Hitler – poissa muttei unohdettu

PERJANTAI 26. syyskuuta 1980 oli ollut lämmin ja aurinkoinen päivä Etelä-Saksassa. Noin klo 22.15 ilmassa oli kuitenkin jotakin jäätävää. Ihmisjoukkoja virtasi ulos suunnattomista olutteltoista Münchenin kuuluisalla Oktoberfestillä ja suuntasi kulkunsa kohti uloskäytäviä. Yhtäkkiä erään pääportin lähellä välähti pelottava valo, ja voimakas räjähdys raastoi ilmaa jättäen jälkeensä yli 200 haavoittunutta ja 13 kuollutta.

Tutkimukset paljastivat myöhemmin, että tästä terroriteosta vastuussa olleella henkilöllä oli yhteyksiä uusnatseihin. Vain kahdeksan viikkoa aikaisemmin samantapainen äärioikeistolaisten hyökkäys oli vaatinut 80 ihmisen hengen Italiassa, kun Bolognan rautatieasemalla räjähti pommi. Ja samoihin aikoihin Ranska koki vakavimman antisemiittisen väkivallan aallon sitten toisen maailmansodan.

Useimmille ihmisille sanat natsismi (tai uusnatsismi) ja Hitler merkitsevät melkein samaa. Niinpä tällaiset tapahtumat ovat pitäneet Hitlerin elossa kaikki nämä vuodet ainakin uutisvälineissä. Ja nämä uudet natsien kauhuteot ovat tapahtuneet ennen kuin vanhojakaan on unohdettu. Saksalainen sanomalehti Nürnberger Nachrichten kertoo itse asiassa, että vielä vuoden 1983 joulukuussa 35 virkailijaa, heidän joukossaan 10 tuomaria ja yleistä syyttäjää, ”yhä kokosi, vertaili, arvioi ja jätti oikeusistuinten ratkaistavaksi kaikkea mahdollista aineistoa [Hitlerin aikana tehdyistä] natsirikoksista”. Se lisäsi, että ”129 tapausta on vielä ratkaisematta samalla kun yli 1700 oikeusjuttua on yhä meneillään”.

Kaikki tämä voi jäädä suurelta yleisöltä paljolti huomaamatta, mutta muut tapahtumat ovat varsin tehokkaasti herättäneet natsismin muistot, jotka miljoonat ihmiset ovat koettaneet unohtaa. Ajattelehan esimerkiksi muutaman vuoden takaista televisio-ohjelmaa Polttouhrit tai vuonna 1983 tehtyä sensaatiomaista ilmoitusta, että suosittu saksalainen aikakauslehti oli onnistunut hankkimaan otteita Hitlerin henkilökohtaisista päiväkirjoista. Tuosta uutisesta, johon jotkut suhtautuivat epäilevästi, tuli surullisen kuuluisa, kun päiväkirjat todettiin väärennöksiksi. Ilmeisen tympääntyneenä ja turhautuneena eräs saksalainen kysyi: ”Eikö Hitler lakkaa milloinkaan pitämästä meitä narreinaan?”

Ei ihme että Kanadassa ilmestyvä Toronto Star -lehti huomautti: ”Sekä Führer että hänen johtamansa valtio pitävät meitä edelleen kauhistuneina, mutta samaan aikaan hurmioituneina ja jopa lumoutuneina.” Asia tuntuu olevan näin, sillä erään saksalaisen lähteen mukaan ”Kolmatta valtakuntaa käsittelevien julkaistujen teosten virta näyttää kasvavan tuon aikakauden häipyessä menneisyyteen. On ilmestynyt yli 20000 julkaisua, eivätkä edes asiantuntijat voi toivoa kuulleensa kaikista niistä.”

Mistä johtuu tämä maailmanlaajuinen hurmaantuminen Hitleriin ja hänen Kolmanteen valtakuntaansa? Voisiko se yhdessä uusnatsilaisten ryhmien kanssa, joiden Der Spiegel -aikakauslehti sanoi tulevan ”yhä sotaisemmiksi”, olla enteenä siitä, että historia toistaa itseään? Jotkut uusnatsien julkaisut kerskaavat: ”Me emme ole jäänteitä eilisestä vaan huomisen etujoukko.” Siksi jotkut kysyvät: ”Voisiko natsismi tulla uudelleen?” – eivätkä syyttä.