Lukijoitten kirjeitä

Kepposet

Paljon kiitoksia kirjoituksestanne ”Kuinka hauskoja ovat kepposet?”, [suomeksi 8.2.1984] Halusin kerran pelästyttää äitini. Kun hän tuli olohuoneesta, säikäytin hänet niin, että hän kaatui. Hän ei kyennyt liikuttamaan itseään moneen sekuntiin. Saatoin vain kuulla hänen raskaan hengityksensä. Polvistuin hänen viereensä ja autoin häntä toipumaan, mutta silti koko hänen ruumiinsa vapisi. Nyt oli minun vuoroni pelästyä!

K. P., Saksan liittotasavalta

Suojele kuuloasi

Kirjoituksenne ”Suojele kuulon lahjaasi” [suomeksi 22.11.1983] teki minuun todella syvän vaikutuksen. Minulla on vikaa korvissani, ja siksi kiitän teitä kirjoituksessa annetuista hyvistä neuvoista. Tajuan nyt entistä paremmin, miten arvokas kuulon lahja tosiaan on.

V. A., Kreikka

Valérie

Valériesta kertova kirjoituksenne [suomeksi 8.4.1984] sai silmäni täyttymään kyynelistä. Hänen vanhempiensa rakkaus ja vastuuntunto, Valérien oma päättäväisyys oppia ja voittaa vaikeudet, hänen veljensä Laurentin osoittama ymmärtämys sekä koko perheen ykseys palvonnassa ovat kaikki osoitus siitä, mikä merkitys perheellä todella on. Itkin ilosta tämän perheen puolesta mutta surusta niiden puolesta, jotka eivät saa kasvaa näin rakkaudellisessa ilmapiirissä.

M. B., Pennsylvania, USA

Kouluun meneminen

Kirjoituksessanne ”Nuoret kysyvät: Onko minun pakko mennä kouluun?” [suomeksi 8.4.1984] osoitetaan, että monet nuoret eivät halua mennä kouluun sen aiheuttamien paineiden vuoksi. Mielestäni kristittyjen vanhempien tulisi olla herkempiä tajuamaan lastensa tarpeet. Näiden lasten on kohdattava lisäksi se painostus, jota he saavat osakseen sen vuoksi, etteivät he osallistu sellaisiin koulun toimintoihin kuin juhlapäivien viettoon. Tästä syystä he joutuvat pilkan kohteiksi, mikä voisi vahingoittaa heidän mielenterveyttään. Olen nähnyt monia lapsia, jotka ovat pilkan tähden joutuneet pois tolaltaan mutta jotka eivät kuitenkaan ole voineet kertoa siitä vanhemmilleen, koska vanhemmat eivät ole ymmärtäneet lastensa tunteita eivätkä tunteneet myötätuntoa lapsiaan kohtaan.

L. L., Michigan, USA

Olemme samaa mieltä siitä, että vanhempien tulee osoittaa ymmärtämystä ja empatiaa ja vahvistaa lapsiaan selviytymään sellaisista koulussa ilmenevistä ongelmista. Mutta ei ole viisasta yrittää suojella lapsia kaikilta epämiellyttäviltä tilanteilta. Nuorten on todellisuudessa hyvä oppia seisomaan lujina oikeitten periaatteitten puolesta, vaikka se merkitsee pilkan kestämistä. Tällaiset kokemukset auttavat heitä kohtaamaan suurempia koetuksia tulevaisuudessa. Lukekaa myös ”Nuoret kysyvät: – –” -palstan kirjoitukset ”Mikseivät toiset nuoret jätä minua rauhaan?” [suomeksi 8.5.1984] ja ”Miten saan toiset nuoret lopettamaan kiusaamiseni?” [suomeksi 22.5.1984]. – Toimitus.

Rakkausromaanit

Pidin erityisesti kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Ovatko rakkausromaanit harmitonta luettavaa?” [suomeksi 8.2.1984], sillä äitini lukee niitä aina ja jättää työnsä tekemättä.

U. B., Saksan liittotasavalta