Miksi lapsia katoaa?
TODENNÄKÖISESTI jokaisen äidin elämässä on ollut hetki, jolloin hänen lapsensa on näyttänyt olevan kateissa. Lapsi on saattanut viipyä palatessaan kotiin koulusta, leikkimästä tai matkalta lähikauppaan. Kellon raksuttaessa äiti saattaa tulla suunnattoman huolestuneeksi lapsensa turvallisuudesta ja voi jopa panna alulle etsinnän. Tavallisesti harhaillut lapsi astuu sisään – vahingoittumattomana – ehkä edessään levottomien vanhempiensa kurinpitotoimet.
Yhä useammat lapset eivät kuitenkaan palaa kotiin vaan yksinkertaisesti häipyvät näkyvistä. Sitä kuinka paljon heitä on, ei oikeastaan tiedä kukaan. ”Meillä ei valitettavasti ole sellaisia tietoja”, sanoo Leo Goldstone, UNICEFin (Yhdistyneiden Kansakuntien lastenavun rahaston) ylin tilastoalan neuvonantaja. ”Emme kokoa niitä kansainvälisesti.” Koska useimmat tapaukset käsitellään pelkästään paikallisina ongelmina, ei tältä alueelta ole olemassa myöskään täsmällisiä kansallisia tilastotietoja. Yhdysvaltalainen senaattori Paula Hawkins sanookin: ”Kukaan ei edes tiedä, kuinka monta lasta katoaa joka vuosi.” Hän lisää: ”Mutta me tiedämme tämän olevan ongelma, jota emme voi enää sivuuttaa.”
On kuitenkin esitetty joitakin arvioita. ”Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että joka vuosi katoaa kotoaan 1,8 miljoonaa lasta”, kertoo New York Times -lehti. ”Useimmat palaavat miltei heti. Monet joutuvat kokemaan sen, että toinen heidän omista vanhemmistaan sieppaa heidät. Sadat joutuvat petoksen uhreiksi. Mutta 50000 lapsen tapaus jää yhä selvittämättä joka vuosi.” Sanomalehti mainitsee myös, että Yhdysvalloissa löydetään vuosittain tuhannen kuolleen nuoren ruumiit, joita ”kukaan ei kysele”.
Useimmat ovat karkulaisia
Ylivoimaisesti suurin osa katoavista lapsista on karkulaisia. Pelkästään Italiassa ilmoitetaan vuosittain yli 50000 nuoren karkaavan kotoaan. Yhdysvalloissa noita tapauksia arvellaan sattuvan 1300000 vuosittain. ”Mutta nämä ovat vain tilapäisiä karkaamisvälikohtauksia eivätkä varsinaisesti kadonneita ihmisiä. Heihin sisältyvät myös toistuvasti karkailevat henkilöt”, sanoo koko Yhdysvallat käsittävän karkulaisten ja kadonneitten ihmisten tilaston julkaisemiseen osallistuvan Search-aikakauslehden johtaja Charles Sutherland.
Jopa 90 prosenttia karkulaisista palaa parin viikon kuluessa. Miksi he karkaavat? Tavallisesti se johtuu jostain kotona tai koulussa vallitsevasta traumaattisesta tai onnettomasta tilanteesta. Nuoruusaika on täynnä tunneperäisiä tilanteita, jotka ovat nuorelle hyvin merkityksellisiä, vaikka ne saattavatkin olla luonteeltaan vähäpätöisiä. Erimielisyys vanhempien kanssa, vertaistensa pilkan pelko, heikot arvosanat tai ongelmat koulussa voivat helposti saada nuoren karkaamaan.
Vanhempien asumusero, avioero ja uudelleen avioituminen sekä vähäisten lainrikkomusten seurausten pelko ovat muita syitä. Karkaaminen voi johtua myös vakavammista ongelmista, joita ovat esimerkiksi alkoholisti-isä tai -äiti, ruumiillinen pahoinpitely tai nuoren seksuaalinen hyväksikäyttö. Nämä tilanteet yleensä lisääntyvät perheen taloudellisten vaikeuksien aikoina.
Heitteille jätetyt lapset
Sadattuhannet lapset Yhdysvalloissa joutuvat joka vuosi ”kodittomien” luokkaan. Suurin osa heistä on heitteille jätettyjä tai kotoaan ulos ajettuja – lapsia, jotka heidän vanhempansa ovat hylänneet tai ajaneet pois kotoa tai joita on pahoinpidelty ja jotka on saatu tuntemaan olevansa niin ei-toivottuja, että heidän mielestään ainoa vaihtoehto on lähteä tiehensä. Näistä tapauksista ei ole olemassa virallisia tilastoja, sillä vanhemmat, jotka hylkäävät lapsensa tai jättävät hänet heitteille, ilmoittavat harvoin häntä kadonneeksi.
Kun viranomaiset soittavat näistä lapsista, vanhemmat sanovat usein: ’Pitäkää heidät. Emme halua heitä takaisin.’ Syyt vaihtelevat itsekkyydestä ja halusta olla vapaa lapsesta huolehtimiseen liittyvästä vastuusta parantumattoman huonotapaiseen lapseen, joka käyttää huumeita ja jonka toilauksia vanhemmat eivät kerta kaikkiaan enää jaksa kestää. Mitä näille nuorille tapahtuu? New York Times -lehti kertoo: ”Monet kodittomat teini-ikäiset yksinkertaisesti asuvat kadulla ja ryhtyvät prostituoiduiksi tai kaupittelevat huumeita pysyäkseen hengissä.” Lehti jatkaa: ”Ja joillekuille näistä kodittomista nuorista kodin ja kadun välillä ei ole suurtakaan eroa.”
Köyhemmissä kansoissa hylätyt lapset ovat vielä yleisempiä. Niissä vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole varaa ruokkia heitä eikä huolehtia heistä. Joskus he yrittävät myydä lapsiaan, jotta sekä lapsi että perhe voisivat säilyä elossa. Intiassa epätoivoiset vanhemmat jättävät lapsensa usein rautatieasemalle. Erään selonteon mukaan Bogotán kaduilla Kolumbiassa harhailee 5000 hylättyä lasta, jotka elättävät itsensä epärehellisin keinoin, saalistaen ja joutuen toisten saaliiksi.
Lapsenryöstöt
Tuhansista muista tulee ”kadonneita” lapsia, koska toinen heidän vanhemmistaan ryöstää heidät. Tavallisesti nämä sieppaukset liittyvät asumus- tai avioerotoimiin, jolloin lapsen kaappaa vanhemmista se, jota oikeus ei ole määrännyt lapsen holhoojaksi. Nämä lapset ovat ”kadoksissa” siinä mielessä, että holhoojaksi määrätty isä tai äiti ei tiedä, missä heitä pidetään. Joskus nämä nuoret viedään pois maasta. Usein heille kerrotaan, että toinen vanhemmista joko kuoli tai ei välitä heistä enää. Monet joutuvat lopulta ruumiillisen pahoinpitelyn kohteeksi ja jotkut jopa tapetaan.
Sitten on selvittämättömiä katoamisia ja lapsia, jotka jotkut tuntemattomat ryöstävät eli ”kidnappaavat”. Näistä tapauksista kirjoitellaan usein näkyvästi sanomalehdissä. Joissakin maissa lapsia ryöstetään valmennettavaksi ja käytettäväksi prostituoituina ja varkaina, tai heistä tehdään varta vasten rampoja, jotta he herättäisivät sääliä kerjäläisinä. Eräs rekisteröity tapaus koskee Tulasaa, joka 13-vuotiaana ”ryöstettiin kotimaastaan Nepalista ja myytiin Bombayn vilkkaille ’lihamarkkinoille’”. India Today -sanomalehdessä kerrotaan, että vajaassa kahdeksassa kuukaudessa hänet ”myytiin” kolmeen eri bordelliin ja hänet pakotettiin tyydyttämään ”peräti 2000 miehen kieroutuneita vaatimuksia”. Vasta sitten kun hän oli niin sairas, että hänet päästettiin sairaalaan, jossa todettiin hänen ”sairaskertomuksensa olevan yhtä pitkä kuin hänen ikänsä”, hän kykeni lopulta pääsemään irti vangitsijoistaan ja vuodattamaan kertomuksensa toisille. Se johti 28 ihmisen pidättämiseen ”lihakauppaan” sekaantumisesta.
Onpa lapsen katoamisen syy mikä tahansa, se on todella sydäntä särkevä tilanne vanhemmille, jotka rakastavat lastaan ja haluavat hänet takaisin. Voivatko vanhemmat sitten tehdä jotain katoamisen estämiseksi?