Kameli – Afrikan yleiskulkuväline
Herätkää!-lehden Tšadin-kirjeenvaihtajalta
ON HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ nähdä ensi kerran kamelin harppovan eteenpäin honteloilla koivillaan pää ylväästi pystyssä ja kyttyrä huojuen puolelta toiselle. Joistakuista näyttää siltä, että kameli on tehty luomisessa jäljelle jääneistä ylimääräisistä osista.
Miksi sillä on niin kummallinen kyttyrä, pitkä kaula, hontelot jalat ja leveät jalkaterät puhumattakaan sen pitkistä ja taipuisista silmäripsistä? Niin kömpelöltä kuin dromedaari saattaakin näyttää, sitä on arvostettu suuresti vuosisatojen ajan.
Hyödyllinen eläin muinoin ...
Dromedaaria eli yksikyttyräistä kamelia on ilmeisesti hyödynnetty laajalti jo Aabrahamin aikoina. Aabraham itse hankki joitakin kameleita asuessaan Egyptissä (1. Mooseksen kirja 12:16). Hän on saattanut tehdä kuuluisan matkansa Kaldean Uurista Kanaanin maahan juuri kamelin selässä.
Job omisti kameleita. Hänen laumassaan oli noin 3000 yksilöä, mikä osaltaan vaikutti siihen, että hänet luokiteltiin yhdeksi rikkaimmista miehistä siinä osassa maailmaa, jossa hän asui. (Job 1:3.) Ihminen on siis arvostanut kameleita Egyptissä ja muualla jo ainakin neljätuhatta vuotta.
Dromedaareja alettiin hyödyntää muualla Pohjois-Afrikassa ajanlaskumme toisella vuosisadalla. Juuri kamelien ansiosta niiden omistajat saattoivat alkaa viettää paimentolaiselämää Saharan erämaassa, mikä muuten olisi ollut mahdotonta.
Lopulta nuo paimentolaiset muodostivat kulkureittejä autiomaan poikki ja aloittivat orjakaupan. He hankkivat orjia Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja veivät heidät työhön eristyksissä oleville keitaille, mistä he eivät pystyneet koskaan pakenemaan jalan.
Pitkät kamelikaravaanit kuljettivat autiomaan poikki suolaa paikkoihin, joissa se oli harvinaista ja siksi hyvin kysyttyä. Vaikka dromedaaria ei käytetäkään enää orjakaupassa eikä juuri suolankuljetuksessakaan, niin sillä on yhä paljon tehtävää.
... ja nykyään
Kamelikaravaanit ovat yhä yleisiä Saharan Sahelin puoleisessa Afrikassa – tuo kuljetustapa on säilynyt samanlaisena Aabrahamin ajoista lähtien. Paimentolaisheimot ovat hyvin riippuvaisia kameleistaan, joiden jokainen osa on näihin heimoihin kuuluville aivan yhtä tärkeä nykyään kuin aikaisempinakin vuosituhansina.
Paimentolaiset tarvitsevat eniten kulkuvälinettä, jolla he voivat matkustaa itse ja kuljettaa vettä, ruokatarvikkeita ja tarvittavia taloustavaroita. Lisäksi he lypsävät kamelit ja säästävät huolellisesti niiden karvan kankaan, huopien ja telttojen valmistukseen. Vuodasta tehdään nahkatavaroita ja liha syödään.
Karavaanit matkaavat keskimäärin 40 kilometriä päivässä, mutta hätätilassa jotkin kamelit voivat taittaa jopa 160 kilometrin matkan. Tämä on tärkeää pitää mielessä silloin kun vesilähteet voivat olla monien kilometrien päässä toisistaan.
Kameleita ei myöskään käytetä ainoastaan kaukaisilla aavikkoseuduilla. Täällä Sahelin alueella niitä näkee vielä yleisesti ja niiden voihkina, vaikerointi ja kurlutus ovat tavallisia ääniä monilla markkinapaikoilla. Kamelit kuljettavat sekä ihmisiä että kauppatavaroita maaseudulta markkinapaikoille; niiden kuormat painavat usein yli 200 kiloa.
Kamelien kasvattamista ruoaksi suositetaan käytännöllisenä vaihtoehtona nautakarjan kasvattamiselle, joka on vaikeutunut aavikoitumisen vuoksi. Vuonna 1990 käytettiin Tšadin pääkaupungissa N’Djamenassa ruoaksi noin 1300 kamelia ja lisäksi maaseudulla lukematon määrä. Monet kokemattomat länsimaalaiset ovat yllättyneet saatuaan tietää, että torilla myytävänä ollut edullinen ”naudanliha” onkin ollut kamelinlihaa.
Ei ole epätavallista nähdä yhden tai useamman näistä eläimistä kiertelevän pitkin tämän kaupungin katuja selässään valtavia viljasäkkejä ja ajaja. Ajaja saattaa olla kuljettamassa tuotteita suoraan kotiosoitteisiin tai vain etsiskelemässä uusia asiakkaita.
Joissakin maan kuivempien alueitten kylissä kameleita käytetään nostamaan vettä hyvin syvistä kaivoista. Valtava ämpäri tai vesileili on kiinnitetty pitkän köyden päähän ja laskettu alas kaivoon; köyden toinen pää kulkee noin metrin korkeudella kaivon suulta olevan väkipyörän kautta ja on sidottu kiinni kameliin. Kamelin selässä istuva poika antaa kehotuksen vetää, ja niin tuo kallisarvoista nestettä täynnä oleva astia nousee ylös kaivosta.
Ylimääräisiä osiako?
Jo vähäinenkin kamelin tarkasteleminen osoittaa, että se on ilmeisestikin suunniteltu sopeutumaan kuumaan ja kuivaan ilmastoon. Sen osat eivät ole suinkaan mikään luonnon aikaansaama vahinko. Niiden ansiosta kamelilla on erittäin hyvät mahdollisuudet selviytyä näissä ankarissa oloissa tässä osassa maailmaa.
Miksi sillä on niin pitkä kaula? Siitä on kamelille samanlaista hyötyä kuin kirahvin pitkästä kaulasta kirahville: se ylettyy syömään ravintoa korkeiden puiden latvoista. Kirahvin tavoin se syö usein piikikkäistä akaasian kaltaisista puista, joita kasvaa yleisesti Sahelin alueella. Koska suurimman osan vuodesta ei sada lainkaan, maassa ei ole usein paljoakaan kasvillisuutta jäljellä; puut puolestaan säilyvät hengissä pitkien juuriensa ansiosta, ja siksi niistä luonnollisesti tulee kamelien pääruokaa.
Miksi sillä on niin pitkät jalat ja kummalliset jalkaterät? Kameli pystyy pitkien jalkojensa ansiosta paitsi ylettymään korkealla kasvavaan ravintoon myös kulkemaan kovaa vauhtia. Matkan päästä kameli näyttää löntystelevän verkkaisesti eteenpäin, mutta jos jalkamies yrittää pysyä sen kintereillä, hän huomaa pian kamelin ottavan tosi pitkiä harppauksia.
Laajat, pyöreähköt jalkaterät ovat melko pehmeät ja näyttävät leviävän kamelin jalkojen painuessa maahan; niinpä sen on helppo kävellä hiekalla. Lehmän kapea ja kova sorkka tai hevosen kavio uppoaa helposti hiekkaan, mutta kameli pysyy pinnalla. Jalkaterän alapintaa peittää syntymästä lähtien paksu kovettuma, joka estää kamelia saamasta palovammoja sen kävellessä autiomaan kuumalla hiekalla.
Kameleiden on kuitenkin vaikea kävellä mudassa, minkä vuoksi ne siirtyvät sadeaikana pois Etelä-Sahelista. Niiden omistajat vievät ne autiomaahan, jotteivät ne liukastuisi ja taittaisi jalkojaan tai loukkaisi itseään muulla tavoin.
Entä tuo kuuluisa kyttyrä? Jotkut sanovat, että siihen varastoidaan vettä, mutta tosiasiassa se sisältää pääasiassa rasvaa ja toimii ravintovarastona. Aliravitun kamelin kyttyrä on usein kutistunut ja joskus jopa riippuu velttona nahkapussina taipuen toiselle kyljelle, mutta muutaman runsasravintoisen viikon jälkeen se kasvaa taas entiseen kokoonsa.
Sivumennen sanoen kaksikyttyräinen kameli, joka viihtyy paremmin Keski-Aasian kylmemmillä aroseuduilla, voidaan helposti risteyttää dromedaarin kanssa. Tämä osoittaa näiden kahden eri kamelin olevan pelkästään saman ”lajin” muunnelmia (1. Mooseksen kirja 1:24). (Ks. myös Herätkää!-lehteä 8.12.1988 s. 25.)
Entä nuo pitkät kaarevat silmäripset? Kauan ennen kuin nykyajan muodin luojat keksivät pitkät tekoripset, oli kameleilla jo sellaiset omasta takaa – eikä suinkaan pelkistä kauneussyistä. Kamelin silmäripset suojaavat sen silmiä tuulen lennättämältä hiekalta, minkä ansiosta kameli pystyy jatkamaan matkaa vielä, kun toiset eläimet sokaistuisivat ja joutuisivat pysähtymään. Pitkät, viirun muotoiset sieraimet täydentävät silmiä suodattamalla hiekan sisäänhengityksen aikana ja vähentävät nestehukkaa keräämällä kosteuden talteen uloshengityksen aikana.
Näiden ja muiden ominaispiirteidensä ansiosta kameli kykenee tunnetusti selviytymään useita päiviä juomatta. Se voi vahingoittumatta menettää vettä kolmanneksen ruumiinpainostaan. Mutta varo vain, kun se pääsee juomaan. Kamelien tiedetään juoneen kymmenessä minuutissa jopa 135 litraa vettä korvatakseen nestehukkansa. Rebekka oli näin ollen valmis tekemään melkoisen urakan, kun hän tarjoutui ammentamaan vettä kymmenelle kamelille! (1. Mooseksen kirja 24:10, 19.)
Vaikka kameleihin perehtymätön voi olla toista mieltä, niin kameli ei ole mikään luomakunnan oikku eikä muista luomuksista jäljelle jääneistä osista koottu outo yhdistelmä. Dromedaari ei ehkä ole yhtä sileä ja kiiltävä kuin hevonen tai yhtä värikäs kuin riikinkukko, mutta Pohjois-Afrikan asukkaat arvostavat sitä siunauksena Jumalalta ja todisteena älykkäästä Luojasta (Ilmestys 4:11).
[Kuvat s. 23]
Pitkän kaulansa, selässä olevan kyttyränsä, pehmustettujen jalkateriensä ja pitkien silmäripsiensä ansiosta kameli sopeutuu hyvin elämään autiomaassa