Kuka saa oikeutta?

TEORIASSA rikosoikeusjärjestelmän on tarkoitus suojella lainkuuliaisia kansalaisia ja pitää rikollisuus ja rikolliset kurissa. Mutta todellisuudessa tänään amerikkalainen järjestelmä ”tarjoaa massiivisen suojan syytetyille . . . mutta ei tarjoa perusturvaa lainkuuliaisille kansalaisilleen”, sanoi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Warren E. Burger asianajajaliiton kokouksessa pitämässään puheessa. Miksi hän sanoi niin? Mitkä ovat tosiasiat? Ajattelehan esimerkiksi tilannetta New Yorkissa.

Kaduilla Poliisin vuodelta 1979 kokoamien törkeitten rikosten tilaston perusteella New York Post osoitti, että Manhattanilla ”rauhallisilla ihmisillä on yksi mahdollisuus seitsemästä joutua aggressiivisten ihmisten uhriksi, joilla vuorostaan on yksi mahdollisuus kuudesta joutua pidätetyksi”. Siksi rikollisuuden kasvu ja rikosoikeusjärjestelmän tehottomuus ovat lähestymässä ”tasapainotilaa, jossa rikollisena oleminen ei ole sen vaarallisempaa kuin lainkuuliaisena kansalaisena oleminen”, sanottiin uutisessa. Mutta onko edes yksi kuudesta rikollisesta, joka pidätetään, todella vaarassa?

Tuomioistuimissa ”New Yorkissa 99 jokaisesta 100:sta törkeän rikoksen vuoksi pidätetystä ei joudu koskaan vankilaan”, sanoi New York Times, ”eikä yli 80:tä prosenttia edes syytetä törkeän rikoksen tekemisestä”. Tilanne pannaan henkilöstön ja tilojen riittämättömyyden syyksi. ”Koska me voimme käsitellä oikeudessa vain hyvin pienen osan jutuista, meidän on pakko kautta linjan tehdä sellaista, mistä en usko kenenkään pitävän”, sanoi New Yorkin pormestarin rikosoikeuskoordinaattori Robert Keating. ”Sellaisella” hän tarkoitti esimerkiksi sitä, että noin 80 prosenttia törkeistä rikostapauksista hylätään tai lievennetään vähäpätöisiksi rikoksiksi. Keiden etuja tällainen siis palvelee?

Vankilassa Edes joka sadannen tuomitun rikollisen passittamisesta vankilaan on kovin vähän hyötyä uhrille. Syynä on ennen muuta se, että vankilassa pito maksaa paljon uhrille, veronmaksajalle – Yhdysvalloissa 40000 – 120000 markkaa vuodessa vankia kohden. Ja koska useimmat vankilat ovat tupaten täynnä, New York Post -lehden mukaan esimerkiksi New Yorkin osavaltion vankitaseet vuodelta 1979 osoittavat, että ”vankiloihin passitettiin 9507 ja 8802 päästettiin vapaaksi, ei niinkään paljon siksi että olisivat sovittaneet rikoksensa vaan siksi että heidän vartijansa tarvitsivat heidän sellejään”. Mikä on ollut seuraus? Rikolliset ovat jälleen kaduilla, eikä kenelläkään ole takeita siitä, ettei heistä tule rikoksenuusijoita. Kierros alkaa jälleen alusta.

Syy tähän noidankehään osoitetaan selvästi Raamatussa Saarnaajan 8:11:ssä: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” Puhuessaan taistelusta ”kaksinumeroisena laukkaavaa rikollisuusinflaatiota” vastaan päätuomari Burger tähdensi sitä, että ”hillintä edellyttää yhteiskunnalta nopeita toimia”, mutta valitteli ”yhteiskunnan voimattomuutta”. Miten lohduttavaa onkaan tietää Raamatun perusteella, että vaikka ”pahat” lisääntyvätkin nykyään nopeasti, niin ”hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole”, sillä Jumala itse toimii puhdistaakseen maan laittomista ihmisistä. – Psalmit 37:1, 2, 10.

[Kuva s. 19]

YKSI MAHDOLLISUUS SEITSEMÄSTÄ JOUTUA UHRIKSI

YKSI MAHDOLLISUUS KUUDESTA JOUTUA PIDÄTETYKSI