7. osa
Miksi ihmiset turvautuvat huumeisiin?
”MONIEN amerikkalaisten tutkimusten mukaan on yllättävää, että rauhoitteiden väärinkäyttö uhkaa pahiten valkoisen keskiluokan kotirouvia.” – ”Maclean’s”-lehti.
MIKÄ SAA IHMISET KÄYTTÄMÄÄN HUUMEITA?
On kiintoisaa, että eläintutkimusten mukaan ”narkomania on vähemmän lihan heikkoutta kuin tapa, jolla reagoidaan stressiin, yksinäisyyteen ja sosiaaliseen osattomuuteen . . . Ihmisestä, joka on syrjään vetäytyvä, joka pitää itseään epäonnistuneena yksilönä tai joka tuntee olevansa sosiaalisen asteikon pohjalla, tulee paljon todennäköisemmin säännöllinen huumeiden käyttäjä ja varsin todennäköisesti narkomaani.” – ”Toronto Star” -lehden pääkirjoitus.
Kirjan ”Love and Addiction” tekijä tri Stanton Peele tukee tätä käsitystä sanomalla, että ’vastuun kantaminen itsestään on ainoa vaihtoehto narkomanialle; omanarvontunne on ainoa parannuskeino’.
”Kaikki käyttävät huumeita, kuten isä, joka tulee kotiin juotuaan muutaman oluen, tai äiti, joka käy lääkärissä saadakseen Valiumia vain siksi, että hän ’selviytyisi päivästään kunnialla’ . . . Me emme välitä yhtä paljon kuin meillä oli tapana välittää kymmenen vuotta sitten. Vanhempien apaattisuus on tällä hetkellä todella aivan uskomatonta.” – Eräs sosiaalityöntekijä.
SUOJELE LAPSIASI ANTAMALLA HYVÄ ESIMERKKI
Kanadan Ontariossa 14000 koululaisesta tehty tutkimus osoitti perhe-elämän ja huumeiden väärinkäytön olevan vahvasti sidoksissa toisiinsa.
”Jos äiti käyttää laillisia, reseptillä saatuja rauhoitteita päivittäin, niin hänen lapsensa käyttävät 3,5 kertaa todennäköisemmin marihuanaa, 5 kertaa todennäköisemmin LSD:tä tai amfetamiineja, 7 kertaa todennäköisemmin laittomasti hankittuja rauhoitteita ja 10 kertaa todennäköisemmin klassisia huumausaineita.”
Mutta toisaalta: ”Vähäisemmän riskin omaavat perheet [joissa harvoilla lapsilla oli huumeongelmia] . . . eivät olleet sallivaisia, mutta niiden jäsenillä oli hauskaa keskenään ja he nauroivat yhdessä. Isä oli luja ja äiti oli hellä, mutta molemmat olivat lämminhenkisiä. Vanhemmilla oli uskonto, he tiesivät mihin he uskoivat eivätkä ujostelleet kertoa lapsilleen arvoistaan. Lapsilla oli monenlaisia tehtäviä, heidän piti olla kotona tietyn kellonlyömän jälkeen, heillä oli kuri ja vanhemmat olivat kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä he tekivät. Isät eivät olleet alkoholisteja, eikä äideillä ollut taipumusta käyttää rauhoitteita. Vanhemmat nähtiin hyvinä kuuntelijoina, jotka neuvottelivat lastensa kanssa mutta pitivät selvästi ohjakset käsissään.” – ”Toronto Star.”