Lukijoitten kirjeitä
MASENNUS
Voi, miten osaisinkaan kiittää teitä masennusta käsitelleistä artikkeleistanne. Olen varma, että tämä lehti pelastaa monen ihmisen hengen. Miten erinomaista olikaan lukea toisista, jotka kärsivät samanlaisesta tuhoisasta ajattelutavasta, ja silti havaita, että aihetta on käsitelty myötätuntoisesti; meille ei siis sanottu, että me olemme vain menettäneet uskomme ja että meidän pitäisi voida helposti muuttaa ajattelutapaamme. Odotan hartaasti sitä tulossa olevaa numeroa, joka tarkastelee erilaisia hoitomenetelmiä.
S. F., Missouri (USA)
Haluan kiittää teitä kovasti julkaisemistanne erinomaisista artikkeleista, joissa tarkasteltiin masennusta. Koska olen menneinä vuosina kärsinyt vakavasta depressiosta, pystyin arvostamaan eritoten sitä valistavaa, myönteistä ja ymmärtäväistä tapaa, jolla aihetta on käsitelty. Monista masennuksen uhreille sekä heidän ystävilleen ja perheilleen annetuista erinomaisista ehdotuksista on varmasti apua masennuksen kanssa tekemisiin joutuville. Olen myös hyvin kiitollinen käytännöllisistä ehdotuksista sen suhteen, miten masennusta voidaan torjua.
S. B., Ohio (USA)
Olen 24-vuotias ja minulla on kymmenen viime vuoden aikana ollut monia masennuskausia. Olen ajatellut monesti itsemurhaa. Olen todella kiitollinen sen tarkastelusta, miten toiset voivat auttaa, koska kuten mainittiin masentunut ihminen usein puhuu ja käyttäytyy siten että toisten on vaikea ymmärtää sitä. Ja jos joku sitten sanoo masentuneelle, että tämä vain kerjää toisten huomiota tai sääliä, niin se saa hänet todella tuntemaan itsensä arvottomaksi. Olen suurimman osan elämästäni pitänyt itseäni vähäpätöisenä ja ajatellut kielteisesti, mutta nyt minusta tuntuu, että elämäni on järjestymässä paremmalle tolalle ja että minulla on mahdollisuus tuntea itseni todella onnelliseksi.
D. M., Illinois (USA)
ELÄINTEN KOHTELU
Miksi ette kerro lukijoillenne siitä, miten surkean kuoleman eläinkokeitten tekijät järjestävät eläimille? Miksi uskonnolliset järjestöt ovat kovin vähän kiinnostuneita siitä, mitä ihminen tekee eläimille? Sallitaanko, suvaitaanko tällaista teidän uskonnossanne? Saako ihminen tehdä mitä tahansa hänen huostaansa uskotuille eläimille? Missä on ihmisen vastuu eläimiä kohtaan? Eikö tämä olisi hyvä aihe teidän lehdellenne?
I. S., Länsi-Saksa
Olemme yhtä mieltä siitä, että ihmisen vakavana vastuuna on huolehtia eläimistä hyvin. Sananlaskujen 12:10 sanoo: ”Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.” Olemme aika ajoin tarkastelleet tätä aihetta, esimerkiksi ”Herätkää”-lehdissä 22.6.1980, 22.9.1980 ja 22.2.1982, ja tulemme tekemään siten vastaisuudessakin. – Toim.
KULTAA MATOSTA
Luin jonkin aikaa sitten ”Tarkkailemme maailmaa” -palstalta, miten eräs lontoolainen jalokivikauppias oli puhdistuttanut verstaansa maton ja saanut siitä melkoisen määrän kultaa. Me otimme tämän puheeksi ja päätimme kokeilla sitä. Ja totta tosiaan: heinäkuussa liikeyrityksellämme oli 7000 dollaria velkaa, mutta arvatkaapa mitä me löysimme matosta? 7600 dollarin arvosta kultaa. En olisi koskaan ryhtynyt sellaiseen, jollen olisi lukenut siitä ”Herätkää”-lehdestä.
G. C., Georgia (USA)