Mitä vanhemmat voivat tehdä?
”MIKÄÄN ei auta!” ”Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä!” Näin voivat turhautuneet vanhemmat puuskahtaa. Miten voit saada oppimisvaikeuksista kärsivään lapseesi yhteyden? Entä mitä voit tehdä hyperkineettisyydelle, jos se on hänen ongelmansa?
Oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi tarvitsee sitä mitä kaikki muutkin lapset tarvitsevat: vanhempiensa rakkautta, ymmärtämystä ja hyväksynnän. Hän voi kuitenkin tarvita normaalia enemmän aikaa ja huomiota. Hän voi tajuta, että hänessä on ”jotakin vialla”. Hänelle tarvitsee vakuuttaa yhä uudelleen, että hän on järjissään eikä vajaaälyinen. Hän vain tarvitsee saman oppimiseen enemmän aikaa kuin toiset.
Monin paikoin peruskoulun yhteydessä on tarjolla erityisopetusta. Ei ole yksinkertaista opettaa lasta, joka ei opi normaalilla tavalla. Vanhemmille se on usein vaikeaa, sillä tunteet tulevat tielle. Joissakin maissa on jopa järjestöjä, joiden tarkoituksena on auttaa tällaisten lasten vanhempia.
Tämän lisäksi sinä voit isänä tai äitinä tehdä paljonkin kotiolojen kohentamiseksi. Lapsesi turvallisuudentunne ja onnellisuus riippuvat siitä, missä määrin kotona noudatetaan järjestystä, se on rakkauden täyttämä ja siellä ollaan lujia oikean puolesta. Muista samalla, että lapsesi käytöshäiriöt voivat johtua suoraan hänen oppimisvaikeuksistaan; hän siis voi käytöksellään ilmentää pettymyksiään. Seuraavassa muutamia ehdotuksia, jotka auttavat sinua valvomaan ja ohjailemaan oppimisvaikeuksista kärsivää lastasi, mutta ei parantamaan häntä.
Jos lapsellasi on auditiivisen hahmotuksen heikkoutta, varmistaudu ensin siitä, että hän kiinnittää sinuun täyden huomionsa puhuessasi hänelle. Puhu hitaasti äläkä anna hänelle kerralla liian monia ohjeita. Pyydä häntä toistamaan se mitä olet sanonut. Muista, että hän ei aina ”kuule” sinua. Itse asiassa tällaiset lapset kuulevat tavan takaa sanoja väärin: ”Voi, luulin, että sanoit kala”, vaikka todellisuudessa sanoitkin ”kana”. Voisit kokeilla myös sitä, että kirjoitat ohjeesi paperilappusille ja tunget ne hänen taskuunsa. Hänen on ehkä pakko liikkua mukanaan taskun täydeltä ohjelappusia, mutta nyt hän ainakin muistaa mitä hänen pitää tehdä.
Jos oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi on vielä hyperkineettinen, hänen kurittamisensa ei suinkaan ole helppoa. Matin äiti muistelee: ”Tulin siihen tulokseen, ettei Matti voinut erottaa oikeaa väärästä. Aloin puolustella hänen käyttäytymistään. Mutta tuon vuoden lopussa vaikeudet olivat vain pahentuneet eikä hän kunnioittanut minua lainkaan.”
Älä siis anna periksi! Sananlaskujen 29:15 antaakin viisaan suosituksen: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” Mutta miten voit saada tällaiseen lapseen yhteyden?
”Mitä tyttäreni käyttäytymiseen tulee, pyrin tutustumaan häneen niin hyvin, että osaan erottaa sen milloin hän ei pysty johonkin, siitä milloin hän ei halua tehdä jotakin”, sanoo Sandra, jonka tyttärellä on oppimisvaikeuksia. ”Silloin tiedän, täytyykö minun olla ymmärtäväinen vai luja saadakseni ongelman hoidetuksi.”
Tällainen havaintokyky osoittaa lapsellesi sen, että olet oikeudenmukainen ja päättäväinen sen puolesta mikä on oikein. Tällä tavalla voit saada häneen erittäin tehokkaasti yhteyden.
Entä rankaiseminen? Pitkäaikainen rangaistus, kuten kuukauden pituinen televisionkatselukielto, on yleensä tehoton. Syynä on se, että hän ei enää kuukauden puolivälissä muista, mistä häntä rangaistaan. Mutta se, että häntä varoitetaan eläintarhassa käynnin peruuntumisesta (tai jonkin muun peruuntumisesta, mitä hän odottaa), jos hän käyttäytyy edelleen huonosti, vaikuttaa yleensä tehokkaammin. Tietenkin hänen täytyy tietää, että olet sanojesi takana. Sinun täytyy olla johdonmukainen. Raamattu suosittaa: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37) Onko siitä todella apua?
Matin äiti kertoo: ”Aina kun hän käyttäytyi huonosti, hänet pantiin istumaan neljäksi minuutiksi samaan eristettyyn paikkaan. Jollei hän toiminut ohjeitten mukaan kohtuullisen ajan kuluessa, jos hän sieppasi toisilta leluja tai jos hän sai kiukunpuuskan, hänet pantiin samaan paikkaan. Se osoittautui erittäin tehokkaaksi.”
Säännöllinen päiväohjelma ja järjestelmällisyys ovat myös tuiki tärkeitä. Ne tarjoavat tällaisten lasten elämänmenolle välttämättömät puitteet. Tarkat, selvät ja päivästä toiseen samanlaisina pysyvät rajat vähentävät hämmennystä. Se, että aterioille, läksyjen luvulle, ylösnousulle ja maatamenolle ja niin edelleen on oma aikansa, auttaa heitä muodostamaan hyviä tapoja. Kun olet saanut vakiinnutetuksi jonkinlaisen aikataulun, pyri pitämään siitä kiinni.
Jokunen sana lapsesi tunneperäisestä hyvinvoinnista. Kuten edellisessä artikkelissa todettiin, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi usein turhautuu ja pettyy helpommin kuin toiset lapset. Mitä sinä voit tehdä? Lapset oppivat paljon esimerkin avulla. Jos siis lapsesi näkee, että voit nauraa omille erehdyksillesi, se voi auttaa häntäkin nauramaan omille virheilleen. Se, että saat hänet pukemaan tunteensa sanoiksi, voi myös auttaa. Jos kerrot hänelle tunteistasi, hänenkin on helpompi kertoa sinulle omista tunteistaan.
Voidaanko hyperkineettisyyttä hillitä?
Vaikkeivät kaikki oppimisvaikeuksista kärsivät lapset olekaan hyperkineettisiä, niin huomattavan monet ovat. Se tietenkin hankaloittaa jo ennestään mutkikasta tilannetta. Oppimisvaikeuksien tavoin hyperkinesian voimakkuus voi vaihdella lievästä vakavaan. Toisinaan levottomuutta voidaan hillitä tahdinmuutoksella eli että ruvetaan yksinkertaisesti tekemään jotain aivan muuta. Miten hyperkineettisyyttä voidaan tämän lisäksi hillitä parhaiten?
Lääkehoito: Joskus lääkäri määrää tällaisille lapsille amfetamiineja eli piristeitä. Piristeitä? Aivan. Kuulostaa ehkä nurinkuriselta, mutta ne pyrkivät rauhoittamaan hyperkineettisiä lapsia, normalisoimaan heidän toimintatarmoaan ja parantamaan heidän keskittymiskykyään. Jos harkitset tällaista hoitokeinoa, haluat varmasti punnita myös mahdollisia sivuvaikutuksia, joita ovat: hermostuneisuus, unettomuus, yliherkkyys, huimaus, sydämentykytys, ruokahaluttomuus ja kasvun pysähtyminen. Eräät asiantuntijat suosittelevat, että tällaisia lääkkeitä tulee käyttää varovasti ja lääkärin valvonnassa. Mutta toiset ovat vieläkin varovaisempia sen perusteella, ettei tunneta riittävästi sitä, miten turvallisia ja tehokkaita piristeet ovat pitkään käytettyinä hyperkineettisyyden hoidossa. Ratkaisunteko jää siis sinulle.
Lisäaineitten karttaminen: Vuonna 1973 lasten allergioitten asiantuntija tri Ben Feingold (Kaiser-Permanente Medical Center, San Francisco) esitti, että ruokavalio jossa ei ole elintarvikkeitten lisäaineita ja elintarvikevärejä, voisi parantaa huomattavasti vähintään joka toisen hyperkineettisen lapsen käytöstä. Tällaisten lasten uskottiin olevan allergisia lisäaineille ja elintarvikeväreille, joiden johdosta he saivat käyttäytymishäiriöitä.
Vuodesta 1973 lähtien asiantuntijat ovat kuitenkin kiistelleet kovasti tästä asiasta. Yhdysvaltain lääkintöhallitusta edustava tri Stanford Miller tekee käydystä kiistelystä seuraavan yhteenvedon: ”Tutkimusten mukaan lasten tietynlaisen käytöksen ja ruoka-aineitten välillä on jonkinlainen yhteys, mutta käytettävissä olevien todisteitten perusteella minun on pakko tehdä se johtopäätös, että asia on edelleen aivan auki.”
Vitamiinien käyttö suurina annoksina: Joitakuita hyperkineettisiä lapsia on hoidettu antamalla heille vitamiineja suurina annoksina. Tällöin heiltä on myös jätetty sokeri pois ja heidän ravitsemuksestaan on ylipäätään pidetty hyvää huolta. Joissakin tapauksissa hyperkineettisyys on vähentynyt suuresti.
Mutta asiantuntijat eivät ole tässäkään asiassa yhtä mieltä. Jotkut väittävät, ettei vitamiinihoito näytä vaikuttavan oppimisvaikeuksiin eikä hyperkineettisyyteen, ja he varoittavat suurten vitamiiniannosten voivan aiheuttaa terveysongelmia. Miten he selittävät niiden lasten toipumisen, joita on hoidettu vitamiineilla? Sillä, että muu perhe on kiinnittänyt lapsen ongelmiin enemmän huomiota ja se on päättänyt auttaa häntä, he väittävät.
Toisaalta vitamiinihoidon puoltajat väittävät, että toisinaan esiintyvät sivuvaikutukset liittyvät annostukseen ja että ne häviävät annostusta pienentämällä.
Olisi viisasta kääntyä lääkärin ja nimenomaan jonkun lastenlääkärin puoleen ja pyytää, että hän tutkisi tällaisen lapsen ja hoitaisi häntä jollakin edellä mainituista tavoista.
Ei ole selvästikään olemassa mitään helppoa hoitokeinoa. Yksi asia kuitenkin näyttää varmalta: oppimisvaikeudet ja hyperkineettisyys ovat todellisia sairauksia, jotka eivät johdu siitä, että lapsi ei itse haluaisi olla ”hiljaa” tai oppia, vaan yhdestä tai useammasta muusta tekijästä. Tällainen lapsi tarvitsee nimenomaan hänen tarpeisiinsa sopivaa apua. Ennen muuta hän tarvitsee vanhempia, jotka ymmärtävät hänen erilaisuutensa. Tämä on vanhemmille todellinen haaste, kuten seuraava artikkeli osoittaa.
Entä millainen on tällaisten lasten tulevaisuus? Sopivan valmennuksen turvin monet heistä voivat viettää normaalia, tuotteliasta elämää. Esimerkiksi Leonardo da Vinci, Thomas Edison ja Albert Einstein selviytyivät oppimisvaikeuksistaan.
Toiveikkuuteen on kuitenkin eräs vielä suurempi syy. Raamatun ennustusten täyttymys osoittaa selvästi meidän elävän ”viimeisissä päivissä”. (2. Timoteukselle 3:1–5) Me olemme nopeasti lähestymässä nykyisen pahan asiainjärjestelmän päättymistä. Sen tilalle tulee Jumalan aikaansaama vanhurskas uusi järjestys, jossa sellaisetkin vammat kuin oppimisvaikeudet tullaan täysin poistamaan. Kuvittelehan sitä! Silloin tällaisten lasten suoritustaso ei ole enää matalampi kuin voisi heidän edellytystensä perusteella odottaa. Matin kaltaisten lasten ei enää tarvitse kuvitella itseään nelikulmaiseksi tapiksi, jota yritetään työntää pyöreään reikään. – 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:1–4.
[Huomioteksti s. 8]
”Lapsesi haluaa oppia! – – Huono käytös on turhaumien hänessä aiheuttama normaali reaktio. – – Huono käytös on hänen tapansa sanoa: ’Etkö huomaa, että minulla on oppimisvaikeuksia? Tarvitsen apua!’” – Tri Robert D. Carpenter
[Kuva s. 9]
Koeta erottaa se milloin hän ei pysty johonkin, siitä milloin hän ei halua tehdä jotakin
[Kuva s. 10]
Hän tarvitsee tukea ja kannustusta