Pelastaako omatoiminen suojautuminen lopun tullessa?
”KEHOTAN ihmisiä lähtemään suurkaupungeista ja muuttamaan pikkukaupunkeihin, koska sivistynyt maailma kaikkialla on tuomittu tuhoon.” Tämän varoituksen antoi yksi sekä uteliaisuutta että pelkoa herättävän, kasvavan liikkeen edustajista: yksi omatoimiseen suojautumiseen valmistautuvista. He uskovat, että on mahdollista selviytyä elossa, kuten he ajattelevat, väistämättömästä maailmanlaajuisesta katastrofista – olipa se sitten ydintuho, luonnononnettomuus tai sosiaalinen tai taloudellinen ahdinko. Mistä tämä onnettomuus on peräisin, on heille yhdentekevää, koska he valmistautuvat kohtaamaan mitä tahansa.
Pahaenteisesti otsikoiduista kirjoista, esimerkiksi Life After Doomsday (Elämä tuomiopäivän jälkeen), he saavat ”silmiä avaavaa tietoa suojista, ruoan varastoimisesta, kotilääkinnästä, eloonjäämisen psykologiasta ja suojan puolustamisesta”. Sellaiset aikakausjulkaisut kuin Survive (’Pysy elossa’) pitävät heidät ajan tasalla esitellessään uusimpia apuvälineitä, esimerkiksi kivääreitä, pakastekuivattuja ruokatarvikkeita, taistelukalustoa ja valmiita laskeumasuojia. Nämä ovat kuitenkin vain muutamia esimerkkejä tuotteista, joiden ympärille on syntynyt, kuten U.S. News & World Report jokin aika sitten mainitsi, ”uusi kasvava teollisuus”. Jotkut innokkaimmista suojautujista ovat jopa sijoittaneet varojaan maanalaisiin osakehuoneistoihin voidakseen suhteellisen mukavissa oloissa läpäistä ”ydin-Harmagedonin”.
Meidän ei pitäisi erehtyä. Omatoimiset suojautujat tarkoittavat täyttä totta, vaikka monien mielestä heidän taistelu- ja ampumaharjoituksensa vaikuttavat kaamealta mielikuvitusleikiltä. Life-lehti kiinnitti äskettäin huomiota Yhdysvalloissa kasvavaa suosiota saavuttavaan ”Kansalliseen suojautumispeliin”. Siinä armeijan asuihin pukeutuneet pelaajat kuljeskelevat metsässä ampuen toisiaan vaarattomilla paukkupatruunoilla. Tarkoituksena on valmentautua tuhon jälkeiseen sissisotaan. Tähän mennessä ”peli on levinnyt 38:aan [Yhdysvaltojen] osavaltioon”, kuten Life-lehti kertoo.
Onko tämä vain lapsellista leikkiä? Ehkä joidenkin mielestä. Mutta toiset pitävät sellaisia harjoituksia vakavana asiana. Eräs suojautujista selittää: ”Kun olosuhteet käyvät ahtaiksi, ihmiset alkavat varastaa meiltä. – – He tappavat saadakseen palan leipää.”
Hulluja vai realisteja?
Monet ovat kaikesta huolimatta taipuvaisia nauramaan niille, jotka keskittyvät omatoimiseen suojautumiseen, pitäen heitä jonkin puolihullun ääriryhmän vannoutuneina jäseninä. Mutta toisten mielestä he eivät loppujen lopuksi ehkä olekaan aivan niin järjettömiä. Uhka ydinsodasta ja ylikansoittumisesta ja niitä seuraavista nälänhädästä, rikollisuudesta, taloudellisesta romahduksesta tai jopa sosiaalisen järjestelmän häviämisestä eivät ole pelkästään neurootikkojen vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Nämä ongelmat hämmentävät ja järkyttävät syvästi jopa asiantuntijoita. Esimerkiksi The Auckland Star -lehti kertoi erään tutkimusryhmän nimeltä ”Worldwatch” julkaisseen äskettäin tutkimusraportin, jonka mukaan ”maailma on talouskriisin partaalla, koska luonnonvarat ovat ehtymässä”.
Toisin kuin ne, jotka kieltäytyvät ajattelemasta koko asiaa, omatoimiset suojautujat yrittävät katsoa silmästä silmään näitä pelonaiheita. Vaikka heidän sosiaaliset ja taloudelliset taustansa ovat erilaiset ja vaikka liikkeen sisällä on erilaisia ajatussuuntia ja suhtautumistapoja, heitä yhdistää voimakas yhteinen nimittäjä – PELKO. He ajattelevat, että ”järjestelmä” on pettänyt – että hallitukset, poliisi, oikeuslaitos ja rahajärjestelmät eivät yksinkertaisesti pysty ratkaisemaan tämän vuosikymmenen kasaantuvia ongelmia. Siksi he pitävät parhaana luottaa omaan itseensä ja siihen, että heidän oma aloitekykynsä ja omat valmiutensa – edistyvän valmennuksen avulla huippuunsa hiottuina – pelastavat heidät tuhon kohdatessa.
Käytännöllinen menettelykö?
Mutta ovatko laskeumasuojat, pakastekuivattu muona ja kultakätköt käytännöllinen tapa valmistautua, jotta voitaisiin säilyä elossa tulevassa tuhossa? Miten tehokkaita ne olisivat todellisen ydinsodan puhjettua? Science-aikakauslehdessä ilmestynyt artikkeli nimeltä ”Ydinsodan pitkäaikaiset biologiset vaikutukset” alkoi sanoilla: ”Laajamittaista ydinsotaa (5000 – 10000 megatonnin räjäyttämistä) koskevissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että jo itse räjähdys aiheuttaisi 750 miljoonan ihmisen välittömän kuoleman; yhteensä räjähdys, tulipalot ja säteily tappaisivat noin 1,1 miljardia uhria ja vielä suunnilleen 1,1 miljardia saisi lääkärinhoitoa vaativia vammoja. Siten ydinsota vaatisi välittömästi uhreikseen 30–50 prosenttia maailman koko väestöstä.”
Jospa kuitenkin oletamme, että jokin suoja olisi sattumalta sijoitettu siten, että se välttyisi välittömältä tuholta. Newsweek-lehti ennusti: ”Parhaimmissakin suojissa voisivat raivota sellaiset sairaudet kuin lavantauti ja kolera. Jätteiden hävittäminen olisi alkeellista, lääkintähuolto olisi olematonta ja monet ruumiit ehtisivät mädäntyä kauan, ennen kuin ne voitaisiin haudata. Useimmat suojat olisivat pimeitä, kylmiä ja eristyksissä ulkopuolisista viestintävälineistä. Jokin arvaamaton, räjähdyksestä lähtenyt sähkömagneettinen sykähdys voisi tuhota radiolähettimet. Ahtaus, paniikki ja epävarmuus kiristäisivät ilmapiiriä. Myöhästyneet tulijat voisivat levittää saastetta, ja akuutti psyykkinen šokki tarttuisi lähinnä oleviin.” Kuitenkin tämä synkkä kuva kertoi vain rajoitetun ydinsodan seurauksista!
Kirjassaan Ydinvaara tri Helen Caldicott mainitsee edelleen: ”Suojissa tai kaukana maaseudulla henkiinjääneet palaisivat täysin tuhoutuneeseen maailmaan, josta puuttuisivat elämää ylläpitävät järjestelmät.” Eloonjääneiden jälkeläiset saisivat kammottavan perinnön: ”Sukuelinten alttius räjähdyksissä vapautuneille valtaville säteilymäärille aiheuttaisi monille steriliteetin. Seurauksena olisi myös kasvava keskenmenojen ja synnynnäisten epämuodostumien määrä sekä dominoivien ja resessiivisten mutaatioiden valtava lisääntyminen.” Kuinka pitkäksi aikaa? ”Aivan loppuun asti”, väittää tri Caldicott.
Eräässä tuoreessa tutkimuksessa nimeltä ”Ydintalvi: ydinräjäytyssarjojen maailmanlaajuiset seuraukset” maalaillaan vieläkin synkempi kuva. Tämä raportti päättelee, että jopa rajoitettu ydinsota synnyttäisi niin suuret määrät pölyä ja savua, että niillä ”saattaisi olla tuntuva vaikutus ilmastoon, mikä ilmenisi maan pinnan merkittävänä pimenemisenä useiden viikkojen ajaksi, useita kuukausia kestävänä pakkasena, suurina häiriöinä maailmanlaajuisissa kiertokulkuilmiöissä ja dramaattisina muutoksina paikallisessa säässä ja sademäärissä – kaikkina vuodenaikoina vallitsisi ankara ’ydintalvi’”. Rinnakkaistutkimuksessa eräs tiedemiesryhmä tuli seuraavaan masentavaan lopputulokseen: ”Näyttää mahdolliselta, että suuri osa maan eläimistä, kasveista ja pieneliöistä kuolisi sukupuuttoon, eikä ihmistä itseään lajina voida asettaa erikoisasemaan.”
Ei ihme, että kirjailija Nevil Shute pystyi kuvittelemaan, että ydinsodan jälkeen ”elävät kadehtisivat kuolleita”.
”Me tai he”
Näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että omatoimiseen suojautumiseen tähtäävästä valmennuksesta tulisi koskaan olemaan hyötyä. Mutta vaikka olettaisimme, että tiedemiesten ennustukset olisivat yliampuvia, suojautumisteorialla on silti yksi vakava puute: vaikka ydinsota tekisikin lopun armeijoista ja hallituksista sellaisina, kuin me ne nyt tunnemme, se ei poistaisi sodan perussyytä. Raamattu sanoo realistisesti: ”Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eivätkö tästä: teidän hillittömistä aistillisen nautinnon haluistanne, jotka sotivat jäsenissänne?” (Jaakob 4:1) Omien itsekkäiden halujen paneminen ensi sijalle johtaa poikkeuksetta taisteluihin.
Ovatko omatoimiseen suojautumiseen valmistautuvia nyt yhdistävät ideologiat niin epäitsekkäitä, etteivät ahneus ja itsekkyys pääsisi vallalle heidän ajattelussaan, kun he joutuisivat vastatusten maailmanlaajuisen katastrofin mukanaan tuoman puutteen kanssa? The Christian Century -lehti lainasi äskettäin Jerry Younkinsia, erään ”kristillisen” suojautujien ryhmän puheenjohtajaa, sanoessaan: ”Ensisijaisesti olemme kristittyjä, toissijaisesti suojautumiseen valmistautuvia.” Hän tarkoitti sitä, että kun tuho iskee, he (ainakin aluksi) yrittävät noudattaa kristillisiä periaatteita. ”Me jaamme sen, mitä meillä on, parhaamme mukaan”, hän jatkoi. Mutta entä sitten, kun varastot alkavat loppua? ”Me tapamme heidät”, sanoi Younkins. ”Se on hyvin yksinkertaista: siinä tilanteessa on valittava joko me tai he.”
Sellaisessa sekasorron ilmapiirissä saattaisivat kätketyt ruoka- tai kultavarastot merkitä suojautuneelle kuolemantuomiota.
Muinaiset suojautujat
Suojautumisesta huolehtiminen ei oikeastaan ole mitään uutta. Todellisuudessa ne, jotka valmistautuvat suojautumiseen, muistuttavat erästä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla elänyttä ryhmää: juutalaiskiihkoilijoita. Kuusikymmentäluvun lähestyessä loppuaan juutalaisten ja heidän sortavien roomalaisten hallitsijoittensa välinen vihamielisyys oli saavuttamansa huippukohtansa. Uskonnollinen fanaattisuus ja luonnononnettomuudet, kuten maanjäristykset ja elintarvikepula, lietsoivat kaikki pelkoa, että silloisen asiainjärjestelmän loppu olisi käsillä. (Matteus 24:6–8) Nykyisten omatoimisten suojautujien tavoin jotkut yrittivät silloinkin varmistaa tulevaisuutensa. Kun Rooman armeijat kenraali Cestius Galluksen johdolla nousivat Jerusalemia vastaan, jotkut kiihkojuutalaiset, selootit, onnistuivat valtaamaan Masadan kaupungin. 400 metrin korkeudella kalliolinnoituksessaan selooteilla oli aseita ja runsaat varastot ruokaa ja vettä. Eloon jääminen näytti turvatulta.
Kuitenkin roomalainen kenraali Titus tuhosi Jerusalemin vuonna 70, ja silloin Masadasta tuli roomalaisten hyökkäyksen polttopiste. Seitsemän pitkää kuukautta selootit pitivät pintansa. Mutta sitten roomalaiset pioneerit onnistuivat rakentamaan valtavan pengertien, jota pitkin heidän sotilaansa pääsivät linnoitukseen. Tietäessään, että vangiksi joutuminen tietäisi viheliäistä elämää orjuudessa, 960 Masadan miestä, naista ja lasta teki joukkoitsemurhan. Heidän yrityksensä suojautua turvautumalla raskaasti aseistettuun vuorilinnoitukseen osoittautui turhaksi.
On kuitenkin mielenkiintoista, että tuolloin oli olemassa ryhmä ihmisiä, jotka säilyivät Jerusalemin tuhossa ilman sellaisia valmistautumiskeinoja.
[Huomioteksti s. 6]
’Näyttää mahdolliselta, että suuri osa maan eläimistä, kasveista ja pieneliöistä kuolisi sukupuuttoon, eikä ihmistä itseään lajina voida asettaa erikoisasemaan’
[Huomioteksti s. 6]
Voiko omatoimiseen suojautumiseen valmistautuvien ideologia estää ahneutta ja itsekkyyttä pääsemästä vallalle pula-aikana?
[Kuva s. 5]
Onko laskeumasuojan rakentaminen ja ruoan ja kullan varastoiminen oikea tapa suojautua säilyäkseen elossa?
[Kuva s. 7]
Seloottien varustautumisyritykset, joiden turvin he yrittivät suojautua Masadassa, eivät pelastaneet heitä