Nuoret kysyvät:
Miten voin välttyä pettymyksiltä?
”EN EHDI muuta kuin lukea kokeisiin’, sanoo Kenny. ’Minulla on jatkuva paine, ja vanhempani hengittävät kaiken aikaa niskaani.’ Epäonnistumisen aiheuttama pettymys on kuitenkin pahempaa kuin onnistumistoiveitten luoma paine. Kaksitoistavuotias Debbie sanoikin: ”Minun ei tarvitse muuta kuin epäonnistua kokeissa, niin alan itkeä.”
Mutta kokeissa epäonnistuminen ei todennäköisesti ole ensimmäinen – eikä viimeinen – suuri pettymyksesi. Kenties yrität esittää jonkin järkevän mielipiteen, ja joku aikuinen tuskin viitsii kuunnella sinua pitäen sinua lapsena. Ehkä haluat itsellesi samanlaiset muotivaatteet kuin koulutovereillasikin on, ja vanhempasi sanovat, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa ostaa sellaisia.
Mikään ei kuitenkaan tuo sinusta esiin parasta (tai pahinta) samalla tavalla kuin suuri pettymys. Pettymyksellä voi siis olla ratkaiseva merkitys kristillisen persoonallisuuden lujuuden muovaajana. Mahdollisuuksiesi tärväydyttyä jossain asiassa sinun on vaikea suhtautua tilanteeseen stoalaisella tyyneydellä. Raamatun mukaan ”viivästynyt odote tekee sydämen sairaaksi”. (Sananlaskut 13:12, UM) Ja kun odotteesi ei toteudu laisinkaan, henkinen ryhtisi ja itseluottamuksesi voivat murtua.
Ottakaamme esimerkiksi muinaisen Israelin kuningas Ahab. Hänen talonsa lähellä oli viinitarha, jonka hän halusi muuttaa puutarhaksi. Hän lähestyi sen omistajaa ja sanoi: ”Anna minulle viinitarhasi – – minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana.” Omistaja vastasi: ”Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa.” Israelissa näet pidettiin maata Jumalalta saatuna pyhänä perintönä. Sitä ei saanut myydä pysyvästi. – Ks. 3. Mooseksen kirja 25:23–28.
Kuningas oli ilmeisesti tottunut saamaan oikkunsa aina tyydytetyiksi, ja kun hän ei saanutkaan tahtoaan läpi, hän ”tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena”. Lapsellisesti hän ”pani maata vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään”. – 1. Kuningasten kirja 21:1–4.
Vaikka Ahabin tapa sulatella tappiotaan ei selvästikään ole paras mahdollinen, kaikki me koemme väistämättä joitakin pettymyksiä. Noudattamalla pientä varovaisuutta voit kuitenkin välttyä joiltakin pettymyksiltä. Miten?
Liian korkealle tähtääminen
Pettymys ei johdu niinkään usein ’odotteen viivästymisestä’ kuin siitä, että odotteet ovat olleet liian korkealla. Joskus on kyllä hyvä asettaa tavoitteensa korkealle, tavoitella tähtiä, niin kuin sanotaan. Mutta se, että aina odottaa pääsevänsä huipulle, on pettämätön keino hankkia itselleen pettymyksiä. ”Aika ja aavistamattomat tapahtumat” vaativat veronsa viisaimmiltakin meistä. (Saarnaaja 9:11, UM) Edelleen Salomo sanoi: ”Nöyräin tykönä on viisaus.” (Sananlaskut 11:2) Vaatimaton ihminen säästyy usein epäonnistumisen aiheuttamilta tuskilta, koska hän tuntee rajoituksensa. Hän asettaa itselleen kohtuullisia, realistisia tavoitteita.
Esimerkiksi työpaikan saanti voi olla yksi hyvä tavoite. Mutta nykyisillä täpötäysillä työmarkkinoilla kannattaa olla halukas ottamaan vähemmän suosittuakin työtä. Kun eräs nuorukainen ei löytänyt säännöllistä työtä, hän otti aloitteen ja alkoi leikata nurmikoita ja luoda lunta. Tosin hän yhä sanoo: ”Kunpa minulla olisi kunnon työpaikka!” Hänen ansaitsemansa raha on kuitenkin aitoa rahaa ja hankkimansa kokemus korvaamatonta.
Entä vaatekomerosi? Jotkut nuoret vaativat, että heidän vaatteittensa on oltava tiettyjen valmistajien tuotteita tai uusinta muotia. Mutta onko sinun tosiaan pakko pukeutua kiireestä kantapäähän merkkivaatteisiin ollaksesi siististi puettu? Miksi siis vihoittelisit vanhemmillesi, jos heillä ei ole varaa panna vaatteisiisi ylettömästi rahaa? Tekemällä järkeviä vaateostoksia voit yhä pukeutua kohtuullisen hyvin ja samalla säästyä itse – ja säästää myös vanhempasi – paljolta mielipahalta.
Paul-niminen nuorukainen kiinnittää huomion toiseen yleiseen pettymyksen aiheuttajaan: ”Joskus tuntuu kuin puhuisin seinille, kun alan puhua jollekulle aikuiselle.” Sinäkin voit ymmärrettävästi tuntea pettymystä, kun aikuiset – varsinkaan vanhempasi – eivät näytä suhtautuvan sinuun vakavasti. On totta, että joskus vanhemmat eivät kuuntele. He antavat itsensä ja lastensa välille kehittyä viestintäkuilun. Mutta kiinnitätkö sinä aina huomiota heihin? Epäonnistuminen tässä asiassa voi olla molemminpuolista.
Raamattu kertoo luultavasti hieman yli 20-vuotiaasta Timoteus-nimisestä miehestä, jolle sanottiin: ”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi.” Vaikka hän oli jo tämän ikäinen, se ei merkinnyt sitä, että hän olisi voinut automaattisesti vaatia vanhempia ihmisiä kunnioittamaan itseään. Hänen oli ’tultava uskollisten esimerkiksi puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa’. (1. Timoteukselle 4:12) Mutta hän saattoi ansaita sen noudattamalla Paavalin neuvoa. Tajua siksi oma paikkasi ja ponnistele kehittääksesi tervettä arvostelukykyä ja hyviä tapoja. Arvosi luonnollisesti kasvaa aikuisten silmissä.
”– – kukistumisen edellä”
Sananlaskut 16:18 sanoo: ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” Kuitenkin nuoret usein suorastaan kärttävät itselleen karvaita pettymyksiä taistelemalla ankarasti koulu- tai urheilusaavutuksista. Ajatus ”ensimmäisenä” olemisesta on joillekin todellinen itsetunnon kohottaja.
Tri James P. Comer kuitenkin toteaa, että hieman toisella kymmenellä olevat nuoret ”hyvin todennäköisesti rinnastavat hyvän suorituksen kelvokkaana ihmisenä olemiseen. Tällainen väärä käsitys voi johtaa röyhkeyteen tai turhautumiseen tai muihin piinallisiin asenteisiin.” Erään tytön koulutodistuksessa oli pelkästään kiitettäviä numeroita. Pian hän kuitenkin tympääntyi koulunsa säälimättömään arvosanakilpailuun. Koska hänellä ei ollut enää lukuhaluja, hän alkoi saada keskinkertaisia ja jopa ala-arvoisia arvosanoja. Ilmeisesti epäonnistumisen pelko oli ollut hänelle liikaa. Mutta eikö hän olisi voinut säästyä monilta tuskilta, jos hän olisi ponnistellut oppiakseen eikä olisi ajanut itseään eteenpäin voidakseen jättää toiset varjoonsa?
Urheiluun liittyvästä kilpailuhengestä voi olla samanlaisia seurauksia. Gary oli innokas jalkapalloilija, ja hän jopa uneksi ammattilaisurasta. Hän sanoo: ”Noudatin isäni ja veljieni asettamaa normia. Isä oli yhtiönsä paras myyntimies, eikä hän yksinkertaisesti voinut kestää epäonnistumisia. Lisäksi veljeni olivat erittäin lahjakkaita urheilijoita. Valmentajani olivat aivopesseet minut ajattelemaan, että voisin olla heitä parempi, joten ’ensimmäisenä’ olemisesta tuli minullekin pakkomielle.” Ylväitten odotusten täyttämänä Gary rysähti lopulta todellisuuteen. Todellisuudessa on vaikeaa, ellei mahdotonta, olla ”ensimmäinen”, vaikka valmennus olisi kuinka hyvää. Ja miten hän pettyikään kun hänelle selvisi, ettei urheilijoitten elämä ollut pelkkää kunnian loisteessa paistattelemista ja imartelun kohteena olemista! Rampauttavat vammat, väkivalta, sukupuolinen moraalittomuus ja jopa huumeet olivat myös osa tällaista elämäntapaa. Gary huomasi myös, miten kilpailuhenki oli hiipinyt eräitten urheilijoitten avioliittoihin aiheuttaen aviollisia ristiriitoja. Ja todella masentava tieto oli se, että monesta tuhannesta lahjakkaasta urheilijasta todellisuudessa vain muutama sata pystyy hankkimaan elantonsa urheilusta. Niinpä Gary teki lujan päätöksen: hän jätti kilpaurheilun. Gary nauttii yhä urheilusta, mutta nyt hän näkee sen ”pelkkänä huvina, ja sellaisena sitä tulisikin pitää”.
Raamattu neuvoo meitä: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” (Galatalaisille 5:26) Hillitön kilpailuhenki vain tuo ihmisistä esiin pahimman. Tuntuu varmasti suurenmoiselta, jos voi olla ”paras” jossakin. Mutta on jo itsessään melkoinen saavutus, jos voi olla kymmenen parhaan tai edes sadan parhaan joukossa. Salomo sanoi edelleen: ”Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” – Saarnaaja 4:4, 5.
Pettymyksiltä ei tietenkään voida täysin välttyä. Sitä, miten pettymyksen voi kestää, tarkastellaan seuraavassa numerossa.
[Huomioteksti s. 26]
Hieman toisella kymmenellä olevat nuoret ”hyvin todennäköisesti rinnastavat hyvän suorituksen kelvokkaana ihmisenä olemiseen. Tällainen väärä käsitys voi johtaa röyhkeyteen tai turhautumiseen tai muihin piinallisiin asenteisiin.” – Tri J. P. Comer
[Kuva s. 26]
Ole halukas suorittamaan vaatimattomia tehtäviä
[Kuva s. 27]
Raju kilpailuhenki tuottaa usein karvaita pettymyksiä