Maailman nälkäisten ruokkiminen – onko se mahdollista?

MISSOURISSA Yhdysvalloissa sijaitseva 65 hehtaarin suuruinen maanalainen varastoholvi on seinästä seinään ja lattiasta kattoon täynnä voita, juustoa ja maitojauhetta, yhteismäärältään 1,2 miljardia kiloa. Se on yksi niistä ylijäämäelintarvikkeiden varastoista, joita on kaikkialla maassa ja joihin hallitus ostaa vuosittain maanviljelijöiden tuotteita noin 3 miljardin dollarin [20 miljardin markan] arvosta. Pelkkiä varastointikuluja kertyy lisäksi 58 miljoonaa dollaria [370 miljoonaa markkaa] vuodessa. Lisäksi hallitus käyttää vuosittain miljardeja dollareita korvauksiin, joita maanviljelijöille maksetaan siitä, että he pitävät jopa 20 prosenttia viljelysmaasta kesannolla maataloustuotannon supistamiseksi.

Antaako tällainen yltäkylläisyys aiheen olettaa, että jos jotenkin löydettäisiin keino sen oikeudenmukaiseen jakamiseen, nälkä voitaisiin sen avulla hävittää maailmasta? Voivatko elintarvikepulasta kärsivät maat luottaa tällaisiin rajattomilta vaikuttaviin varantoihin loputtomasti?

Vastaus tähän kysymykseen on ratkaiseva, koska sen lisäksi, että kolmannen maailman nälkäiset ihmisjoukot odottavat apua muutamilta harvoilta elintarvikkeita runsaasti tuottavilta mailta, myös monet teollisuusmaat ovat suuressa määrin riippuvaisia näiden maiden kanssa käytävästä kaupasta omien tarpeidensa tyydyttämiseksi. Raportit osoittavat, että itse asiassa juuri sellaiset teollisuusmaat kuin Neuvostoliitto, Japani ja jotkin Euroopan talousyhteisön maat ostavat suurimman osan ylijäämästä, koska niillä on varaa maksaa siitä. Niin kauan kuin viejämaat pystyvät tuottamaan elintarvikkeita yli oman tarpeensa ja saamaan niistä tyydyttävän hinnan, ylijäämää on saatavissa. On kuitenkin havaittavissa merkkejä siitä, ettei tilanne jatku tällaisena loputtomasti.

Uhkaavat näkymät

Tulevaisuuden suhteen suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että kysyntä tulee ylittämään tarjonnan. Monet heistä huomauttavat maailman elintarviketarjonnan pysyneen viime vuosikymmenenä samana, kun taas kysyntä on vakaasti kasvanut. He ovat panneet merkille, että kuilu tarjonnan ja kysynnän välillä on häviämässä. Mistä tämä johtuu?

Epäsuotuisa sää on kieltämättä ollut yksi syy. Yhdysvalloissa vuonna 1980 koettu kuuma ja kuiva kesä sekä Neuvostoliitossa vallinnut toistuva huono sää ovat todella aiheuttaneet vakavia satovahinkoja. Ympäristönsuojelijat väittävät kuitenkin, että sellaiset epäonnistumiset johtuvat todellisuudessa pyrkimyksistä kohti parempia satoja ja tehokkaampaa viljelyä. Siihen aikaan kun tilat olivat pienempiä ja vähemmän tehokkaita, kasvatettiin useampia viljelykasveja eivätkä viljelijät olleet niin riippuvaisia säistä. Nykyaikaisessa kaupallistuneessa maataloudessa tuhansiin, jopa miljooniin hehtaareihin peltoa kylvetään samaa viljalajia.

Tehoviljely vie maaperän tuotantokyvyn viimeisetkin rippeet, mutta antaa sille hyvin vähän takaisin. Maaperää rasitetaan vuosi toisensa jälkeen samalla lajikkeella, eivätkä ruokamultakerroksen ravinteet ja orgaaninen aines saa täydennystä. Tämän lisäksi tuulen ja veden aiheuttama eroosio tuhoaa maailman suurinten viljelysalueiden maaperää hälyttävän nopeasti. Esimerkiksi Iowassa jokainen hehtaari peltoa menettää multakerroksestaan joka vuosi 25 tonnia eli noin puolen senttimetrin paksuisen kerroksen. Maaperänsuojelupalvelun (Soil Conservation Service) tutkimuksen mukaan tuuman multakerroksen menettäminen laskee satoisuutta kuusi prosenttia. Se varoittaa, että ellei nykyistä eroosiovauhtia pystytä hillitsemään, Yhdysvaltain viljantuotanto saattaa laskea jopa kolmanneksen seuraavien vuosikymmenten kuluessa.

Tuottavuus heikkenee myös toisesta syystä. Tuottava viljelysmaa hupenee nopeaa tahtia. Maan todellisen arvon lasku, polttoaineen, kemikaalien, työvoiman ja koneiden hinnannousu yhdessä alhaisten tuottajahintojen ja maatalouden ylituotannon kanssa saavat monet pienviljelijät harkitsemaan maansa myymistä. Siksi Yhdysvalloissa joutuu vuosittain jopa 400000 hehtaaria viljelysmaata asuinrakennusten, ostoskeskusten, tekojärvien ja teiden alle.

”Suuret ylijäämät, nälänhätä ja maatalouden kannattamattomuus osoittavat selvästi, ettei nykyinen järjestelmä toimi”, sanoi eräs USA:n maatalousministeriön taloustieteilijä.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Tarkasteltuamme nyt molempia ongelman osapuolia – tilannetta sekä nälkää näkevissä kolmannen maailman maissa että elintarviketuotannoltaan ylijäämäisissä teollisuusmaissa – miltä näyttävät tulevaisuuden mahdollisuudet ruokkia maailman nälkäiset? ”Kaikista ihmissukua vaivaavista vitsauksista mikään ei näytä niin helposti ratkaistavalta – ja samalla niin itsepintaiselta – kuin nälkä.” Nämä sanat olivat ote New York Times -lehden laajan, maailman elintarvikeongelmaa käsitelleen artikkelisarjan loppuyhteenvedosta. Osoittaen ”tulojen epätasaisuuden ja köyhyyden” olevan maailman elintarvikeongelman todellinen syy artikkeli jatkoi: ”Avustusohjelmien tai väestönsuunnittelun parissa askarteleminen ei voi poistaa nälkää maailmasta, ennen kuin nämä itsepintaiset sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat on ratkaistu.”

Siksi on johdonmukaista kysyä, kuka voi ratkaista sellaiset ”itsepintaiset sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat” ja todella korjata asiaintilan? Onko yksikään tiedemies, taloustieteilijä, maanviljelijä tai poliitikko kyllin viisas ja vaikutusvaltainen murtaakseen kaikki yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset esteet ja voittaakseen ihmisten ahneuden, itsekkyyden ja kunnianhimon ja auttaakseen siten maailman nälkäänäkeviä? ”Keinot tuotannon huomattavaan kasvattamiseen ovat olemassa”, sanoi edellä mainittu Times-lehden artikkeli, ”mutta kukaan ei oikein tiedä, miten ne saataisiin niitä tarvitsevien ulottuville.”

Jeesus Kristus ennusti tämän hämmentävän asiaintilan sanoessaan: ”Nälänhätää – – tulee olemaan paikassa toisensa jälkeen”, ja: ”Maan päällä kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä.” (Matteus 24:7; Luukas 21:25) Vaikkei Jeesuksen sanoista käykään ilmi, miten ja miksi nälänhätää esiintyisi, nuo sanat kuvailevat tarkasti tämän hetken todellisen tilan sellaisena kuin mekin sen näemme.

On tietysti aivan eri asia ennustaa tällaiset ongelmat kuin esittää niihin toimiva ratkaisu. Kuten olemme havainneet, elintarvikeongelmaa ei ratkaista vain tuottamalla enemmän ruokaa. Tarvitaan oikeudenmukaisen hallituksen ohjausta. Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan sellaista hallitusta: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” – Matteus 6:10.

Tuon oikeudenmukaisen Valtakunnan alaisuudessa maan tuotantokyky ennallistetaan: ”Sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi.” (Jesaja 35:6, 7) Seurauksena on, että ”maakin antaa varmasti satonsa” ja ”maassa tulee olemaan runsaasti viljaa, vuorten huipulla on yltäkylläisyys”. – Psalmit 67:7; 72:16; UM.

Kukaan ei myöskään ole silloin nälkäinen köyhyyden vuoksi. Kaikki, sekä rikkaat että köyhät, voivat jakaa maan runsaan sadon. Silloin kuuluu kutsu koko ihmiskunnalle Jesajan 55:1:n sanojen mukaisesti: ”Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.”

On todella suurenmoinen siunaus saada silloin elää Jumalan uudessa järjestelmässä, jossa ”vanhurskaus on asuva”! – 2. Pietari 3:13.

[Kuvat s. 10]

”Maakin antaa varmasti satonsa”