Posliinisavi – vaatimatonta, mutta arvokasta
Herätkää-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta
JOS sinulta kysyttäisiin, mihin posliinisavea käytetään, vastaisit todennäköisesti: ’Posliiniesineitten valmistukseen tietenkin.’ Ja olisit aivan oikeassa. Mutta oletko tiennyt, että sitä käytetään myös kumin ja muovien, tekstiilien ja maalien, lyijykynien ja tapettien, sähköeristimien ja viemäriputkien, hyönteismyrkkyjen ja lannoitteiden valmistukseen ja että sitä löytyy usein jopa apteekista ostamistasi lääkkeistä? Onpa se monipuolista! Mutta mistä se on peräisin? Miten sitä valmistetaan? Millaisten ominaisuuksiensa ansiosta sitä voidaan käyttää näin monella tavalla?
Mistä se on peräisin?
Posliinisavi tunnetaan myös nimellä kaoliini, joka nimi johtuu kiinankielisistä sanoista ”kao” (’korkea’) ja ”ling” (’vuorijono’), jotka yhdessä tarkoittavat Jiangxin maakunnassa sijaitsevia kukkuloita, joilta sitä ensi kerran löydettiin. Kiinalaiset olivat jo vuosisatoja valmistaneet erityisen hienoa posliinia posliinisavesta ja maasälvästä. Marco Polo toi vuonna 1295 mukanaan Venetsiaan joitakin tällaisia keramiikkaesineitä, joita hän kutsui nimellä porcellana – posliini.
Mutta länsimaiset savenvalajat oppivat kiinalaisten posliininvalmistuksen salaisuuden vasta 1700-luvulla. Sen jälkeen posliinisaviesiintymiä on tavattu monissa länsimaissa. Nykyään sitä tuotetaan pääasiassa Yhdysvalloissa, Ranskassa, Tšekkoslovakiassa, Saksassa, Neuvostoliitossa ja Cornwallissa Englannissa.
Sitä miten nämä posliinisavikerrostumat ovat muodostuneet, ei todellisuudessa tiedetä. Erään teorian mukaan kovan paineen alla olevat kuumat, happamet kaasut tai nesteet, jotka olivat peräisin maapallon ytimestä, hienonsivat graniitin läpi tunkeutuessaan kovat kivikiteet hienoksi, valkoiseksi posliinisaveksi ja muiksi mineraaleiksi. Toinen teoria selittää, että eroosion jälkeen hapan pintavesi imeytyi rapautuneeseen graniittiin pitkän ajan kuluessa ja erotti siitä joitakin aineosia jättäen jäljelle seoksen, jonka muodostivat pehmeä, valkoinen posliinisavi, kvartsi ja kiille. Todellisuudessa saattaa olla niin, että molemmat tapahtumasarjat ovat osaltaan vaikuttaneet posliinin syntyyn.
Posliinisavikaivoksessa
Nykyään maailman tuottavimmat posliinisavikaivokset sijaitsevat Cornwallissa ja Devonissa, Englannissa. Näistä avokaivoksista saadaan vuosittain noin 2,5 miljoonaa tonnia posliinisavea, josta kolme neljäsosaa viedään yli 60 maahan ympäri maailman.
Cornwallin kaivoksissa posliinisavea louhitaan veden avulla. Voimakkaat vesisuihkut liuottavat ja rikkovat puoliksi rapautunutta graniittia, ja posliinisavi pestään siitä karkeampien ja painavampien hiekka- ja kiillehiukkasten ohella. Hiekka ja kiille erotetaan posliinisavesta ja käytetään rakennusharkkojen ja betonielementtien valmistukseen. Posliinisavi, joka on yhä lietteenä, sekoitetaan tasaiseksi ja puhdistetaan. Jäljellä oleva vesi poistetaan useitten kuivatusvaiheiden avulla.
Posliinisavea käytetään moniin tarkoituksiin
Niin oudolta kuin se voi tuntuakin, posliinisavi on monipuolinen aine juuri siksi, että sillä ei ole mitään nimenomaista erikoisominaisuutta. Sen kemiallinen reagoimattomuus ja puhtaus, sen hienojakoisuus ja sen hinnan edullisuus – ominaisuus jota ei myöskään tule unohtaa – tekevät tästä yksinkertaisesta ja vaatimattomasta aineesta erittäin käyttökelpoisen.
Sinä todennäköisesti tiedät, että esimerkiksi paperia valmistetaan puumassasta ja muista kuiduista. Mutta oletko tiennyt, että melkoinen määrä posliinisavea on paperissa ”täytteenä”? Pelkkiä kuituja ei pystytä puristamaan riittävän tiiviisti yhteen, niin että paperin painopinta olisi tarpeeksi sileä. Niinpä kuitujen välit täytetään hienolla, valkoisella posliinisavella. Näin paperista tulee läpikuultamattomampaa, niin ettei sivun toisella puolella oleva painojälki näy läpi, ja lisäksi painojälki on selvä ja terävä.
Joidenkin laajalevikkisten aikakauslehtien paperissa voi olla jopa viidesosa savea. Kalliimpien lehtien kiiltäväpintaisessa paperissa on vielä enemmän tätä maa-ainetta. Kiilto muodostuu siten, että posliinisavea sekoitetaan jonkinlaiseen liisteriin ja levitetään paperin pintaan.
Koska posliinisavi on usein halvempaa kuin puumassa, sen lisääminen kuitujen joukkoon voi vähentää paperin hintaa huomattavasti. Ei siis ihme, että paperiteollisuus on nykyään posliinisaven suurin kuluttaja.
Toisaalta monet ihmiset saattavat ajatella, että posliiniesineet on tehty pelkästään posliinisavesta. Itse asiassa ne sisältävät ehkä vain 10–60 prosenttia posliinisavea. Loppu koostuu hiekasta, piikivestä, kvartsista jne. Savea käytetään vain siksi, että esinettä voidaan muotoilla ja että siitä tulee poltettaessa valkoinen.
Oletko tiennyt, että posliinisavea on paitsi jalkojesi alla olevassa maassa, myös kumisaappaissasi ja kenkiesi kumipohjissa, jotka pitävät jalkasi kuivina? Kun posliinisavea lisätään luonnonkumiin tai synteettiseen kumiin, se ei ainoastaan alenna tuotteen hintaa, vaan se myös lisää sen mekaanista lujuutta ja hidastaa sen kulumista. Sen ansiosta voidaan valmistaa halvempia ja kestävämpiä jalkineita. Posliinisavea käytetään samoin maalin jatkeena. Saven hienojakoisuuden vuoksi maali levittyy helposti ja tasaisesti. Lisäksi savi estää värihiukkasia vajoamasta nopeasti astian pohjalle, ja niin seos pysyy tasaisena.
Saatoit yllättyä lukiessasi aikaisemman huomautuksen posliinisaven käyttämisestä lääketieteellisiin tarkoituksiin. Koska se on täysin reagoimatonta ja äärimmäisen hienojakoista, sitä on helppo sekoittaa veteen tai käyttää perusaineena, johon voi lisätä erilaisia vaikuttavia aineksia valmistettaessa esimerkiksi pillereitä tai pulvereita. Sitä käytetään jopa joissakin hammastahnoissa, saippuoissa ja muissa kosmeettisissa tuotteissa.
Olemme tarkastelleet lyhyesti vain joitakin tämän vaatimattoman tuotteen pääkäyttötapoja. Oletko yllättynyt siitä, miten monipuolinen aine se on? Kuka tulisi ajatelleeksi, että jokin niin vaatimaton aine, jota on niin runsaasti saatavilla, osoittautuisi niin kovin hyödylliseksi! Tämä on jälleen todiste siitä, että on olemassa rakkaudellinen Luoja, joka on huolehtinut ihmisperheestä ja varustanut maan kaikella sellaisella, mitä me tarvitsemme.