Tunteikkaan näköinen eläin
SE NÄYTTÄÄ karhulta, se voi seisoa kahdella jalalla kuin karhu, mutta se ei ole karhu. Sen naama on muuten valkoinen, mutta sen silmät katsovat kahden kummallisesti vinossa olevan mustan läiskän yläreunasta, mikä tekee eläimestä tunteikkaan näköisen. Tällainen naama, jonka keskellä kiiltää musta kostea kuono, tuo mieleen surullisen klovnin. Kaksi pyöreää mustaa korvaa kohoaa valkoisesta turkista täydentäen kuvan tämän kiehtovan eläimen – jättiläispandan eli isopandan – naamasta.
Se pitää yksinäisyydestä ja elää erakkoelämää Lounais-Kiinan ja itäisen Tiibetin korkeilla vuorilla. Naaras- ja koiraspanda asuvatkin yhdessä vain paritteluaikana. Synnytyksen lähestyessä naaras etsii onton puun, jonka sisällä se synnyttää pentunsa ja imettää sitä.
Talvella jättiläispanda laskeutuu vuorenrinteitä alas noin 3000 metrin korkeudelle ja siitä alaspäin, missä on enemmän ruokaa. Mutta kesällä se kiipeää yli 3000 metrin korkeuteen, missä on viileämpää ja missä makeaa kiinanbamburuokoa kasvaa runsaasti. Sillä on valtava ruokahalu; yksi panda voi ahmia 10–20 kiloa ruokaa päivässä ylläpitääkseen 100–150 kilon painoaan. Vasta aterian jälkeen se menee juomaan vettä – ei purosta vaan kuopasta, jonka se kaivaa aivan puron viereen. Se saattaa kaivaa useita tällaisia yksityisiä kaivoja ja juoda niistä ennen kuin sen jano on sammutettu.
Sinun on ehkä käytävä eläintarhassa nähdäksesi näitä eläimiä, mutta Baishuijoen luonnonpuiston alueella asuvat tiibetiläiset talonpojat saavat asua niiden naapurissa. Tiibetiläiset kutsuvat niitä ”valkoisiksi karhuiksi”. Toisinaan ne ilmestyvät maissipelloille syömään välipalaa, mutta talonpojat hätistävät ne pois vain huutamalla. Joskus panda pujahtaa talonpojan mökkiin näpistelemään ruokaa, mutta silloin talonpoika todennäköisesti vain hymyilee ja toivottaa valkokarhun lämpimästi tervetulleeksi kotiinsa päivälliselle. Talonpoikien tiedetään hoitaneen eksyneitä pandanpentuja ja ruokkineen niitä nuorimmilla bambunversoilla, kunnes ne pystyvät itse pitämään huolta itsestään.
Koska jättiläispandat syövät pääasiassa kiinanbamburuokoa, niin onnettomuus voi kohdata niitä, kun useiden vuosikymmenien runsauden jälkeen suuret bamburuokokasvustot yhtäkkiä kuolevat. Kun näin tapahtui Baishuin alueella vuonna 1975, monet pandat kuolivat nälkään. Kun tiibetiläiset ilmoittivat asiasta, pelastusjoukkoja lähetettiin etsimään nälkäisiä pandoja. Pelastusryhmät keräsivät pandat yhteen paikkaan, jossa niitä ruokittiin maissibataatti- tai riisibataattiseoksella. Pelastusjoukkojen jäsenet jopa kapusivat vuorille löytääkseen mahdollisesti jäljelle jääneitä bambunversoja. Vanhoille ja heikoille pandoille annettiin kiinalaisista lääkekasveista tehtyä lientä niiden toipumisen edistämiseksi. Sairaita pandoja hoidettiin yötä päivää. Pelastustyö kesti kaksi kuukautta, mutta kaikki hoitoon tuodut pandat toipuivat.
Viime aikoina jättiläispandoja on havaittu alueilla, joilla niitä ei ole nähty vuosiin. Mutta villeinä niitä on vain vajaa tuhat, ja niiden henkiin jäämisestä ollaan yhä huolestuneempia. Noiden ”valkoisten karhujen” määrän toivotaan kuitenkin kasvavan. Olisi todella ikävää, jos nämä tunteikkaan näköiset eläimet häviäisivät kokonaan maan päältä.