyttyräisellä kamelilla on pitempi ja tuuheampi karva kuin yksikyttyräisellä kamelilla, niin se kestää kylmyyttä paremmin. Tämä eläin voi kantaa lähes kahdensadan kilon kuormaa viitisenkymmentä kilometriä päivässä 3–5 kilometrin tuntivauhtia.
Dromedaari, yksikyttyräinen arabialainen ratsueläimeksi jalostettu kameli, voi juosta autiomaassa jopa 15 kilometrin tuntivauhtia ja matkata jopa 150 kilometriä päivässä. Koska kameli kulkee siirtäen oikean puolen jalkoja yhtä aikaa ja vasemman puolen jalkoja yhtä aikaa, niin nopea ratsastus on melko hankalaa. Keinunta voi tehdä ratsastajan ”merisairaaksi”. Ei ole siis ihme, että kameleita on sanottu ”erämaan laivoiksi”.
Kamelin luonteenlaatu ei ole kovinkaan herttainen. Voi sitä, joka kohtelee tätä eläintä huonosti! Monen päivänkin kuluttua huonosti kohdeltu eläin saattaa aivan hyvin sylkeä vihamiestään kasvoihin. Kuormattaessa se saattaa kiljua ja noustessaan ähkiä ja valittaa äänekkäästi.
Sopii hyvin autiomaan elämään
Tämä eläin sopii ihanteellisesti autiomaan elämään. Tuuhea karva suojaa hyvin auringon paahteelta päivisin ja kylmältä öisin. Vastasyntyneellä kamelilla on rinnassaan ja polvissaan karvattomat laikut, jotka muuttuvat muutamassa kuukaudessa koviksi, paksuiksi kamaroiksi. Kun eläin makaa, sen ruumiin paino lepää näiden kamaroiden varassa, ja ne suojaavat polvia ja rintaa vahingoittumasta. Kamelin jalkaterissä on leveät anturat, ja kussakin jalassa on kaksi varvasta. Kun eläin kävelee, niin anturat leviävät ja estävät jalkaa vajoamasta autiomaan pehmeään, upottavaan hiekkaan.
Tuulen mukana lentävä pöly ja hiekka ei vaivaa kameleita. Miksi ei? Ne pystyvät sulkemaan pitkät, luukkumaiset sieraimensa. Pitkät ripset ja raskaat luomet suojaavat silmiä. Entä korvat? Täyttyvätkö ne helposti hiekalla? Eivät. Korvat ovat pienet, sijaitsevat pään takaosassa ja ovat sekä päältä että sisältä karvan peitossa.
Ravintokaan ei tuota kamelille hankaluuksia. Eläimen suun sisäpinta on niin kova, että se voi syödä piikikkäimpiäkin kasveja saamatta vammoja. Vahvojen hampaidensa avulla se voi syödä melkein mitä tahansa.
Kamelin kyttyrä, joka painaa nelisenkymmentä kiloa tai enemmän, sisältää enimmäkseen rasvaa. Se on ikään kuin kannettava ruokakomero. Jos eläin joutuu käyttämään tätä ruokavarastoaan paljon, niin kyttyrä pienenee. Se saattaa lopulta lysähtää kokoon ja riippua kuin tyhjä säkki eläimen sivulla. Kun kameli saa jälleen syödä ja levätä, niin kyttyrä täyttyy.
Kun vettä on saatavilla, saattaa kameli juoda noin 20–25 litraa päivässä. Kamelin erikoispiirre on kuitenkin se, että se selviää juomatta hyvin pitkiäkin aikoja. Näiden eläinten tiedetään matkanneen kuormattuina kahdeksan päivää juomatta vettä. 34 päivää on ennätys.
Miten kameli säilyy elossa juomatta vettä? Se ei varastoi vettä kyttyräänsä eikä vatsaansa. Se saa tietysti jonkin verran vettä elimistöönsä niistä kasveista, joita se syö. Sen kestävyys näyttää kuitenkin johtuvan sen kyvystä pitää vettä elimistössään ja kärsiä melko suuri nestehukka sairastumatta. Kamelin ruumiinlämpö saattaa nousta kuusi astetta aiheuttamatta merkittäviä ongelmia. Ihminen on vakavassa vaarassa menettäessään vettä kymmenesosan ruumiinpainostaan, mutta kameli tulee toimeen, vaikka se menettäisi vettä neljänneksen ruumiinpainostaan. Tämä johtuu siitä, että kamelista haihtuu vettä pääasiassa kudoksista. Verestä haihtuu vettä vain hyvin vähän. Ihmisellä vettä haihtuu sekä kudoksista että verestä. Ihmisen veren ja kamelin veren välinen tärkeä ero on punaisten verisolujen muoto. Ihmisen punaiset verisolut ovat pyöreitä, mutta kamelin soikeita.
Oltuaan ilman vettä pitkän aikaa kameli saattaa juoda yli sata litraa vettä kymmenessä minuutissa. Silloin riutunut eläin palautuu lyhyessä ajassa normaaliin tilaan. Tämä johtuu veden kulkeutumisesta kudoksiin.
Kameli on todella ainutlaatuinen eläin, joka sopii ihanteellisesti autiomaan elämään. Se on palvellut ihmistä monien vuosisatojen ajan hyvin, ja se varmasti palvelee ihmistä edelleen maapallon hedelmättömillä alueilla.