Lukijoiden kirjeitä

Downin syndrooma

Olen lukenut Herätkää-lehteä yli 25 vuoden ajan, mutta nyt luin ensimmäistä kertaa erästä sellaista tilannetta koskevan kirjoituksen, joka on minulle hyvin läheinen. Minulla on 22-vuotias poika, joka kärsii Downin syndroomasta [mongolismista]. Luin lehtenne ranskankielisestä painoksesta yhä uudelleen Valérieta koskevan kirjoituksen. [Suomeksi 8. 4. 1984] Se on auttanut minua voittamaan syyllisyyden, häpeän ja epäonnistumisen tunteet, jotka ovat vaivanneet minua 22 vuoden ajan. Valérien vanhemmat kertoivat tunteistaan hyvin avoimesti, ja heidän suorapuheisuutensa sai minut pohtimaan asioita uudelleen nähdäkseni, mitä myönteistä voin tehdä laitoshoidossa olevan poikani hyväksi. Kiitoksia tästä odottamattomasta avusta! Olen nyt oikeilla jäljillä.

Nimeltä mainitsematon, Ranska

Homoseksuaalisuus

Halusin varhaisnuoruudessani olla aina nainen, ja sen vuoksi minusta tuli homoseksuaali. Ne kirkkokunnat, joiden tilaisuuksissa kävin, kannustivat minua omaksumaan itselleni haluamani roolin. Tein siksi reiät korviini, aloin käyttää hormoneja rintojeni kasvattamiseksi ja aloin käyttää naisten vaatteita. Sisareni, joka on Jehovan todistaja, näytti minulle raamatunkohtia, jotka tuomitsivat homoseksuaaliset menettelyt, mutta vastasin hänelle vain, etten usko Raamattuun. Hän antoi minulle luettavaksi joitakin lehtiä, muun muassa Herätkää-lehden, jossa oli kertomus eräästä miehestä, joka oli ollut samanlaisessa tilanteessa kuin minä. [Suomeksi 22. 9. 1980] Tuo mies pystyi luopumaan homoseksuaalisista tavoista. Se vaikutti sydämeeni. Aloin tarkastella Raamattua ja opin ymmärtämään rukouksen voiman. Myöhemmin otin vastaan Raamatun kotitutkistelun ja pystyin lopettamaan homoseksuaaliset tapani. Nyt olen Jehovan vihkiytynyt palvelija. Kiitoksia Herätkää-lehdestä ja kaikesta muusta saamastani avusta.

J. R., Brasilia

Kotoa lähteminen

Oikein paljon kiitoksia kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miten voin koskaan aikuistua, jollen muuta pois kotoa?” [Suomeksi 8. 12. 1984] Rukoilen, että kaikki nuoret lukisivat tämän kirjoituksen ja soveltaisivat siinä esitettyjä ajatuksia. Lähdin kotoa voidakseni aikuistua, ja aina kun ajattelen sitä, kadun lähtöäni. Mieleeni tulee aina se, kuinka paljon helpompi olisi ollut aikuistua sellaisten ihmisten läheisyydessä, jotka todella rakastavat minua ja välittävät tulevaisuudestani. Neuvoni nuorille olisi, että he pysyisivät kotona ja yrittäisivät oppia mahdollisimman paljon. Kun aika sitten on kypsä ja he ovat kasvaneet todella aikuisiksi, heidän elämänsä itsenäisenä on paljon helpompaa ja onnellisempaa.

A. H., Nevada, USA

Yhteyden pitäminen

Me kaukana kotimaastamme palvelevat lähetystyöntekijät arvostamme aivan erityisesti kirjoitusta ”Pidätkö yhteyttä?” [Suomeksi 8. 1. 1985] On todella ilo saada kirjeitä omaisilta ja ystäviltä. On hyvin kannustavaa saada tietää, että joku muistaa. Varmasti useammat varaisivat aikaa kirjoittamiseen, jos he näkisivät kaukana asuvan heille läheisen ihmisen kasvojen loistavan hänen saatuaan juuri kuulla uutisia kotimaastaan. Paljon kiitoksia tästä hyvin laaditusta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

M. ja C. S., Senegal