Erään pikkulasten vitsauksen voittaminen

”Herätkää”-lehden Sierra Leonen -kirjeenvaihtajalta

Kaksivuotias Jeneba alkoi alkuillasta valittaa vatsakipuja. Hänen äitinsä Mariama ei kuitenkaan ollut siitä kovin huolissaan. Jeneballa oli ollut ennenkin ripulia. Kyllä hän tästäkin toipuisi.

Mutta ripulikohtaukset jatkuivat rajuina ja usein toistuvina. Sitten Jeneba alkoi oksentaa. Hän heikkeni nopeasti. Mariama otti lapsen polvilleen ja alkoi hieroa tämän selkää. Se ei juuri auttanut.

Aamuhämärissä Jeneba makasi nääntyneenä lattialla. Hän huohotti ja hänen sydämensä löi epätasaisesti. Hän käänteli levottomana päätään puolelta toiselle. Hänen kauniit ruskeat silmänsä olivat painuneet kuoppiinsa, ja ne olivat puoliummessa. Hänen poskensa olivat kuopalla, ja hänen suutaan kuivasi. Mariama oli täysin avuton.

Auringon noustessa uusi päivä muuttui murheen päiväksi. Jeneba oli kuollut.

MIKÄ on yleisin lasten ja imeväisten kuolinsyy? Tavallisen ripulin aiheuttama nestehukka, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.a Siihen kuolee vuosittain viisi miljoonaa alle viisivuotiasta lasta – yksi noin joka kuudes sekunti. Kehitysmaissa siihen kuolee joka 20. lapsi alle viisivuotiaana. Teollisuusmaissa ripuli on leikkausten ja hengityselintautien jälkeen yleisin syy, miksi lapset joutuvat sairaalaan.

Silti suurin osa näistä kärsimyksistä ja kuolemantapauksista olisi voitu välttää eräällä yksinkertaisella lääkkeellä.

Miten se on mahdollista? Ensinnäkin täytyy todeta, että ripuli ei tapa. Yleensä se lakkaa itsestään ilman hoitoa. Ongelmana ripulia potevalla on kuitenkin neste- ja kivennäistasapainon järkkyminen. Jos nestehukka kasvaa liian suureksi eikä nestetasapainoa korjata, seurauksena on kuolema.

Kehitysmaissa saa vuosittain arviolta 500 miljoonaa lasta ripulin. Köyhillä seuduilla lapset sairastavat ripulin 3–4 kertaa vuodessa. Usein se kuitenkin on lievää. Mutta toisinaan vain muutaman tunnin ripuli, esimerkiksi koleraa sairastettaessa, voi johtaa liialliseen nestehukkaan ja kuolemaan. Valitettavasti ripulin alkuvaiheessa on vaikea tietää, muodostuuko se lopulta hengenvaaralliseksi vai ei. Ei siksi riitä, että vanhemmat osaavat tunnistaa, milloin lapsi kärsii nestehukasta, sillä heidän pitäisi myös osata toimia nopeasti sen torjumiseksi ja korjaamiseksi. – Ks. sivuilla 24 ja 25 olevia laatikkotekstejä.

Nestehukan korvaaminen

Jos vedenpinnan ei haluta laskevan vuotavassa ämpärissä, siihen yksinkertaisesti kaadetaan jatkuvasti lisää vettä. Sama pitää paikkansa ripulia sairastavasta lapsesta. Hänen elimistönsä nestehukka täytyy korvata.

Vielä muutama vuosi sitten tämä tapahtui niin, että nestettä pantiin suoraan suoneen. Vaikka tämä menetelmä on tehokas ja edelleen paras hoidettaessa lapsia, joiden nestetasapaino on järkkynyt vaarallisesti, siihen liittyy ongelmia. Se on kallista ja vaatii ammattitaitoista henkilökuntaa ja mutkikkaita laitteita, joita yleensä on vain terveyskeskuksissa tai sairaaloissa. Nämä sijaitsevat usein siten, että sairasta lasta jouduttaisiin kuljettamaan pitkiäkin matkoja. Ei siis voida ajatella, että tiputushoidolla voitaisiin auttaa useimpia sitä tarvitsevia.

Varsinkin 1960-luvulta lähtien on käytetty erästä toista hoitokeinoa, joka on turvallisempi, helpompi ja halvempi kuin tiputushoito. Siitä käytetään nimilyhennettä ORT (oral rehydration therapy). Siinä elimistön neste- ja kivennäistasapaino pyritään palauttamaan suun kautta.

Miksei tätä ollut ajateltu aiemmin? Kyllä sitä oli harkittu aiemminkin. Ongelmana oli kuitenkin ollut se, että ripuli paitsi aiheuttaa elimistön kuivumista myös vähentää nesteiden imeytymistä suolenseinämien läpi. Pelkällä juomisella ei ole mitään vaikutusta, sillä suurin osa nesteestä kulkee suoraan suolen läpi.

Mutta sitten tehtiin aivan sattumalta tärkeä havainto. Lääkärit, jotka kehittelivät suun kautta annettavaa ripulilääkettä, lisäsivät siihen sokeria, jotta se olisi maistunut paremmalta. Tällöin he havaitsivat, että sokeri auttoi vettä ja välttämättömiä kivennäisaineita imeytymään elimistöön. Sokeri oli siis avain imeytymispulmaan. Todettiin, että sopivalla sekoitussuhteella sokeri voi nostaa imeytymisen 25-kertaiseksi.

Miten merkittävä tämä keksintö on? Lancet, Englannin johtavia lääketieteellisiä aikakauslehtiä, kuvasi sitä ”mahdollisesti vuosisadan tärkeimmäksi lääketieteen edistysaskeleeksi”. YK:n lastenavun rahasto UNICEF sanoi sitä ”yhdeksi yksinkertaisimmista mutta tärkeimmistä läpimurroista tieteen historiassa”.

Syynä on se, että vanhemmat voivat nyt hoitaa lapsiaan kotona. Ei tarvita enää erikoislaitteita eikä pitkää koulutusta. Se on myös halpaa. Teollisesti valmistetut ORT-lääkepakkaukset maksavat vain muutamia kymmeniä pennejä, ja ne ovat erilaisten terveydenhoito-ohjelmien puitteissa tulossa laajalti käyttöön. Vanhempien tarvitsee vain sekoittaa paketin sisältö veteen ja juottaa valmis liuos lapselle.

Entä jos valmista ripulilääkettä ei ole saatavissa? Vanhemmat voivat itse valmistaa sitä tarvikkeista, joita on kotona. Itse tehdyt liuokset eivät ole niin tehokkaita kuin valmiina saatavat lääkkeet, mutta ne ovat silti hyvä korvike. Vaikka lääkärit asettavat niiden arvon kyseenalaiseksi hoidettaessa pahaksi päässyttä nestehukkaa, useimmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että niillä on suuri merkitys, kun niitä käytetään ripulin alkaessa.

Miksi lapsia kuolee yhä

Vaikka ORT-hoito onkin tehokasta, jäljellä on vielä se vaikea tehtävä, että lääke saataisiin suuren yleisön käsiin. Millaista edistystä on tapahtunut? Sairaaloissa ORT korvaa yhä useammin tiputuksen useimpien kuivumistapausten hoidossa. Vuoden 1983 lopussa yli 30 kehitysmaata oli aloittanut oman ORT-ohjelmansa ja ainakin 20 maata oli käynnistämässä omaa lääketuotantoaan. Monet kansainväliset terveysjärjestöt tekevät ORT-hoitoa voimaperäisesti tunnetuksi. Tulokset ovat olleet myönteisiä. Eri puolilla maailmaa tehdyissä kenttätutkimuksissa on todettu, että siellä missä ORT-hoitoa käytetään on elimistön kuivumisesta johtuva kuolleisuus vähentynyt 50–60 prosenttia. Mutta kun ajatellaan, että maailmassa kärsii vuosittain puoli miljardia lasta ripulista, valmiin lääkkeen tuottamisessa kaikille sitä tarvitseville on melkoinen urakka.b

Eikö sitten olisi yksinkertaisempaa, että vanhemmat itse valmistaisivat kulloinkin tarvittavan ripulilääkkeen? Valitettavasti suolaa, sokeria ja mittakuppeja ei ole kaikkialla. Ja vaikka olisikin, lääkkeen valmistaminen vaatii taitoa. Jos liuokseen pannaan esimerkiksi liikaa sokeria, imeytyminen vähenee ja ripuli voi paheta. Samoin on liika suola vaarallista. Liuoksen määrällä on silläkin merkitystä. Liian suuri annos voi pitkittää ripulia. Liian pieni annos taas ei vaikuta, joten elimistön kuivuminen jatkuu.

Ihmisten asenteiden muuttaminen on myös hyvin työlästä. Monet eivät yksinkertaisesti halua kokeilla ORT-hoitoa. Jotkut äidit uskovat yhä ripulin paranevan parhaiten sillä, että he lakkaavat antamasta lapsilleen syötävää ja juotavaa. Toiset seuraavat perinteisten ihmeparantajien ohjeita, mutta murheellisin seurauksin.

Tulee myös muistaa, että ORT on vain hoitokeino. Sillä ei pysäytetä eikä ehkäistä ripulia. Ripulista ei päästä täysin eroon, ellei käydä käsiksi yleismaailmallisiin ongelmiin, joita ovat huono vesi ja kehno yksilöllinen ja yleinen hygienia.c Aliravitsemus täytyy myös saada loppumaan, sillä aliravitsemus aiheuttaa ripulia ja ripuli aliravitsemusta.

Kristityt kuitenkin tietävät, että lopullisen ratkaisun tarjoaa Jumalan valtakunta, kun se tulee täysin poistamaan aliravitsemuksen, sairaudet ja jopa kuoleman. (Ilmestys 21:4; Psalmit 72:16) Tuota aikaa odottaessamme ORT-hoito on yksinkertainen mutta erittäin tehokas ase taistelussa tätä miljoonien lasten kuolinsyytä vastaan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24]

”Mahdollisesti vuosisadan tärkein lääketieteen edistysaskel.” (Lancet)

”Yksi yksinkertaisimmista mutta tärkeimmistä läpimurroista tieteen historiassa.” (UNICEF)

[Tekstiruutu s. 24]

Ohjeita ripuliin sairastuvien lasten hoitamiseen

Ruokkimista ei pidä lopettaa: Tulee antaa nesteitä. Tee, riisivesi, ohravesi ja keitot ovat sopivia. Juomavettä tulee olla saatavilla. Imeväisiä voidaan edelleen imettää. Niin pian kuin lapsi pystyy syömään, hänelle tulee antaa ruokaa. Parasta on antaa useita pieniä aterioita. Helposti sulavat, runsaasti energiaa tarjoavat ruoka-aineet, kuten vellit ja banaanit, ovat hyviä.

Ripulilääkettä tulee antaa heti: Se korvaa nestehukan ja estää kuivumisen. Tulee aina milloin mahdollista käyttää apteekissa kaupan olevaa valmista ripulilääkettä. Jollei sitä ole saatavissa, voidaan valmistaa seuraavanlainen liuos (jota ei saa pilata väärällä sekoitussuhteella):

Yksi tasainen teelusikallinen ruokasuolaa

Kahdeksan tasaista teelusikallista sokeria

Yksi litra vettä

Määrä: Annettavan määrän tulee vastata nestehukkaa. Jokaisen ulostamiskerran jälkeen annetaan noin lasillinen liuosta; pikkulapsille puolet vähemmän. (Vauvoja voidaan syöttää lusikalla.) LAPSEN TULEE SAADA JUODA NIIN PALJON KUIN HÄN HALUAA.

Milloin liuoksen antaminen tulee lopettaa: Yleensä heti kun ripuli lakkaa tai kun lapsi ei enää tunne tarvetta saada liuosta.

Milloin tulee hankkia lääkärinapua:

Kun ilmenee selviä nestehukan merkkejä.

Kun sairas ei pysty juomaan.

Kun ripulia on kestänyt neljä päivää ilman käännettä parempaan (tai kun kovaa ripulia on kestänyt imeväisellä päivän).

Kun esiintyy ankaraa oksentelua.

[Tekstiruutu s. 25]

Pahaksi päässeen nestehukan merkkejä

Virtsanerityksen väheneminen tai lakkaaminen

Painon nopea putoaminen

Suun kuivuminen

Aukileen vajoaminen vauvoilla

Silmien painuminen kuoppiin

Nopea, heikko pulssi

Ihon kimmoisuuden väheneminen

Kun ihoa nostetaan kahdella sormella eikä nostettu kohta laskeudu takaisin entiselleen, lapsi kärsii nestehukasta

Lähde: D. Werner, Where There Is No Doctor, Lontoo 1981, s. 159.