Terveyden turvaaminen

Kirjan The Patient’s Advocate (Potilaan asianajaja) mukaan ihmisten täytyy ottaa suurempi vastuu oman terveytensä turvaamisesta. Kirjan tekijä Barbara Huttmann tuntee aiheensa, sillä hänellä on takanaan 35 vuoden kokemukset potilaana ja sairaanhoitajana. Hän on vahvasti sitä mieltä, että jokaisella sairaalaan tulevalla pitäisi olla joku ”asianajaja”, aviopuoliso, läheinen ystävä tai joku muu, joka osaa tehdä järkeviä kysymyksiä ja suojella potilaan oikeuksia, kun hän ei sairautensa vuoksi itse pysty siihen.

Hän selittää, etteivät hoitajat voi aina suojella potilaita hoitovirheiltä, sillä tilastojen mukaan potilaan huoneessa käy päivittäin 57 sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa. Sen johdosta ”todennäköisyyslaki takaa sen, että potilas on alttiina inhimillisille erehdyksille”. Millaisille erehdyksille? Erehdyksille lääkityksessä, taudinmäärittelyissä ja siinä, että hoidetaan väärää potilasta, koska laboratoriokokeen tulos oli merkitty väärään potilaskorttiin.

”Meillä oli kerran 55-vuotias naispotilas, jolle lääkäri sanoi, että hänellä oli syfilis”, sairaanhoitaja muistelee. ”Potilas tuli hysteeriseksi. Hän oli ollut 35 vuotta naimisissa saman miehen kanssa. Hän ei ollut tehnyt syrjähyppyjä, ja sikäli kuin hän tiesi, hän oli ainut nainen miehensä elämässä. Kaikki johtui siitä, että laboratorio oli kiinnittänyt jonkun toisen koetulokset tämän naisen potilaskorttiin. Sillä välin nainen oli jo edennyt pitkälle saadakseen miehestään avioeron.”

Mitä tämä sairaanhoitaja suosittelee sairaalapotilaille? Hän korostaa sitä, että jos potilaan tai potilaan avustajan mielestä jokin ei tunnu johdonmukaiselta, siitä pitäisi kysyä viipymättä. Hän jatkaa: ”Mutta me harvoin teemme siten, sillä jotenkin meistä tuntuu, ettei meillä ole lupaa tehdä kysymyksiä.”

Lääkäreitten puolustukseksi hän kirjoittaa, että useimmat ihmiset eivät halua ottaa vastuuta omasta terveydestään. Usein he syövät liikaa, tupakoivat ja käyttävät paljon alkoholia ja sen jälkeen odottavat lääkärin tekevän ihmeitä heidän sairaalle ruumiilleen. ”Niinpä lääkäri on korotettu asemaan, jossa me odotamme häneltä samanlaisia kykyjä kuin Jumalalta, ja jos hän on halukas vastaamaan, me emme useinkaan halua kuunnella”, hän selittää. ”Me haluamme vain mennä hänen luokseen kuin lapset ja sanoa: ’Korjaa se.’” Tärkeintä on siis se, että useimpien potilaitten tulee ottaa suurempi vastuu oman terveytensä turvaamisesta.