Nuoret kysyvät:
Miten voin kestää pettymykseni?
BARBARA kertoo: ”Lopetin koulunkäyntini kesäkuussa, mutta sain työpaikan vasta lokakuussa, ja sekin oli tilapäinen. Olen vasta äskettäin löytänyt uutta työtä.” Entä miltä tämä hänestä tuntui? ”On ikävä tulla kotiin ja kertoa kaikille, etten saanut työtä. Ja kun tulee vuokranmaksun aika ja kaikki muut haalivat kokoon rahaa, eikä minulla ole mitään annettavaa, tekisi mieli jättää kaikki sikseen.”
Englantilainen runoilija Philip James Bailey on sanonut: ”Mikään pettymys ei tunnu puoleksikaan niin suurelta kuin se minkä me itse aiheutamme itsellemme.” Vaikkei sinulle olisikaan koskaan sattunut niin, ettet ole saanut hakemaasi työpaikkaa, luultavasti tiedät, millaiselta nöyryytys tuntuu, kun olet epäonnistunut jossain tärkeässä tehtävässä tai kun joku ystäväsi tai isä tai äiti on pettänyt sinut. Mitä sinun pitäisi tehdä kokiessasi pettymyksen?
Kun syy on sinussa
Iowan yliopistossa toimiva professori Dan Russell, joka on tutkinut kilpaurheilijoitten reaktioita, esittää seuraavan havainnon: ”Ihmiset puolustavat itseään. Jos he häviävät, he syyttävät ulkonaisia syitä kuten säätä tai erotuomaria. Kun he voittavat, he sanovat sen johtuneen heidän omista kyvyistään.” Joka tapauksessa epäonnistuminen on usein omaa syytäsi. Tämän vastuun tunnustaminen helpottaa suuresti pettymyksen kestämistä.
Esimerkiksi kuningas Daavid sai kerran tuikeat nuhteet aviorikoksestaan. Daavid ei kuitenkaan ruvennut puolustelemaan itseään vuolassanaisesti. Psalmi 51 paljastaa sydämeen käyvästi, miten rehellisesti hän suhtautui epäonnistumiseensa. Silti Jumala päätti, että hänen aviorikoksesta syntynyt lapsensa kuolisi. Daavid paastosi ja rukoili kiihkeästi lapsen hengen puolesta, mutta lopulta lapsi kuoli. Vajosiko Daavid itsesääliin? Päinvastoin, sillä Raamattu sanoo: ”Daavid nousi maasta, peseytyi ja voiteli itsensä, muutti vaatteensa, – – kun hän tuli kotiinsa, – – hän söi.” – 2. Samuelin kirja 12:20.
Oliko Daavid kylmä ja sydämetön? Ei, vaan Daavid oli hyväksynyt epäonnistumisensa ja päättänyt, että niin ei tulisi enää koskaan tapahtumaan. Häntä oli rangaistu erehdyksestään, joten nyt hänellä oli kaikki syyt ryhdistäytyä ja jatkaa elämäänsä.
Sinäkin voit oppia pahimmistakin kömmähdyksistäsi. Esimerkiksi Barbara ymmärtää nyt tämän: ”Minun olisi pitänyt etsiä työtä sisukkaammin. Lannistuin joskus niin etten edes etsinyt työtä.” Samoin sinultakin voivat jotkin kokeet mennä penkin alle. Oletko tällöin rehellinen itsellesi etsiessäsi epäonnistumisesi syytä? Eräs nuori myönsi: ”Koska en juurikaan välittänyt matematiikasta, en koskaan ponnistellut läpäistäkseni kokeita. Olisin voinut onnistua paremminkin.”
Piikit lihassa
Mutta kaikki pettymykset eivät ole sinun syytäsi. Vaikka apostoli Paavali oli erityisen menestyksekäs apostolina, kirjoittajana ja lähetystyöntekijänä, hänellä oli eräs katkera pettymys: vaiva, jota hän nimittää ”piikiksi lihassa”. Todennäköisesti Paavali tarkoitti kovin heikkoa näköään. Paavali sanoo, että hän ’kolme kertaa hartaasti pyysi Herraa, että se poistuisi’, mutta sen sijaan hänelle vastattiin, että Jumalan ”ansaitsematon hyvyys riittää sinulle”. – 2. Korinttolaisille 12:7–9.
Nykyään on paljon nuoria, joille ruumiilliset rajoitukset ovat samanlainen ”piikki lihassa”. Eräs teini-ikäinen tyttö oli kärsinyt monenlaisista vaivoista. Hän sanoo: ”Kun kuulin, että minulle jouduttaisiin tekemään vaikea leikkaus, järkytyin ensin kovasti.” Mutta vähitellen hän tottui ajatukseen. Lääketiede on kyllä voinut auttaa häntä jonkin verran, mutta silti hänen elämänsä ei ole helppoa. Joka tapauksessa hän sanoo: ”Olen oppinut hyväksymään olosuhteeni.” Huomaamme jälleen, että hyväksymisellä on ratkaiseva merkitys. Ja Paavalin tapaus osoittaa, ettei ruumiillisten rajoitusten tarvitse estää sinua pääsemästä tuloksiin – tai nauttimasta elämästä.
Kun vanhemmat aiheuttavat pettymyksen
Eräs nuori kertoo: ”Se, että isäni erotettiin kristillisestä seurakunnasta, on ollut suurin pettymykseni. Hän ei ole parantanut lainkaan tapojaan. Lisäksi minua inhottaa se, miten hän kohtelee äitiä!”
Joskus omat vanhempamme eivät elä odotustemme mukaisesti. Heidän käytöksensä voi olla vahingollista. He voivat tehdä lupauksia, joita he eivät pidä. Tai he eivät yksinkertaisesti ole paikalla, kun me tarvitsisimme heitä. 13-vuotiaan Peterin äidin on pakko käydä kokopäivätyössä. Peter kertoo: ”Tulen kotiin koulusta ja olen aivan yksin noin kello 19.00 saakka. Katson televisiota, mutta se alkaa maistua puulta. – – Joskus olen mielelläni yksin. Mutta aivan yksin oleminen tuntuu oudolta. Ei ole ketään, kenen kanssa voisi jutella. Äidin tullessa tilanne ei muutu miksikään, sillä kun hän tulee kotiin, hän on väsynyt ja hän menee nukkumaan. – – Kun koetan kertoa hänelle miltä minusta tuntuu, hän suuttuu hirveästi.”
Miten sinä kestäisit tällaisen pettymyksen? Ensiksikin voisit yrittää tarkastella vanhempiasi viileän puolueettomasti, vaikka se voikin olla vaikeaa. Kun olet pieni, vanhempasi näyttävät erehtymättömiltä. Mutta varttuessasi sinulle alkaa vähitellen kirkastua, että vanhempasi ovat kaukana täydellisyydestä ja että heillä on paineita, joita alat vasta ymmärtää. Muista myös, että vaikka isälläsi tai äidilläsi olisikin vakavia ongelmia, hänellä on oikeus odottaa sinulta kunnioitustasi ja rakkaudellista tottelevaisuuttasi. – Efesolaisille 6:1.
Entä jos isäsi tai äitisi työaikataulu estää häntä kiinnittämästä täyttä huomiotaan sinuun? Ymmärrä, että me tosiaan elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1) Saatat pian itsekin tulla tuntemaan sen, että toimeentulon hankkiminen on nykyään hyvin vaikeaa. Yritä siksi käyttää hankala tilanne hyödyksesi parhaalla mahdollisella tavalla. Eihän tyhjä koti mitenkään anna aihetta toimettomuuteen. Ryhdistäydy auttamalla kotitöissä! Koeta valmistaa jonkinlainen ateria, joka odottaa lämpimänä isän tai äidin tullessa kotiin. Kun sinulle tulee tilaisuuksia viettää aikaa vanhempiesi kanssa, koeta korvata menetetty aika niillä.
Kun ystävät aiheuttavat sinulle pettymyksiä
Eräs teini-ikäinen tyttö sanoo: ”Kerroin kerran tyttöystävälleni sellaista minkä ei pitänyt tulla muiden tietoon. Sain kuitenkin myöhemmin tietää, että hän oli kertonut siitä jollekulle, ja vaatiessani häneltä selitystä hän keksi kaikenlaisia verukkeita. Sanoin hänelle, ettei hän ollut aito ystävä ja etten halunnut enää nähdä häntä.”
Sinun ei kuitenkaan pitäisi yllättyä siitä, että jotkin ystävyyssuhteet osoittautuvat pettymykseksi. Esimerkiksi patriarkka Job sairastui, suistui taloudelliseen perikatoon ja menetti omaisensa. Hänen kolme ”ystäväänsä” lohduttaisivat varmasti häntä. Mutta mitä he tekivät? He syyttivät Jobia salaisista väärinteoista! ”Minun veljeni ovat petolliset”, valitti Job. – Job 6:15.
Jos joku ystävistäni pettää sinut samalla tavalla, älä ole kovin kärkäs katkaisemaan ystävyyttänne. Mikset yrittäisi selvittää erimielisyyksiänne puhumalla? Todennäköisesti kyseessä on jokin väärinkäsitys. Raamattukin sanoo: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi.” – Efesolaisille 4:32.
Ota pettymyksestä opiksesi
Mitä kauemmin elät, sitä enemmän koet pettymyksiä. Se, että opit kestämään niitä, on kuitenkin arvokas kokemus. Jeesus Kristus itse kärsi pettymyksiä. Hänen oma kansansa hylkäsi hänet. Yksi hänen lähimmistä ystävistään petti hänet. Hänen opetuslapsensa hylkäsivät hänet hänen pidätysiltanaan. Mutta pettymykset eivät lannistaneet häntä. Pikemminkin hän ”oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi”. Hänen kokemuksensa vahvistivat hänen päätöstään palvella Jehova Jumalaa uskollisesti. (Heprealaisille 5:7, 8) Pettymys voi vahvistaa sinuakin ihmisenä.
[Huomioteksti s. 15]
Epäonnistuessaan ihmiset syyttävät toisia. Onnistuessaan he ottavat kunnian siitä itselleen
[Kuva s. 13]
On ikävä tulla kotiin ja kertoa vanhemmille ettei ole löytänyt työtä
[Kuva s. 14]
Torju pettymys valmistautumalla ja tekemällä kovasti työtä