”Apua! Tuli on irti!”

Eräs palomies-ensiapumies kertoo

HÄLYTYSKELLO raastoi minut hereille tylyllä kilinällään. Läpi paloaseman kiiri ilmoitus: ”Rakennus tulessa East Olive 353:ssa. Kolmas poikkikatu. Lähtöaika 1435.”

Nyt nähtäisiin, mitä arvoa olisi kaikella saamallani koulutuksella. Pukeuduin nopeasti suojavaatteisiini, joihin kuuluu kypärä, tulenkestävä takki, suojahousut, käsineet ja suojasaappaat. Kavutessani paloautoon minusta tuntui kuin sydämeni olisi alkanut lyödä puolta nopeammin. Sireeni alkoi ulvoa, ja me lähdimme pyyhältämään kohti ensimmäistä todellista tulipaloani.

Jo ennen palopaikalle saapumistamme paloesimies kääntyi ja huusi minulle: ”Savusta päätellen meitä odottaa perillä kunnon roihu. Pane hengityslaite yllesi.” Paineilmahengityslaitteen avulla palomies voi savun keskellä hengittää puhdasta ilmaa. Se lisää jo muutenkin raskaitten varusteittemme painoa yhdellätoista kilolla. Mutta ennen kuin saavumme perille, sinua saattaa kiinnostaa se, millainen koulutus palomiehillä on takanaan.

Alkukoulutus

Olin 21-vuotias, kun minua alettiin kouluttaa palomieheksi kuusiviikkoisella kurssilla, johon kuului teoreettista ja käytännön opetusta. Opin tietämään, miten tuli käyttäytyy sekä rakennuksissa että metsässä, ja käsittelemään ympäristöön vuotaneita vaarallisia kemikaaleja ja nestepaloja. Lisäksi minut opetettiin käyttämään palomiehen välineitä, antamaan ensiapua ja pelastamaan ihmisiä erilaisista vaarallisista tilanteista.

Muistan, miten meidät pantiin kerran eräässä kurssiaikaisessa harjoituksessa kaksittain pikimustaan kellariin. Meillä kummallakin oli hengityslaite, ja meille sanottiin, että laiteitten painesäiliössä olisi ilmaa vain viideksi minuutiksi. Tehtävämme oli etsiä lattialta mahdolliset ruumiit. Meillä oli paloletku mukanamme, ja vain sitä seuraamalla löytäisimme takaisin ovelle. Kellarissa ollessamme kouluttaja synnytti pelottavan metelin hyppimällä peltikatolla. Tämä oli yksi niistä harjoituksista, joilla haluttiin testata kykyämme työskennellä vaikeissa olosuhteissa ja varmistautua siitä, ettemme joutuisi helposti pakokauhun valtaan. Palatkaamme nyt äskeiseen tositilanteeseen.

Avunhuutoja

Päästyämme palopaikalle saatoin nähdä, että kaksikerroksisesta asuinrakennuksesta oli koko yläkerta liekkien vallassa. Eräässä ikkunassa nainen huusi, että joku auttaisi hänet alas. Esimieheni käski: ”Nosta seitsenmetriset tuon toisen kerroksen ikkunan kohdalle.” Seitsenmetrisillä hän tarkoitti seitsemän metrin pituisia jatkotikkaita. Olin koulutusaikanani nostanut tikkaat toisen kerroksen ikkunaan 50–60 kertaa, mutta tällä kertaa oli tosi kysymyksessä, ja nainen saatiin turvaan.

Juuri kun olin saanut tikkaat ylös, toinen palomies huusi minulle: ”Ota kirves. Meidän on mentävä sisälle.” Rakennuksiin tunkeutuminen esteitten läpi on sekin koulutusaikana opittu taito. En ollut huolissani sisälle pääsystä. Se on yleensä helppoa. Sen sijaan minua huoletti se, mikä meitä odottaisi oven sisäpuolella: ehkä tuliseinämä tai paksut pilvet myrkyllistä mustaa savua. Monikaan ei tiedä, että useimmat tulipalossa kuolleet ovat kuolleet myrkylliseen savuun jo kauan ennen kuin liekit alkoivat nuoleskella heitä. Missä siis on turvallisinta, jos joudut tulen yllättämäksi etkä pääse turvaan? Lähellä lattianrajaa suu ja nenä peitettynä vedessä kastellulla kankaalla suojaksi vaarallisilta kaasuilta ja savulta.

Tunkeuduimme taloon, ja sisällä oli kuumaa ja paksulti savua. Etenimme hitaasti huoneesta toiseen ja näkyvyyttä oli vain 8–10 senttiä. Koetimme löytää tulipalon ja sammuttaa sen letkulla, jota laahasin perässäni. Suuri osa koulutusajasta oli varattu letkujen ja suihkuputkien käytön opiskeluun. Meille teroitettiin monta kertaa: ”Älkää koskaan lähtekö letkun luota pois. Juuri sen avulla voitte pelastaa oman henkenne.” Kouluttajat olivat oikeassa. Edetessämme varovasti sisempiin huoneisiin eräästä makuuhuoneesta hohti valoa. Siellä oli tulipalon keskus. Järeällä letkulla tuli saatiin kuitenkin pian sammumaan.

Nyt seurasi toinen tärkeä työvaihe. Aloimme käydä tuhon hiiltyneitä jälkiä läpi löytääksemme kytevät palopesäkkeet, pelastettavissa olevat arvoesineet ja viitteitä palon syystä. Selvisi, että tällä kertaa palo oli alkanut seinälämmittimen viallisista johtimista. Yllättävän usein syynä ovat vialliset johtimet ja sähkölaitteet.

Tehdessäni vuosittain palotarkastuksia kaupunkini liike- ja teollisuusrakennuksissa joudun kiinnittämään huomiota juuri tällaisiin paloturvallisuutta vaarantaviin seikkoihin. Tämä on yksi niistä monista rutiinitehtävistä, joita hoidan silloin kun en ole jossakin sammuttamassa tulipaloa. Jotta nämä tarkastukset vastaisivat tarkoitustaan, tarkastajalta kuluu paljon aikaa rakennusmääräysten, sähköasennusmääräysten sekä herkästi syttyvien ja vaarallisten kemikaalien säilytysmääräysten opiskelussa. Osallistun myös ensiavun ja paloturvallisuuden opettamiseen tavallisille kaupunkilaisille. Kuten näet, meillä palomiehillä riittää tekemistä silloinkin kun missään ei pala. Teen paloasemalla jopa aivan tavallisia taloustöitä: luuttuan lattioita, leikkaan nurmikoita ja pesen ikkunoita.

Muistellessani ensimmäistä vuottani palomiehenä mieleeni tulevat monet ensikertaiset kokemukset. Taistelimme tulta vastaan suurissa varastorakennuksissa ja pensastoalueilla. Meidät hälytettiin auttamaan sydänkohtauksen ja teollisuustapaturmien uhreja ja itsemurhaa yrittäneitä. Kaikkeen tällaiseen jouduin työssäni palomiehenä.

Mitä ensiapumiehen täytyy osata

Ehdittyäni olla runsaan vuoden palomiehenä minut valittiin ensiapumieskursseille, jotka pidettiin eräässä paikallisessa sairaalassa. Tiukkatahtiset kurssit kestivät viisi ja puoli kuukautta, ja opettajina meillä oli lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Ensimmäiset kaksi kuukautta kuluivat teoriatunneilla anatomian, fysiologian, lääkehoidon ja välineitten käytön opiskelussa. Olimme aina uuden kurssipäivän alkaessa väsyneitä edellisillan 3–4 tuntia kestäneestä läksyjen luvusta. Ensimmäisellä tunnilla, joka alkoi kello 8, oli aina kokeet edellisten tuntien aineistosta. Samalla kun tämä opiskeluvaihe oli välttämätön osa ensiapukoulutustani, se auttoi minua myös arvostamaan paremmin Luojamme viisautta. Oli uskoa vahvistavaa nähdä, miten monenlaisia erillisiä järjestelmiä hän on kyennyt luomaan ihmisruumiiseen, ja silti ne toimivat täydessä sopusoinnussa. Samanaikaisesti minulle selvisi, miten tuhoisaa jälkeä tupakointi, huumeitten käyttö ja alkoholin jatkuva liikakäyttö voivat tehdä elimistössä.

Kolmannen kuukauteni vietin sairaalassa. Heti ensimmäisenä päivänä näin monenlaisia potilaita: kolme ampumavammoja saanutta, seitsemän liian suuren huumeannoksen nujertamaa ja neljä sellaista, jotka olivat saaneet vammoja ajettuaan autolla juovuksissa. Saatoin nähdä kaikkien näiden neljäntoista vaivojen johtuvan siitä, että ihmisten elämäntavat ovat olleet kaikkea muuta kuin Raamatun periaatteiden ja lakien mukaisia.

Olin jonkin aikaa opissa myös synnytysosastolla. Siellä minulla oli etu auttaa seitsemän lapsen synnytyksessä. He syntyivät kaikki terveinä ja elinvoimaa pursuavina. Sen näkeminen, miten uutta elämää syntyy tähän maailmaan, on aina herättänyt minussa enemmän pelonsekaista kunnioitusta kuin mikään muu. Jälleen huomasin ihastelevani Luojan kätten töitä. Oman tyttäreni syntymä on vain entisestään syventänyt tätä kunnioitusta.

Taidot punnitaan

Kun sairaalavalmennukseni oli ohi, taitoni pantiin puntariin siten että jouduin kahdeksi kuukaudeksi arkiseen työhön ambulanssimiehistöön kahden kokeneen ensiapumiehen valvonnassa. Ensimmäisellä työvuorollani minut kutsuttiin kello 2 aamulla auttamaan miestä, joka oli katolleen pyörähtäneessä autossa. Vettä satoi kaatamalla. Ei ollut enää yhtä siistiä ja kuivaa kuin vielä äsken sairaalassa.

Koska jokainen tapaus oli erilainen, haastekin oli aina erilainen. Kerran menimme auttamaan erästä tehdastapaturman uhria. Mies oli huumannut itsensä mieltä vääristävällä PCP:llä. Tämä huume antaa ihmiselle usein valtavat voimat, ja niin oli käynyt nytkin. Hän heitteli 200 litran öljytynnyreitä parin metrin korkeuteen ilmaan. Eikä tässä kaikki. Hän oli tapaturmassa menettänyt toisesta jalastaan kaikki varpaat, mutta hän ei tuntenut minkäänlaista kipua. Tämäkin on aivan tavallista. Vasta kuuden rotevan poliisin voimin hänet saatiin nurin ja taltutetuksi kaksilla käsiraudoilla. He tiesivät, ettei yksillä käsiraudoilla tultaisi toimeen, sillä hyvin usein tällainen ihminen napsauttaa renkaita yhdistävän ketjun poikki kuin narun.

Nämä viimeiset koulutuskuukauteni järkyttivät minua eniten. Näin omin silmin monia fyysisesti ja psyykkisesti tuhoisia tilanteita, joihin ihmiset ovat saattaneet itsensä.

Itsemurhayrityksiä, rikollisuutta – ja palkintoja

Menimme monen monta kertaa auttamaan itsemurhaa yrittäneitä. Eräs nainen sanoi minulle maatessaan sohvalla 11 miljoonan markan arvoisessa talossaan, että hän halusi tappaa itsensä, jottei hänen tarvitsisi kohdata enää yhtään ongelmien täyttämää päivää. Miten avuttomiksi tällaisten ihmisten täytyykään tuntea itsensä, kun heillä ei ole Raamatun antamaa toivoa ”uudesta maasta”, jossa ei ole ongelmia, jotka saisivat ihmiset hautomaan itsemurha-ajatuksia. – Jesaja 65:17; 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:1–4.

Koska rikollisuus on hyvin yleistä, ensiapumiehet hälytetään usein keskelle tapahtumia, joissa ihmisiä on vahingoitettu tai jopa tapettu heidän yrittäessään varastaa jotakin. Kun kysyin eräältä 16-vuotiaalta pojalta, jota oli ammuttu hänen yrittäessään varastaa radiota eräästä kodista, kannattiko siitä maksaa tuollaista hintaa, hän vastasi: ”Tottakai, on minua ammuttu ennenkin. Luodinhaavat paranevat. Sen jälkeen yritän uudelleen. Ei tämä ole mikään iso asia.” Se sai minut arvostamaan yhä enemmän niitä Raamatun esittämiä arvoja ja rajoituksia, joiden avulla ihminen voi jopa säästää henkensä. Ne eivät ole Raamatussa sitä varten, että niillä haluttaisiin kieltää meiltä jotain sellaista mitä me todella tarvitsemme, vaan ne suojelevat meitä murhenäytelmiltä, joita joudun omin silmin näkemään lähes joka päivä.

Kokemukseni ensiapumiehenä ovat olleet myös hyvin antoisia. Esimerkiksi kun me riennämme auttamaan ihmistä jolla on kovat sydänkohtaukseen liittyvät kivut, me voimme usein pelastaa hänen henkensä. Olemalla radioyhteydessä sairaalaan saamme luvan antaa hänelle laskimon kautta sydämen toimintaa tasaavia ja kipua lievittäviä lääkkeitä. Annamme hänelle happea ja tarkkailemme sydämen rytmiä mittalaitteilla. Se, että on voinut auttaa tällaista ihmistä ja mahdollisesti olla mukana pelastamassa hänen henkeään, tuottaa suurta tyydytystä.

Kun siis seuraavan kerran näet ja kuulet paloauton tai ambulanssin sireenit ulvoen pyyhältävän auttamaan jotakuta, ajattele millaista koulutusta palomiehet ja ensiapumiehet ovat saaneet ja miten he joutuvat ponnistelemaan suoriutuakseen tehtävistään. Yritä olla yhteistoiminnallinen estämällä tulipalojen ja tapaturmien syntymistä. Silloin sinun ei ehkä koskaan tarvitse huutaa: ”Apua! Tuli on irti!” – Lähetetty.

[Tekstiruutu s. 15]

Miten tulee toimia tulipalon sattuessa

● Mene mahdollisimman nopeasti ulos. Ihmisten pelastuminen on tärkeämpää kuin omaisuuden pelastaminen – olet arvokkaampi kuin mikään televisio. Pysyttele matalana jottei sinun tarvitsisi hengittää savua. Sulje ovet perässäsi mutta älä lukitse niitä. Se estää tulipaloa voimistavan vedon syntymisen mutta antaa palomiehille mahdollisuuden liikkua vapaasti huoneesta toiseen. Jollet voi paeta ovesta tai ikkunasta, estä savun tunkeutuminen huoneeseesi esimerkiksi tukkimalla oven raot kosteilla pyyhkeillä, ja sulje ikkuna, jos savua ja liekkejä tulee alakerrasta.

● Jos haistat, että huoneeseesi tulee savua sen ulkopuolelta, kokeile tuntuuko ovi käsin koskettelemalla lämpimältä. Jos tuntuu, ÄLÄ AVAA SITÄ. Poistu huoneesta jotain muuta reittiä. Tämä korostaa sen tärkeyttä, että jokaisesta huoneesta tulee olla kaksi poistumistietä: ikkuna ja ovi.

● VÄLTTÄMÄTÖNTÄ: Hanki kotisi jokaiseen kerrokseen savunilmaisimia. Useimmat sellaiset tulipalot, joissa on kuollut ihmisiä, ovat alkaneet yöllä. Hälytin herättää sinut. Savu ja kaasut taas tappavat sinut.

● Pitäkää perheenä säännöllisesti paloharjoituksia. Suunnitelkaa poistumisreittejä erilaisia tilanteita varten. Pitäkää yksi taskulamppu aina samassa paikassa sen varalta, että sähköjohdot palavat rikki. Sopikaa paikasta, jossa tapaatte toisenne ulkona, niin että kaikki tietävät milloin ketään ei ole enää talossa. Älkää yrittäkö palata sisälle.

● Pane palokunnan puhelinnumero helposti löytyvään paikkaan. Ota selvää, missä on lähin puhelinkioski tai palohälytin. Soita paloasemalle. Älä oleta, että joku on jo soittanut sinne. Kaksi tai kolme soittoa on parempi kuin ei yhtään.

● Jos kotona on sammutusvälineitä, ota etukäteen selvää niiden sijoituspaikasta ja siitä miten niitä käytetään. Käytä niitä vain pienten tulipalojen sammuttamiseen. Jos tulipalo on jo riistäytynyt suureksi, älä tuhlaa arvokasta aikaa yrittämällä itse sammuttaa sitä vaan mene ulos soittamaan palokunnalle.

● Älä salli kodissasi mitään sellaista, mikä vaarantaisi paloturvallisuuden. Useimmat tulipalot voidaan estää järkevillä toimenpiteillä.

1. Herkästi syttyvät nesteet tai materiaalit tulee pitää poissa sellaisista paikoista, joissa ne voivat syttyä.

2. Tulitikut ja sytyttimet tulee pitää poissa lasten ulottuvilta.

3. Sähköjohtoja ei saa kuormittaa liikaa.

4. Sähköjohtoja ei saa pitää mattojen alla.

[Kaavio] (Ks. painettu julkaisu)

Erilaisia pakoreittejä yksikerroksisesta kodista

Oletteko pitäneet perheenä paloharjoituksia?

Tiedätkö, miten pääset nopeimmin turvaan?

Suositeltava:

Vaihtoehtoinen:

Makuuhuone

Makuuhuone

Kylpyhuone

Keittiö

Makuuhuone

Olohuone

Sisäänkäynti

[Kaavio/Kuva s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

Se, että voi olla auttamassa jonkun hengen pelastamisessa, tuottaa suurta tyydytystä