Nazcan viivat – ufokenttäkö?
Herätkää-lehden Perun-kirjeenvaihtajalta
KORKEALLA Perun yllä kaartelevasta lentokoneesta voidaan nähdä suunnattomia piirroksia, eläinten ja lintujen tyyliteltyjä kuvia ja geometrisiä kuvioita. Nämä omituiset merkit on piirretty Nazcan tasankoon, Saharaa kuivempaan autiomaahan. Ketkä ovat tehneet ne ja miksi he ovat tehneet ne?
Näistä kuvioista, ”Nazcan viivoista”, ei piitattu vuosisatoihin. Niiden piilossa pysymistä ei tarvitse ihmetellä: ovathan ne valtavan suuria ja lisäksi piirretyt tasankoon, joka ei tarjoa korkeita katselupaikkoja.
Vasta lentokoneen keksiminen teki kuviot täysin nähtäviksi ja ymmärrettäviksi. Vuonna 1927 eräs kaksitaso lensi tämän noin 450 kilometriä Limasta etelään sijaitsevan alueen yli ja sen ohjaaja huomasi nämä omituiset merkit. Ne eivät kuitenkaan kiinnostaneet häntä sen kummemmin. Mutta vuonna 1939 tri Paul Kosok, joka oli tullut Peruun tutkimaan vanhoja kastelukanavia, tajusi piirrosten ainutlaatuisuuden.
Niiden melko äskettäin tapahtunut löytyminen on synnyttänyt paljon uteliaisuutta ja arvailua niiden alkuperän ja tarkoituksen suhteen. Koska merkit voidaan ymmärtää vain ilmasta katsottuna, ovatko ne jollakin tavalla yhteydessä ”lentäviin lautasiin” tai ufoihin?
Vaikka viivojen tekijät, nazca-paracas-kulttuurin edustajat, olivatkin monessa mielessä kehittyneitä, heiltä ei ole jäänyt kirjoitettua historiaa. Ilman sitä moniin Nazcan viivoja koskeviin kysymyksiin voidaan saada lopullinen vastaus vasta tulevaisuudessa. Paljon on silti saatu selville. Arkeologi Maria Reiche on mittanauha kädessä patikoinut viimeiset 35 vuotta tasangolla yrittäen löytää jonkinlaisia vastauksia Nazcan viivojen arvoitukseen. Mitä hän ja muut arkeologit ovat havainneet?
Piirrokset
Vallitseville lounaistuulille vuosisatojen ajan alttiina olleesta Nazcan tasangosta on tullut ihanteellinen piirustuslauta. Tuuli on kuljettanut pois irtohiekan niin että maanpinta on nykyään tummanruskeitten rautapitoisten suurempien ja pienempien kivien peitossa. Mutta kun tämä muutaman tuuman vahvuinen pintakerros poistetaan, alta paljastuu vaaleampi, kellertävä maakerros. Nazcat tekivät kuvionsa siten että he vain siirsivät pintakerroksen pois viivojensa paikalta. Suotuisien ilmasto-olojen ansiosta – alueella ei sada käytännössä lainkaan-viivat ovat säilyneet hyvässä kunnossa toista tuhatta vuotta.
Tasankoon on piirretty valtavan suuria hämähäkkejä, lintuja, miekkavalaita, kolmioita, puolisuunnikkaita, kilometrien pituisia suoria viivoja ja muita kuvioita, jotka kaikki näkyvät ilmasta. Suunnattomalla kolibrilla on mittaa 300 metriä ja siipiväliä 60 metriä. Jättimäinen miekkavalas, jolta aivan kuin ihmisen pää riippuisi kidasta, todistaa nazcojen harrastaneen pääkallonmetsästystä. Myös fregattilintu, jonka siipiväli on 150 metriä, osoittaa heidän olleen läheisessä yhteydessä mereen. Katsojien suosikkeihin kuuluu hämähäkki, joka ehkä kuvaa yhtä eteläisen pallonpuoliskon monista tähdistöistä. Kuvio, joka muistuttaa jättimäistä ompeluneulaa polvittelevine rihmoineen, viittaa siihen tosiasiaan, että nazcat kehittivät kankaittenkudonnan taiteeksi. Monet tasangon suurista kuvioista muistuttavat suuresti heidän kudottujen vaatteittensa ja savitavaroittensa kuva-aiheita.
Ääriviivoilla aikaansaadulla tyylitellyllä apinalla ei ole silmiä, nenää eikä suuta. Piirros on 80 metrin pituinen. Huomio kiintyy valtavaan kaarella olevaan häntään, jonka läpimitta on 30 metriä. Häntä päättyy suureen kierteeseen, joka kuviona toistuu Nazcan tasangolle piirretyissä viivoissa. Se muistuttaa myös suuresti mandalaa, buddhalaisten peruskuviota, jonka sanotaan edustavan kaikkeutta. Jos kierteiskuvioilla on yhteyttä tällaiseen käsitykseen, saattaa olla, että piirrokset esittävätkin suunnatonta tähtikarttaa.
Tällaista johtopäätöstä näyttäisi tukevan se seikka, että kolibrin nokka päättyy epätavallisiin viivoihin, joista viimeinen osoittaa kohti joulukuun 21. päivän auringonnousua. Eräs toinen lintuhahmo yhdistetään auringonnousuun, sillä sen nokka on kohti suuntaa josta aurinko nousee 24. kesäkuuta, jolloin inkat viettivät uskonnollista juhlaa auringon kunniaksi.
Piirrosten teko
Miten he tekivät nämä piirrokset, jolleivät he voineet nähdä koko kuviota? Umpimähkäinen toiminta on poissa laskuista. Se on edellyttänyt käsitteellistä ajattelukykyä ja jonkinlaista geometristen kuvioitten tuntemusta. Ilmeisesti he ensin suunnittelivat piirrokset huolellisesti pienoiskoossa ja siirsivät ne sitten paalujen ja köysien avulla tasangon pintaan.
26 metriä näyttää olevan alituisesti toistuva pituus piirroksissa. Ilmeisesti mittayksikkönä on ollut jokin tämän pituuden jako-osa. Eräs johdonmukaisesti toistuva pituus on 1,3 metriä, ja sitä pidetään tuona jako-osana. Tämä pituus on voitu saada sen ajan perulaisen sivulle suoraksi ojennettujen käsien sormenpäiden etäisyydestä toisen käden sormenpäihin. Se olisi luonnollinen pituus. Pituusyksikköinä on siis käytetty tätä perusyksikköä, sen kerrannaisia tai jako-osia. On esitetty, että kuvioihin on voitu tätä perusmittayksikköä käyttämällä koodata jonkinlainen numeerinen sanoma. Mutta toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt purkamaan sitä.
Miksi ne on piirretty?
Vaikkei viivoja täysin ymmärretäkään, niin se mitä on saatu selville riittää torjumaan oletetut yhteydet ufoihin.
Se käsitys, että nazca-paracas-kulttuuri olisi tarvinnut apua avaruudesta voidakseen tehdä nämä kuviot, väheksyy sen älykkyyttä (sillä kuka tahansa geometrian perustiedot omaava oppikoululainen voisi jäljentää piirrokset paalujen ja köysien avulla), eikä se ole sopusoinnussa heidän muiden aikaansaannostensa kanssa.
Esimerkiksi käyttämällä hyväkseen sellaisen joenuoman alla virtaavaa vettä, joka on suurimman osan vuotta kuivana, he kehittivät erinomaisia kastelujärjestelmiä. He löysivät joenuoman alta savikerroksen, joka esti veden suodattumisen maahan. Vaikka pintavedet näyttivätkin kuivuneen kokonaan, niin aivan tämän savikerroksen päällä virtasi vettä. He rakensivat maanalaisia tunneleita tämän veden kokoamiseksi ja kuljettamiseksi pelloilleen. Eräitten tällaisten vedenkokoajien virtaama on 30 litraa sekunnissa. Vaikka he elivätkin erittäin kuivassa, karussa ilmanalassa, he tulivat toimeen saadessaan ympäri vuoden vettä, jota virtasi Andien korkeasta vuoristosta.
Nazca-paracas-kulttuuri on kuuluisa myös erinomaisista kudelmistaan, joista monet on löydetty vanhoista hautausmaista. Kangaspuita käyttäen he kehittivät kudontataidon huippuunsa, ja jotkin heidän kankaistaan ovat niin kauniita, ettei muilla vanhoilla kulttuureilla ole tarjota vastaavaa. Lisäksi heidän savitavaransa ovat maailmankuuluja taiteellisesta muotoilustaan.
Toiset arkeologiset löydöt osoittavat heidän olleen tähtitieteilijöitä, jotka uskontonsa yhteydessä tarkkailivat tähtiä. Inkojen tavoin he palvoivat aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Perulainen arkeologi tri Guillermo Illescas on varma siitä, että eräät kuviot, kuten apina ja hämähäkki, ja kenties kaikki kuviot, edustavat tähdistöjä. Hän sanoo, että samoin kuin muut kulttuurit keksivät kuvioita kuvaamaan tiettyjä tähdistöjä (esimerkiksi babylonialaiset jalopeuran, kravun ja niin edelleen), nazcatkin käyttivät kolibria, apinaa, hämähäkkiä ja muita kuvioita kuvaamaan eteläisen pallonpuoliskon tähdistöjä.
Sitä paitsi on todistettu pitävästi, että monet suorat viivat osoittavat auringon asemaa tiettyinä aikoina vuodesta, kuten eteläisen talvipäivänseisauksen aikaan, 21. kesäkuuta. Muut viivat ehkä osoittavat auringon asemaa kylvön ja sadonkorjuun yhteydessä.
Koska koko nazcojen kulttuuri ja uskonto olivat sidoksissa toisiinsa, viivoilla uskotaan olevan uskonnollista merkitystä. Kuviot ovat epäilemättä pappisluokan aikaansaannoksia osana sen pappispalvelusta. Tekivätkö nazcat ne siksi että heidän jumalansa näkisivät ne? Kenties, mutta niillä ei ole ollut mitään tekemistä toisilta planeetoilta tulleitten vieraitten kanssa.
Olisiko mukana voinut olla huumorin pilkettä – että haluttiin tehdä jotakin niin suurta, ettei kukaan, eivät edes he itse, voisi nähdä sitä kokonaan? Pienoismallien suurentaminen ja siirtäminen autiomaan pintaan oli myös melkoinen haaste.
Muillakin kulttuureilla on ollut niin suuria muistomerkkejä, ettei niitä ole voitu täysin nähdä maasta, ja siksi ne ovat olleet piilossa tavalliselta katselijalta. Esimerkiksi Blythessä Kaliforniassa autiomaahan on piirretty yli 50 metrin pituinen ihmishahmo. Ohion osavaltiosta löydetty muistomerkki esittää munaa syövää käärmettä. Sillä on korkeutta metri ja pituutta 400 metriä, eikä sitä voida nähdä kokonaisuudessaan maasta. Uffingtonissa Etelä-Englannissa oleva ”valkoinen hevonen” on noin 100 metriä pitkä. Ja Japanissa on jättimäisen avaimenreiän muotoinen Yamatotohimomosohimen hauta. Mitään näistä ei voida nähdä kokonaan maasta.
Miksi tällaisia muistomerkkejä on tehty? Kukaan ei osaa sanoa mitään varmaa. Mutta Nazcan viivojen olemassaolo todistaa nazcojen henkisistä kyvyistä, ja heidän kulttuurinsa kukoisti Perun rannikolla noin vuodesta 300 ennen ajanlaskumme alkua vuoteen 900 yleistä ajanlaskua. Koska Jehova Jumala on luvannut ”vanhurskaiden” ja ”epävanhurskaiden” ylösnousemuksen (Apostolien teot 24:15), varmasti monet muinaisista nazcoista tulevat olemaan niiden joukossa, jotka herätetään eloon maan päälle Jumalan uudessa järjestyksessä. Silloin moniin meitä nykyään hämmentäviin kysymyksiin saadaan vastaus. Ketkä voisivatkaan paremmin selittää Nazcan viivojen merkitystä kuin niiden tekijät itse?