Onko lapsellasi oppimisvaikeuksia?

Sadoilla tuhansilla lapsilla todetaan nykyään olevan oppimisvaikeuksia. Mutta leimataanko aivan liian monet lapset tällaisiksi? Mistä voit tietää, onko lapsellasi oppimisvaikeuksia?

OPPIMISVAIKEUDET ovat tulleet terminä tunnetuksi muutaman viime vuosikymmenen kuluessa. Niillä tarkoitetaan erilaisia tiloja, jotka tekevät normaaliälyisen lapsen oppimisen yhdellä tai useammalla tavalla vaikeaksi. Tällaisten lasten näössä ja kuulossa ei ole vikaa, eikä heillä ole todettu ruumiillista vammaisuutta. Silti heidän suorituksensa ovat heikompia kuin voisi heidän edellytystensä perusteella odottaa.

Oppimisvaikeuksien syitä on kyllä tutkittu, mutta tulokset ovat valitettavasti epämääräisiä. Eräät havainnot kuitenkin viittaavat erilaisiin aivojen toimintahäiriöihin, joihin voi olla seuraavia syitä: ennen syntymää, synnytyksen aikana tai sen jälkeen saatu vamma; keskosena syntyminen; äidin raskausaikainen sairaus; pitkittynyt tai vaikea synnytys. Niinpä oppimisvaikeudet yhdistetään usein MBD-oireyhtymään (MBD = minimal brain dysfunction). Niihin voi liittyä havaintotoimintojen häiriöitä, eli lapsen on ehkä vaikea tulkita aistiensa välityksellä saamiaan tietoja. Eräitten todisteitten perusteella kyseessä saattaa olla myös perinnöllinen ongelma, minkä osoittaa se, että sitä ilmenee paljon useammin pojilla kuin tytöillä.

Tuntomerkit ja oireet

Olipa syy sitten mikä tahansa, oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen ongelma on hyvin todellinen. Se voi ilmetä monin eri tavoin. Kaikkien oppimisvaikeuksista kärsivien lasten käytös ei tietenkään noudata mitään tiettyä kaavaa. Eiväthän ketkään kaksi lasta opi eivätkä käyttäydy täsmälleen samalla tavalla. Seuraavassa on joitakin näistä oireista, jotka voivat vaihdella lievästä vakavaan.

● Visuaalisen hahmotuksen heikkous: ”En näe liitutaulua”, lapsi sanoo. Näkötarkastukset kuitenkin osoittavat hänen näkevän normaalisti. Keksiikö hän huonoille suorituksilleen verukkeita? Jos hänellä on oppimisvaikeuksia, hänellä saattaa olla vaikeuksia visuaalisessa hahmottamisessa eli hänen on ehkä vaikea tulkita näkemäänsä. Vaikka me näemme silmillämme, me ymmärrämme näkemämme aivoillamme, emme silmillämme.

Lukeminen ja kirjoittaminen voivat näin ollen tuottaa hänelle vaikeuksia. Hän saattaa lukiessaan hypätä sanojen yli. Sanat, joiden alku ääntyy samalla tavalla, voivat vaihtaa paikkaa (”katto” vaihtuu ”katiksi”). Kirjaimet voivat lukiessa vaihtaa paikkaa (”patukka” muuttuu ”tupakaksi”). Kirjoittaessa kirjain saattaa kääntyä toisinpäin (”b” muuttua ”d”:ksi) tai kokonaisessa sanassa kirjainjärjestys muuttua päinvastaiseksi (sanasta ”ilo” tuleekin ”oli”).

● Auditiivisen hahmotuksen heikkous: ”En kuullut, mitä sanoit”, vastaa poika kun häneltä kysytään, miksei hän ole tehnyt niin kuin häntä käskettiin. Silti kuulotarkastus osoittaa hänen kuulevan aivan normaalisti. Eikö hän tosiaankaan kuullut sinua? Vai onko hän vain hankala, tieten tahtoen tottelematon?

Jos auditiivinen hahmotus on hänellä heikkoa, silloin hän on eräässä mielessä kuuro: sisäisesti. Poika saattaa vain kuulla toisten puheet vääristyneenä. Toisten puhe, joka on hänelle kuin häiritsevää ”radiokohinaa”, voi saada hänet käyttäytymään aggressiivisesti. Jos hänelle annetaan useita ohjeita, hän saattaa tosiasiallisesti kuulla niistä vain yhden. Toisilla kerroilla hänen aivonsa taas kuulevat ja ymmärtävät kaiken. Hänelle puhuminen on siis eräänlaista sattumapeliä.

● Puhehäiriöt: Me opimme ilmaisemaan ajatuksiamme sen perusteella mitä me kuulemme. Mutta lapsi, jolla on vaikeuksia auditiivisessa hahmottamisessa, ei ole todennäköisesti koskaan kuullutkaan täydessä eli normaalissa merkityksessä. Niinpä hän ei kykene ilmaisemaan hyvin omia ajatuksiaan. Sanat ja ajatukset kääntyvät joskus päälaelleen. Hän voi sanoa: ”Äiti, auto menee takaperin”, vaikka auto todellisuudessa meneekin eteenpäin.

● Visuaaliset ja auditiiviset muistihäiriöt eli vaikeudet nähdyn ja kuullun muistamisessa: Tällaisia häiriöitä tulee usein lapsille, joilla on jo visuaalisia tai auditiivisia hahmotushäiriöitä. Niinpä he eivät ehkä pysty muistamaan, mitä heille on esitetty suullisesti, tai sitä järjestystä jossa heidän käskettiin tehdä jotakin. Heikon näkömuistinsa takia heidän on vaikea muistaa lukemaansa ja sitä, mihin he ovat panneet tavaroita.

● Ajalliset ja avaruudelliset hahmotushäiriöt: Oppimisvaikeuksista kärsivällä lapsella voi olla avaruudellisia hahmotushäiriöitä, mikä tarkoittaa, että hänellä syntyy sekaannusta siitä, mitä tarkoittaa ylhäällä ja mitä alhaalla, mikä on vasen ja mikä oikea, mikä on ylä- ja mikä alapuoli tai mikä on sisä- ja mikä ulkopuoli. Havainnollistamme tätä: Miten hän voi käsittää, että hylly on ylhäällä, jollei hän ole varma siitä, että hänen jalkansa ovat alhaalla? Tai jos pyydät häntä panemaan sanomalehden laatikkoon, hän paneekin sen laatikon alle.

Hänen on usein vaikea hahmottaa omaa ruumistaan; hän ei pysty arvioimaan sen vaatimaa tilaa. Niinpä hän usein arvioi oman kokonsa väärin. Ei ihme, että hän on usein kömpelö – paljon useammin kuin muut hänen ikäisensä lapset.

Myös ajallinen hahmottaminen on hänelle yleensä vaikeaa. Eilinen, tämä päivä ja huominen näyttävät hämmentävän häntä. Saatat ihmetellä, oppiiko hän koskaan luettelemaan viikonpäiviä tai vuoden kuukausia oikeassa järjestyksessä.

● Lihasten heikko yhteistyö: Oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi voi kärsiä myös motorisesta kömpelyydestä, eli hänen on vaikea sovittaa ruumiinliikkeitään toimivaksi kokonaisuudeksi. Hänen voi olla erittäin vaikea käyttää saksia, maalata tai piirtää. Hän ei pysty sitomaan kengännauhojaan, pukeutumaan tai käyttämään syömävälineitä kauan senkään jälkeen kun toiset hänen ikäisensä jo hallitsevat nämä taidot. Liikunnalliset pelit ovat hänelle vaikeita: hän ei pysty pelaamaan pesäpalloa, koska pallo ja maila vaativat silmien ja käsien saumatonta yhteistyötä.

● Joustamattomuus: Oppimisvaikeuksista kärsivästä lapsesta tulee helposti joustamaton. Kun hän haluaa jotakin, hänen on välttämättä saatava se riippumatta siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän ei näe asioiden kokonaisuutta; hän ei näe metsää puilta. Tutun päiväjärjestyksen häiriintyminen tekee hänet erittäin levottomaksi.

”Ettekö voi tehdä mitään tuolle lapselle?”

Onko ihme, että tällainen lapsi herkästi suuttuu ja turhautuu ja saa kiukunpuuskia? Voihan olla, että hänen saamansa tieto on vain puolittaista, pintapuolista siksi että hän ei ”kuule” eikä ”näe” kunnolla. Hänellä voi lihasten yhteistyö olla heikkoa, ja luokkatoverit voivat pitää häntä typeryksenä. Pahinta on kuitenkin se, että hänen vanhempansa tai opettajansa eivät ehkä ymmärrä häntä.

On myönnettävä, ettei ole helppoa elää lapsen kanssa, jolla hahmottaminen saattaa suuren osan ajasta horjahdella. Tällaisen lapsen vanhemmat voivat helposti tuntea levottomuutta ja voimattomuutta useammin kuin muut vanhemmat. Valitettavasti heitä kuitenkin usein arvostellaan heidän ahdinkonsa takia. ”Ettekö voi tehdä mitään tuolle lapselle?” saattaa joku arvostelava sivullinen kysyä.

Vanhemmista voi tuntua, että heidän lapsessaan on jokin vialla, mutta he eivät saa siitä selvää. Olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa tällaiset häiriöt jo varhain. Jos lapsen häiriöitä ei hoideta, hänestä voi tulla sulkeutunut ja vieraantunut eikä hän koskaan pysty käyttämään kykyjään täysin määrin.

”Voi, tohtori, lapsellani on kaikki nämä oireet”

Näin saattaa huolestunut isä tai äiti sanoa kädessään aikakauslehti, josta hän on lukenut oppimisvaikeuksia käsittelevän artikkelin. Kirjaimellisesti sadoilla tuhansilla lapsilla todetaan olevan ”oppimisvaikeuksia”. Joillakuilla lapsilla tietenkin on tällaisia ongelmia. Mutta voisiko olla niin, että aivan liian moni lapsi leimataan mielivaltaisesti tällaiseksi?

”Moni lapsi leimataan aivan syyttä oppimisvaikeuksista kärsiväksi”, sanoo psykiatri Thomas P. Millar. Mistä se johtuu? ”Yksi syy on se, että jotkut vanhemmat pitävät itseään virheettöminä”, selittää Millar. Hermostunut isä tai äiti sanoo: ”Se miksi lapseni ei opi kunnolla, ei johdu siitä että olisin ollut huono kasvattaja, vaan siitä että hänellä on oppimisvaikeuksia.” Mutta onko hänellä niitä? Vai voisiko olla niin, että vanhemmilla on ”vanhempinaolovaikeuksia”?

Tai kukaties ”opettamisvaikeuksia”? Arvostettu oppimisvaikeuksien asiantuntija tri Barbara Bateman sanoo: ”Oppimisvaikeuksista on tullut uskomattoman hyvä veruke sille, että yhteiskunnan ylläpitämät koulut ovat epäonnistuneet niiden lasten opettamisessa, jotka todella tarvitsisivat kunnollista opetusta.”

Toinen yleisesti käytetty termi on hyperkinesia, joka usein kytketään oppimisvaikeuksiin.a Mitä hyperkinesia on? Erään psykiatrisen raportin mukaan se on ”ilmeisesti jonkinlaisen pakon – ikään kuin sisäisen ’pyörremyrskyn’ – vauhdittamaa liikehdintää, jota tällainen lapsi ei toisten lasten tavoin pysty hallitsemaan”. (Allan Cott, Treatment of Learning Disabilities) Miten se ilmenee? Lapsi pystyy keskittymään johonkin vain hetkeksi, hänen huomionsa kiintyy helposti vähäpätöisiinkin häiriöihin, hän liikkuu levottomasti paikasta toiseen, hänen on vaikea keskittyä yhteen asiaan eikä hän pysty istumaan hiljaa.

”Minun lapsenihan on juuri tuollainen”, voi isä tai äiti sanoa. Älä kuitenkaan tee lapsellesi hätäistä ”taudinmääritystä”. Hänen rauhattomuutensa tai levoton liikehdintänsä ei välttämättä merkitse sitä, että hän on hyperkineettinen. Syynä voi olla jokin muu: allergisuus jollekin ruoka-aineelle, unen puute tai jonkinlainen kuulo- tai näkövika.

Oppimisvaikeudet ja hyperkineettisyys ovat tietenkin karua todellisuutta, vaikka niistä kärsivien määrää onkin voitu suurennella. Mitä sinun pitäisi tehdä, jos epäilet lapsellasi olevan oppimisvaikeuksia? Koeta päästä asiantuntijan puheille. Lasta ei pitäisi leimata ”oppimishäiriöistä” kärsiväksi ennen kuin hänet on huolellisesti tutkittu.

Puhu peittelemättä lapsesi opettajan kanssa. Älä pelkää tehdä kysymyksiä. Varmistaudu siitä, että kyseessä todella ovat oppimisvaikeudet eivätkä opettamisvaikeudet. Ota selvää ongelmien laadusta ja siitä, mitä niille voidaan tehdä. Joskus voi auttaa jo se, että saadaan tietää millaisesta ongelmasta on kyse. Jos lapsen todetaan kärsivän oppimisvaikeuksista, mitä sitten pitäisi tehdä?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 6]

Miksi lapsesi on turhautunut?