Käymme Omdurmanin kamelimarkkinoilla

”MISSÄ on Mowaleeh?” kysymme. Olemme ajaneet nelivetoisella kulkuneuvollamme pääkaupungista, Khartumista, Sudanin suurimman kaupungin, vanhan Omdurmanin, länsilaidalle.

Tienviittoja ei ole, hiekassa näkyy vain sekavia jälkiä. Niinpä esitämme edellä mainitun kysymyksemme eräille aaseilla ratsastaville miehille. Heidän kuormajuhtiensa selkään on lastattu juomavesisäiliöitä. Ratsastajat näyttävät meille avuliaasti, mihin suuntaan meidän pitää mennä. Kuljettuamme vielä kahdeksan kilometriä ajamme ajoneuvomme korkean hiekkavallin päälle, mistä silmiemme eteen avautuu ainutlaatuinen näky: Omdurmanin kamelimarkkinat, Mowaleeh.

Miksi ne pidetään täällä?

Tämä eroaa suuresti lännen ilmastoiduista ostoskeskuksista. Markkinat pidetään ulkosalla Saharan autiomaan kuumassa paahteessa. Tällä noin kolmen neliökilometrin suuruisella alueella ei ole selviä rajoja eikä täällä kasva puita tai muuta kasvillisuutta. Hiekkaa on itse asiassa silmänkantamattomiin. Mutta täällä voi nähdä myös kameleita satamäärin ja paimenia, joilla on yllään perinteinen kansallisvaate, jalabeeya.

Katsellessamme hienojakoisen kellertävän pölyn lentävän tuulen mukana pitkin armotonta autiomaata ihmettelemme: ”Miksi markkinat pidetään täällä?” Asia valkenee meille pian. Silmiin osuu yksitoikkoisen horisontin rikkova valtava vesisäiliö, joka riippuu kannatinten varassa ja johon johdetaan vettä arteesisesta kaivosta. Tämän kallisarvoisen vesilähteen ansiosta paikka on ihanteellinen tällaisille markkinoille. Useimmat eläimistä viedään täältä Egyptiin ja Libyaan.

Saapuessamme paikalle hymyilevät arabipaimenet toivottavat meidät tervetulleiksi. Jokaisen kamelinomistajan kamelit ovat yhdessä ryhmässä. Havaitsemme, että monien eläinten vasen etujalka on sidottu koukkuasentoon. Miksi he tekevät eläimistään tilapäisesti rampoja? Erään taikauskoisen käsityksen mukaan vasen jalka kuuluu Saatanalle! Taikauskosta huolimatta toisen jalan sitominen estää eläintä liikehtimästä, minkä vuoksi asiakkaiden on helpompi tutkia sitä.

Erittäin haluttu

Miksi kameli on erittäin haluttu hyödyke? Koska se soveltuu erinomaisesti karuihin aavikko-olosuhteisiin; se palvelee hyvin ratsuna ja kuormajuhtana tällä kuivalla alueella. Se pystyy sulkemaan nopeasti pitkät, viirumaiset sieraimensa aavikon myrskyssä. Sen korvat ovat pään takaosassa, ja ne ovat täynnä karvoja, jotka estävät hiekkaa tunkeutumasta korvan sisään. Pääasiassa rasvaa sisältävä iso kyttyrä toimii ravintovarastona pitkillä matkoilla. Sen rinnassa ja polvissa olevat sarveiskamarat suojaavat sitä kuumalta hiekalta ja vahingollisilta hyönteisiltä. Lisäksi kamelit kykenevät syömään kovimpia ja okaisimpia aavikkokasveja, mitä voi löytää, ja ne voivat taivaltaa useita päiviä juomatta vettä.a

Kiinnostavaa on se, että monia kameleita ei käytetä ratsuna eikä kuormajuhtana. Jotkin ovat yksinkertaisesti sijoituskohteita. Onhan niillä maksettu viime aikoihin asti morsiamenhinta avioliittoa järjesteltäessä. Monet näistä eläimistä päätyvät jopa ruokapöytään. Täällä Omdurmanissakin on monia ruokapaikkoja, jotka ovat erikoistuneet paahdetun kamelinlihan valmistamiseen. Toista suosittua ruokalajia, suolattua kamelia, josta käytetään nimeä basturma, valmistetaan usein kamelinlihasta, ja sitä pidetään herkkuruokana Egyptissä ja muissa Lähi-idän maissa.

Ei ole siis mikään ihme, että näillä Omdurmanin kamelimarkkinoilla on vilskettä, kun näitä yksikyttyräisiä kameleita tuodaan tänne kahdesti viikossa pääasiassa Länsi-Sudanista. Arabipaimenet kirjaimellisesti tungeksivat ostajien ympärillä esitellessään innoissaan laumaansa.

Intensiivistä kaupankäyntiä

Ensin mahdollinen ostaja tarkastaa eläimet harjaantunein ja kriittisin silmin. Hän tunnustelee kyttyrää nähdäkseen, onko siellä runsaasti rasvaa. Kamelien hinnan ratkaisee kuitenkin niiden koko ja ikä. Yksivuotiaista käytetään nimeä heowar, kaksivuotiaista käytetään nimeä mafrood, ja wad laboon on kolmivuotiaista käytetty nimitys. Kaikkein arvokkaimpia ovat kuitenkin sukukypsyyden saavuttaneet eläimet. Naaraat saavuttavat tämän vaiheen noin neljän ja koiraat noin kahdeksan vuoden iässä. Niistä käytetään edellä mainitussa järjestyksessä nimityksiä heek ja sudaies. Kun mahdolliselle ostajalle näytetään tällainen täysikasvuinen eläin, hän tutkii, onko se todellakin saavuttanut sukukypsyyden.

Kun kameli tyydyttää ostajaa, aletaan hieroa kauppoja. Kaupankäyntitaito on Lähi-idässä korvaamaton! ”Be esm Allah” (Jumalan nimessä) sanotaan aluksi. Nyt alkaa neuvottelu hinnasta. Keskustelua käydään rauhallisesti, huutamatta ja kiirehtimättä. Jos ostaja ja myyjä eivät pääse sopimukseen, he yksinkertaisesti päättävät neuvottelun sanoen ”Yeftaah Allah” (Jumala avaa uuden tilaisuuden).

Me olemme kuitenkin tulleet katselemaan, emme ostamaan. Seisottuamme vain lyhyen ajan keskipäivän paahtavassa kuumuudessa olemme valmiit lähtemään kotiin. Kameleita kuumuus ei näytä kuitenkaan vaivaavan. Tämä tuokin mieleemme sen, miten hyvin nämä ”erämaan laivat” sopivat elinympäristöönsä. Kaupankäynti tulee epäilemättä siksi jatkumaan näillä Omdurmanin kiehtovilla kamelimarkkinoilla!

[Alaviitteet]