Mitä tapahtuu sille mitä sinä syöt?

”MINUN ON NÄLKÄ!” Kun elimistö esittää tällaisen kiireellisen vaatimuksen, harva alkaa kummemmin taistella sitä vastaan.

Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt, mitä tapahtuu sille mitä syöt (sen lisäksi, että se tuntuu kerääntyvän vyötäröllesi)? Jeesus Kristus sanoi kerran, että ”kaikki, mikä menee suusta sisään, etenee suolistoon ja ulostuu viemäriin”. (Matteus 15:17) Mutta se mitä tapahtuu siinä välissä, siis suuhunpanon jälkeen ja ennen ulostumista, ja miksi niin tapahtuu, on tiedemiehillekin suurimmaksi osaksi todellinen arvoitus. Tarkastelkaamme silti lähemmin niitä nykyisiä teorioita, joilla pyritään selittämään, miten ihmiskoneen ”tankkaus” tapahtuu.

Miksi sinun tulee nälkä

Sanonta ”olet sitä mitä syöt” on jo kulunut käytössä mutta siitä huolimatta täyttä totta. Ruumiisi solut koostuvat lähes täysin molekyyleistä, jotka ovat peräisin nauttimistasi ruoka-aineista ja nesteistä. Kaiken aikaa elimistösi ravitsee, tuottaa, korjaa tai tuhoaa näitä soluja. Syömisellä on siis tärkeämpikin tarkoitus kuin vain mahan täyttäminen. Se antaa energiaa ja materiaaleja elimistösi tauotonta rakennusohjelmaa varten. Luoja varusti meidät viisaasti sisäisellä hälyttimellä, joka ilmoittaa milloin elimistömme tarvitsee lisää ruokaa.

Monet tutkijat uskovat, että mahan asemesta hypotalamus-nimisellä aivojen osalla on tärkeä osa syömähalun herättäjänä. Tyhjävatsainen voi tosin kärsiä voimakkaista mahan supistuksista, joita Raamatussa kutsutaan ”nälän poltteiksi”. (Valitusvirret 5:10) Mutta useimmat meistä eivät ole koskaan kokeneet tällaista. Usein tottumus tai psyykkiset tekijät kannustavat ihmistä syömään. Voihan jo pelkkä ruoan näkeminen tai sen tuoksu tehdä nälkäiseksi. Lisäksi aivot näyttävät tarkkailevan veren glukoosipitoisuutta, ja glukoosipitoisuuden lasku voi saada sinut tuntemaan nälkää. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että aivot on ohjelmoitu etukäteen tietyllä tavalla säätelemään elimistöösi kertyneen rasvan määrää. Kemialliset ”lähetit” saattavat ilmoittaa aivoille, milloin rasvapitoisuudet ovat aivojen mielestä liian alhaiset. Sen johdosta tunnet itsesi nälkäiseksi. Onneksi aivosi ilmoittavat sinulle senkin, milloin olet syönyt tarpeeksi. Mutta jos tämä järjestelmä on jotenkin epäkunnossa (kuten joillakuilla), ihminen voi jatkaa syömistään pitkään senkin jälkeen, kun hän on jo kylläinen. Tämä voi olla yksi liikalihavuuden monista syistä.

Matka suusta mahaan

Aina siitä lähtien kun Jumala antoi ihmiselle luvan syödä ”kaikkea siementä tekevää kasvillisuutta, jota on koko maan pinnalla”, ihminen on tehnyt juuri niin. (1. Mooseksen kirja 1:29, UM) Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen ihminen lisäsi ruokalistaansa vielä yhden tärkeän ravintoaineen: lihan. (1. Mooseksen kirja 9:3) Lihasta ja vihanneksista saadaan tärkeitä ravintoaineita, kuten valkuaisaineita, rasvoja ja hiilihydraatteja. Ongelmana on kuitenkin se, että elimistösi käyttää hyväkseen vain pieniä ravintomolekyylejä, kun sitä vastoin valkuais-, rasva- ja hiilihydraattimolekyylit ovat melkoisen suuria ja ne muodostavat pitkiä ketjuja. Niinpä ruoansulatus pilkkoo nämä ketjut pienemmiksi yksiköiksi.

Siitä hetkestä pitäen, jolloin näet herkullista ruokaa, tunnet sen tuoksun tai edes ajattelet sitä, elimistösi valmistautuu ruoansulatukseen. Kuvittelehan, että näet edessäsi esimerkiksi mehevän, luuttoman broilerin rintapalan, joka on kahden kokojyväisen leipäviipaleen välissä. Eikö ole totta, että pelkkä sen näkeminen saa veden kihoamaan kielellesi? Mahasi alkaa vaivihkaa erittää ruoansulatusnesteitä. Kun nyt haukkaat tästä herkusta aimo palan, ruoansulatuselimistösi alkaa toimia täydellä tehollaan. Suusi lämmittää (tai jäähdyttää) ruoan sopivan lämpöiseksi. Pureskelu antaa sinulle tilaisuuden maistella ruokaasi, mutta samalla se myös hienontaa ruoan helposti nieltäväksi massaksi. Sylkirauhasten erittämä sylki kostuttaa ja pehmentää ruoan. Syljen entsyymit vaikuttavat leipään muuttaen hiilihydraatteja yksinkertaisiksi sokereiksi.

Ateriasi täytyy nyt siirtyä suusta mahaan, joka on sen seuraava pysähdyspaikka. Siellä broilerisi voi sulaa. Nielaisepa kerran. Refleksiliike sulkee henkitorvesi, jolloin ruoka ohjautuu ruokatorveen. Se ei kuitenkaan viivy siellä kauan, sillä lihassupistukset kuljettavat sen muutamassa sekunnissa alas kohti mahaa. ”Supistukset ovat niin voimakkaita, että ruoka painuu väkisin mahaan, vaikka syöjä seisoisi päällään”, kirjoittaa eräs asiantuntija. Yhteen suuntaan avautuva läppä, mahansuunsulkija, päästää ruoan mahaan mutta estää mahanesteiden nousun ruokatorveen.

Jokainen joka on joskus oksentanut, tietää, että se on epämiellyttävää ja että maha on todellinen happokattila. Ruoka sekoittuu muutaman tunnin suolahapossa ja entsyymeissä. Broilerisi muuttuu nyt yhtenäiseksi massaksi, steriloituu ja hajoaa polypeptidi-nimisiksi valkuaisainemolekyyleiksi.

Valitettavasti joillakuilla on liian vähän suolahappoa ja mahaentsyymejä. Sen vuoksi heidän ruoansulatuksensa toimii kovin heikosti. He voivat ahtaa itseensä ravitsevaa ruokaa mutta silti kärsiä aliravitsemuksesta. Toisaalta joillakuilla erittyy liikaa mahahappoa, ja he kärsivät tutusta närästyksestä tai heille kehittyy jopa vatsahaava. Tällaisen ihmisen kannattaa tarkkailla ruokavaliotaan ja olla syömättä ruokia, jotka tavallisesti panevat hänen mahansa sekaisin. Ole myös tietoinen tunteittesi vaikutuksesta. Jobin päivinä Elihu kärsi tunneperäisistä tuskista, kun hän joutui tukahduttamaan halunsa puhua asiat halki. Hän sanoi: ”Katso, minun rintani [vatsani, UM] on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.” (Job 32:19) Ihminen, jolla on ”sävyisä sydän”, voi kuitenkin välttyä tarpeettomilta mahavaivoilta. – Sananlaskut 14:30.

Imeytyminen ja jakelu

Ruoka on nyt viettänyt mahassa useita tunteja ja on muuttunut vellimäiseksi ruokamassaksi eli ruokasulaksi. Maha alkaa vähitellen työntää ruokasulaa ohutsuolen alkuosaan, pohjukaissuoleen. Siellä ruoansulatusprosessi jatkuu.

Tässä vaiheessa tulee maksa suolessa olevien entsyymien avuksi tuottamalla sappea, kellertävää emäksistä nestettä. Elimistösi tuottaa tätä suolaista nestettä 0,5–0,8 litraa vuorokaudessa ja varastoi sen sappirakkoon. Tarpeen mukaan tämä elin erittää aina sen verran sappea, että sen avulla ravinnon rasvoista syntyy pieniä palloja. Tämän jälkeen entsyymien on helppo päästä niihin käsiksi ja tehdä ihmeitään. Se mitä voileivästäsi on jäljellä, muuttuu nyt mikroskooppisiksi hiukkasiksi. Mutta miten näistä hiukkasista tulee osa elimistöäsi?

Imeytymisen avulla. Ruoka nimittäin viipyy ohutsuolessa nelisen tuntia ennen siirtymistään paksuunsuoleen. Ohutsuolessa ollessaan se joutuu kosketuksiin miljoonien pienen pienten sormimaisten ulokkeitten eli suolen sisäpintaa verhoavan hienon suolinukan kanssa. Näiden ulokkeitten kautta ruoka imeytyy joko imusuonistoon tai verenkiertoon. Verenkierto kuljettaa sulaneet ruoka-aineet maksaan, joka on huomattava ”tehdas”. Siellä molekyylit pilkkoutuvat entistä pienemmiksi. Kun ruumiisi solut tarvitsevat korjausta, maksa rakentaa eli syntetisoi näistä raaka-aineista ”varaosia”: aminohappoja ja valkuaisaineita. Lisäksi se voi varastoida itseensä glukoosia ja lähettää sitä myöhemmin soluillesi energiaksi. Maksa on myös varasto. Kun solut tarvitsevat lisää korjausta, elimistö antaa maksalle merkin ja se toimittaa tarvittavia korjausaineita.

Mitä sitten tapahtuu sille osalle ravintoa, joka ei imeydy? Vesi menee lopulta munuaisiin ja poistuu elimistöstä virtsarakon kautta. Kiinteät jätteet etenevät paksusuoleen ja poistuvat peräsuolen kautta. Koska paksusuoli toimii tehokkaimmin ollessaan suhteellisen täynnä (ja todisteita on muistakin terveydellisistä eduista), monet lääkärit suosittelevat ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kuituja eli sulamattomia aineita, kuten leseitä, jotka edistävät suolen normaalia toimintaa.

’Ihmeellisesti tehty’

Lyhyt ruoansulatuselimistön tarkastelumme vahvistaa seuraavan psalmistan lausuman: ”Minä kiitän sinua [Jehova] siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti.” (Psalmit 139:14) Miten taidokkaasti ja ihmeellisesti meidät onkaan suunniteltu! Eikä Jumala ole ainoastaan antanut meille aineellisia ja fyysisiä keinoja säilyäksemme elossa, vaan hän on myös huolehtinut siitä, että saamme ohjausta ja opastusta voidaksemme nauttia elämästämme parhaalla mahdollisella tavalla! – Johannes 17:3.

[Kuvat s. 18]