Onko ”luolaihmisiä” ollut olemassa?
NIIN suuri on ollut kirjojen, aikakauslehtien, museoitten luonnonhistoriallisen esineistön ja jopa sarjakuvien vaikutus, että aina kun joku mainitsee ”luolaihmiset”, ihmisille tulee yleensä mieleen ”apinaihmiset” ja ”puuttuvat renkaat”. Käykö sinulle samoin? Näistä sanoista on tullut lähes synonyymeja eräälle ”evoluutioketjuun” kuuluvalle entisaikain olennolle, ”alkuihmiselle”, joka yhdistää nykyihmisen muinaisiin kädellisiin. Onko tällainen ”ketju” todella olemassa? Onko ”luolaihmisiä” ollut olemassa evolutionistisessa mielessä? Onko nykyinen tiede osoittanut tällaiset käsitykset paikkansapitäviksi?
Tavallinen ihminen otaksuu, että täysin tieteen ansiosta meillä on tutkittu katkeamaton ihmisen kehityksen todistava ketju, ja hän luulee ammoisten aikojen apinankaltaisten ihmisten asuneen luolissa ja jopa eläneen samaan aikaan kuin dinosaurukset. Miksi? Ne kuvat, joita he ovat nähneet, ovat saaneet heidät ajattelemaan, että tiedemiehet ovat löytäneet kokonaisia kuvatun kaltaisia – karvaisia ja kumaraisia – olentoja!
Todisteitten tarkastelu kuitenkin osoittaa, että on eri asia puhua siitä, mitä tiedemiehet todella tietävät, ja siitä, mitä heidän mielestään on voinut olla. Esimerkiksi eräässä kuuluisassa luonnonhistoriallisessa museossa on näytteillä kädellisiä, joiden oletetaan johtavan ihmiseen ja selittävän myös ”kädellisten sukupuuta”. Mutta tietoihin on liitetty tärkeä selitys: ”Koska osa fossiileista, joiden sekä ikä että sukulaisuus tunnetaan, puuttuu, jotkin oksat ja haarat ovat vain järkeviä olettamuksia.” Olettamukset eivät ole tosiasioita. Sukulaisuussuhteita ja ikiä ei ole todistettu.
On totta, että tiedemiehet ovat löytäneet luolia, joissa on ollut nuotiotulista syntyneitä tuhkakasoja ja jälkiä ruoasta ja muita ihmisten asumisesta kertovia merkkejä. Mutta tällaiset todisteet eivät kerro meille, että kaikki muinaiset ihmiset olisivat asuneet luolissa tai että ne, jotka asuivat luolissa, todella ovat yhtenä renkaana taaksepäin jonkinlaiseen ”alkuihmiseen” johtavassa ketjussa. Nykyäänkin on ihmisiä, jotka asuvat luolissa, kuten Filippiinien Mindanaossa elävät tasadait. Vaikka jotkut voivatkin pitää tähän heimoon kuuluvia alkukantaisina heidän yksinkertaisen elämäntapansa vuoksi, he eivät ole edes karvaisia, saati sitten kömpelöitä tai apinan kaltaisia.
Mutta eivätkö tiedemiehet ole löytäneet ”apinaihmisten” kalloja ja luita, jotka osoittavat että tällaisia olentoja on jolloinkin elänyt maan päällä? Ensimmäiseksi täytyy sanoa, ettei tällaisia fossiilitodisteita ole paljon. Muutamasta luusta ei synny ketjua. Toiseksi se tapa, jolla ihmiset tulkitsevat tai selittävät löytöjään, synnyttää ongelmia. Vähäisten todisteitten tulkinta on kovin hankalaa. ”Fossiilien tarjoamat todisteet ovat aina avoinna monille tulkinnoille”, sanoi eräs evoluution kannattaja. Toinen evoluution kannattaja myönsi fossiileista: ”Ihmisen evoluution tutkiminen on pikemminkin peliä kuin tiedettä sen tavanomaisessa merkityksessä.” Vielä eräs toinen evoluution kannattaja sanoi näiden fossiilien iästä: ”Jokainen joka on sitä mieltä, että me olemme jo ratkaisseet ongelman, pettää varmasti itseään.” Tiedemiehet ovatkin keskenään erimielisiä siitä, mitä he ovat löytäneet. He rekonstruoivat löytöjään, tulkitsevat niitä; myöhemmin he tulkitsevat niitä uudelleen ja muuttavat käsityksiään. Valaisemme tätä:
JAAVAN IHMINEN löydettiin 1890-luvun alussa, mutta luuranko ei ollut täydellinen. Encyclopedia Americanan mukaan löytö käsitti ”vain pääkopan ja reisiluun”. Muu osa luurangosta oli arvailua, ja silti kuvissa näkyy karvainen, apinan kaltainen, kumara olento. Luuletko, että vain muutamien luitten perusteella on mahdollista tietää, miten paljon jollakin luontokappaleella oli karvoitusta ja millainen oli sen ihonväri? Löytäjä väitti löytäneensä ”apinaihmisen”, mutta tiedemiehet pitävät sitä nykyään varhaisena ihmisenä. Tulkinta muuttui!
PILTDOWNIN IHMISTÄ pidettiin yli 40 vuotta näytteillä yhtenä ”evoluutioketjusta” kertovana todisteena. Vielä 1956 sitä sanottiin eräässä tietosanakirjassa ”sukupuuttoon kuolleeksi ihmislajiksi”. Mutta myöhemmissä painoksissaan sama tietosanakirja sanoi sitä ”tahallaan väärennetyksi” ja ”taidokkaaksi petokseksi”. Tulkinnat olivat jälleen muuttuneet. Miksi? Painosten välillä kuluneina vuosina oli löytynyt todisteita sille, että Piltdownin ihminen oli huijausta, että se oli tarkoituksella tehty näyttämään apinaihmisfossiililta. Vaikka kallonkappale olikin peräisin ihmisestä, niin leukaosa oli saatu toisenlaisesta luontokappaleesta, mahdollisesti orangista. Joku oli yrittänyt ”keksiä” apinaihmisen! Miksi jotkut tiedemiehet antoivat väärennettyjen todisteitten niin helposti pettää itseään? Oliko se kenties epätoivoista oljenkorsiin tarttumista?
NEANDERTALIN IHMINEN on myös niin sanotun evoluutioketjun paremmin tunnettuja osasia. Kun ensimmäinen kallonpalanen löytyi, eräs tiedemies piti sitä idiootin pääkoppana. Tulkinnat muuttuivat vähitellen sitä mukaa kuin luita löytyi lisää. Jos Neandertalin ihmiset olivat ensimmäisissä rekonstruktioissa kumaria ja kuin apinoita, joiden pitkät kädet riippuivat etupuolella, nykyään meillä on kirjoja joissa sanotaan, että ”Neandertalin ihmiset eivät luultavasti eronneet kovinkaan paljon joistakuista nykyihmisistä”. Erään nykyisen tietosanakirjan mukaan he olivat ”täysin ihmismäisiä, pystyssä kulkevia”. Mikä muutos! Eri kirjojen kuvien vertailu osoittaa, miten Neandertalin ihmisen väitettyä ulkonäköä on muutettu. Ja sen sijaan että Neandertalin ihminen olisi ollut idiootti, nykyään myönnetään, että hänellä oli suuremmat aivot kuin useimmilla nykyihmisillä!
Yksi syy siihen, miksi jotkut tiedemiehet pitivät Neandertalin ihmistä lyhytkasvuisena ja kumarana, on mitä kiintoisin. Eräällä ensimmäisenä löydetyistä luurangoista oli vääntyneet jalat, ja se oli muodoltaan kumara. Koska he etsivät teoriaansa sopivaa apinan kaltaista olentoa, on selvää, miten helppoa oli erehtyä! Myöhemmin lisätutkimukset paljastivat luurangon epämuotoisuuden johtuneen niveltulehduksesta!
Eikä siinä kaikki. Kun evoluution kannattajat ensi kerran rekonstruoivat Neandertalin ihmisen jalkaluita, niin yrittäessään saada löytönsä näyttämään apinan ja ihmisen yhdistävältä renkaita ”niistä tehtiin sellaisia, että ne näyttivät apinan jaloilta”, sanoo eräs kirja. Mutta sama kirja myöntää, että todellisuudessa jalat ”muistuttavat ulkonäöltään ja toimintatavaltaan hyvin [paljon] nykyihmisen jalkoja”. Katso viereisen sivun kuvaa jaloista. Muistuttavatko ne sinun mielestäsi niin paljon toisiaan, että niitä voitaisiin erehtyä pitämään samanlaisina?
AUSTRALOPITHECUKSET ovat olleet otollinen tutkimuskohde, sillä niiden luita on löydetty paljon. Onko meillä suuremmat syyt pitää niitä ihmisen esi-isinä? Oppikirjat sanovat: ”Niiden ulkonäkö on pelkkää arvailua.” ”Meidän tietomme esi-isistämme sisältävät yhä monia aukkoja, ja osa siitä, mitä me luulemme tietävämme heistä, perustuu vain varovaisiin arvailuihin.” Silti oppikirjat antavat sen kuvan, että ne ovat ihmiseen johtavia renkaita.
”HOMO ERECTUKSEN” tapaus osoittaa, miksi ihmisen on oltava varovainen, jottei hän hyväksy kaikkia näkemiään puuttuvista renkaista tehtyjä kuvia. Eräs oppikirja kysyy: ”Olivatko he karvaisia?” Se vastaa: ”Luultavasti eivät – ainakaan sen enempää kuin monet nykyään elävistä ihmisistä.” Mutta tuon kirjan alkupuolella on samanlainen kuva Homo erectuksesta karvaisena hirviönä kuin tällä sivulla. Onko sellainen rehellistä?
Tosiasiat ovat selviä: ei ole olemassa väitettyjä todisteita ketjusta, joka yhdistäisi ihmisen kädellisiin. ”Luolaihmisiä” ei ole siinä merkityksessä ollut olemassakaan. Eivät ainoastaan renkaat ole kadoksissa – itse ketjuakaan ei ole todellisuudessa olemassa. Esitettyjä todisteita on joissakin tapauksissa väärennetty, muutettu, jopa ”korjailtu”, jotta ne olisivat sopineet johonkin ennalta muodostettuun käsitykseen. Toisissa tapauksissa niitä on tulkittu, tulkittu uudelleen ja tulkittu ja sovellettu väärin.
Kuitenkin ihminen on juuri sellainen kuin Raamattu osoittaakin hänen olevan – ainutlaatuinen, erikoinen luomus. (1. Moos. 1:26, 27; 2:20) Eivät ainoastaan hänen aivonsa ole paljon kehittyneemmät verrattuna eläinten aivoihin, vaan samaa voidaan sanoa hänen ruumiistaankin. Jopa jotkut evoluution kannattajat sanovat ihaillen: ”Kiehtovinta ihmisruumiissa on sen ainutlaatuisuus. Maailmassa ei ole mitään siihen verrattavaa.”
[Kuvat s. 14]
gorilla
ihminen
oranki