Voisiko niin tapahtua uudelleen?
TARKKOJA lukuja uusnatsien nykyisestä määrästä Saksassa on vaikea saada. Saksan liittotasavallan poliittisia äärimmäisyysliikkeitä valvova elin arvioi kuitenkin, että liikkeissä, joita se kutsuu äärioikeistolaisiksi järjestöiksi, voi hyvinkin olla yli 20000 jäsentä. Ne jakautuvat moniin ryhmiin, joista harvojen jäsenmäärä kohoaa satoihin.
Tämä näyttäisi puhuvan natsismin voimakasta uudelleennousua vastaan, sillä mitä natsismi olisi ilman Hitlerin kaltaista johtajaa, joka kykenisi yhdistämään kaikki nämä erilliset ryhmät johtonsa alaisuuteen? Tähän mennessä ei sellaista uutta poliittista messiasta ole ilmaantunut, ei edes Michael Kühnen, joka on Saksan huomattavimpia uusnatseja, ole sellainen. Eräs uusnatsi kuvaili Kühnenin olevan ”Führer Adolf Hitlerin oikea käsi maan päällä”. Ja Hitleristä hän sanoi: ”Führer on yhtä pyhä meille kuin Jeesus on kristityille.”
Sitä paitsi Saksan nykyiset olosuhteet ovat kovin erilaiset kuin Hitlerin kautta edeltäneet. Työttömyysaste on korkea, mutta ei lähelläkään sitä 30:a prosenttia, mihin se kohosi 1930-luvun alussa. Nykyinen inflaatio on vaatimatonta verrattuna 1920-lukuun, jolloin eräänkin tavaran hinta kohosi kahdessa vuodessa 35 Saksan markasta 1200400000000 Saksan markkaan! Isänmaallisuutta ja militarismia ei meidän päivinämme esiinny käytännöllisesti katsoen lainkaan. Ja Saksan nykyinen perustuslaki sisältää takeet siitä, ettei diktatuuria voida perustaa uudelleen.
Silti monista tuntuu, ettei uusnatsismia pidä aliarvioida. Bonnin yliopiston historioitsija Karl-Dietrich Bracher varoittaa: ”1920-luvullakin oli ainoastaan pieniä ryhmiä, ei suurta järjestöä.” Ja kuten maassa toisensa jälkeen tapahtuneet terroriteot ovat osoittaneet, tarvitaan vain muutama syvästi asialle omistautunut yksilö, ja he voivat aiheuttaa lukumääräänsä nähden aivan suhteettoman suuren vaaran.
Vaarat muualla
Tämän vuoden alussa Kühnen tuomittiin yli kolmeksi vuodeksi vankeuteen uusnatsilaisten toimiensa vuoksi. Hänen kerrotaan paenneen Saksasta ja käyttäneen pidätystään edeltäneen ajan ”radikaalien oikeistoryhmien hiomiseen” Sveitsissä. Eräs sveitsiläinen sanomalehti mainitsee: ”Hän saattoi tyytyväisenä havaita, että tässä maassa ’useat ryhmät edustivat mitä taitavimmin’ hänen ideologiaansa.”
Sellaisia ryhmiä on myös Hitlerin kotimaassa Itävallassa, jonka hän liitti Kolmanteen valtakuntaansa maaliskuussa 1938. Jotkut iäkkäämmät itävaltalaiset muistelevat hieman haikaillen sitä historian jaksoa, jolloin natsit hallitsivat heidän maataan. He ovat järkyttyneitä nykynuorison elämästä irrallisine suhteineen, nuhruisine vaatteineen ja huumekulttuureineen, ja nämä vanhemmat ihmiset ovat taipuvaisia valittamaan, että ”tällaista ei olisi voinut tapahtua Hitlerin hallitessa”. He voivat jopa muistella Hitlerin päiviä, jolloin ”kaduilla saattoi kävellä iltaisin pelkäämättä”. Jotkut haluavat unohtaa tuon hallituksen äärimmäiset menettelyt ja sanovat: ”Me tarvitsemme nykyään vain pikku-Hitlerin.”
Mutta uusnatsismia esiintyy muuallakin kuin Euroopassa. Frankfurter Rundschau -lehden raportin mukaan lähes 10000 natsia pakeni moniin Etelä-Amerikan maihin toisen maailmansodan päätyttyä. Voisivatko he olla uhkana? Tarkastellessaan natsismin uudelleenheräämisen vaaraa Paraguayssa ABC revista -aikakauslehti julkaisi sarjan huomattavien viranomaisten haastatteluja. Kirjoituksessa lainattiin lakitieteen tohtori Jaime S. Edanin sanoja, joiden mukaan ”natsismi elää mutta makaa lepotilassa”. Muuan huomattava poliitikko yhtyi tähän sanoen: ”Kansallissosialismi ei ole kuollut.”
Entä mitä on sanottava natsismin esiintymisestä Yhdysvalloissa? Amerikkalaisen natsipuolueen perustaja George Lincoln Rockwell salamurhattiin vuonna 1967, mutta hänen ideologiansa elää yhä monissa uusnatsilaisissa ryhmissä. Kymmenen vuotta Rockwellin kuoleman jälkeen Time-lehti huomautti, että vaikka ”koko natsikultti on poliittisesti voimaton ja sen kannattajien määrä hupenee, sen mahdollisuudet vihan lietsomiseksi ja väkivallan synnyttämiseksi ovat yhä suuret”.
Voisiko se siis tapahtua uudelleen?
Puhuessaan Saksan uusnatsismista saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung päätteli: ”Saksan historiallisen taustan ja rikollisen natsihallituksen huomioon ottaen oikeistosiiven toimet eivät ehkä ole ajankohtainen vaara, mutta ne ovat joka tapauksessa häpeäpilkku.” Ja Die Zeit -sanomalehti oli vielä selväsanaisempi selittäessään: ”Natsiliikkeen elpyminen Länsi-Saksassa on järjetön ajatus pääasiassa siksi, että olosuhteita, jotka raivasivat tien natsismin nousulle, ei enää ole.”
Näin ollen vaara, että joku ”pikku”-Hitler – tai ”iso” – nousisi ennallistamaan natsismin siihen asemaan, joka sillä oli Hitlerin alaisuudessa, näyttää tällä hetkellä hyvin kaukaiselta. Eräs 17-vuotias saksalainen opiskelija vakuuttaa: ”Meitä on varoitettu kylliksi. Pidämme huolen siitä, ettei sellaista pääse tapahtumaan enää koskaan.”
Ehkä sellaista ei tapahdu enää koskaan. Natsismi ei kuitenkaan ole ainoa sortoa ja julmuuksia harjoittanut liike, ja aika on osoittanut, ettei Hitler ollut maailman viimeinen diktaattori. Ihmisten kokeillessa jatkuvasti erilaisia hallitusmuotoja, syntyy sortavia hallituksia. Miten voimme varjeltua joutumasta niiden uhriksi? Voimme löytää vastauksen luomalla vielä kerran silmäyksen Hitlerin Kolmanteen valtakuntaan.
[Huomioteksti s. 6]
Eräs uusnatsi sanoi, että Hitler ”on yhtä pyhä meille kuin Jeesus on kristityille”
[Huomioteksti s. 7]
Natsismi ei ole ainoa sortoa harjoittava liike