Jehovan todistajien konventit Puolassa

● Neljä konventtia neljässä kaupungissa

● Vieraita 16 maasta

● Yhteensä läsnä 94134

● Yhteensä kastettiin 3140

HEITÄ saapui kymmenin tuhansin. He tulivat autoilla, tilausbusseilla, erikoisjunilla ja suurten lentoyhtiöiden koneilla Varsovaan, Poznańiin, Katowiceen ja Wrocławiin elokuussa 1985 ollakseen läsnä Jehovan todistajien ”Nuhteettomuuden säilyttäjien” konventeissa.

Näissä isäntäkaupungeissa asuvat puolalaiset todistajat olivat vieraita vastassa. Erityisen runsaasti heitä oli varsinkin Varsovan kansainvälisellä lentokentällä, jonne konventtivieraita saapui Länsi-Euroopasta, Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja muista paikoista. He toivottivat vieraansa tervetulleiksi aurinkoisin hymyin ja lämpimin kädenpuristuksin ja jotkut jopa halauksin ja monin suudelmin. Tulkkeja oli järjestetty auttamaan kanssakäymisessä, mutta tervehdysten lämpö teki kaikki kielimuurit tuolla hetkellä olemattomiksi. Joissakin tapauksissa naisväen käteen työnnettiin kukkakimppu ja lapset juoksivat niiaamaan ja tervehtimään vieraita iloisesti puolaksi.

Tällaisia riemukkaita tervehdyksiä edelsi kuitenkin monien viikkojen kova työ. Sen jälkeen kun Puolan viranomaiset olivat ystävällisesti antaneet luvan näiden konventtien järjestämiseen, aloitettiin valtavat ponnistelut niihin valmistautumiseksi.

Konventtien valmistelutyöt

Tuhansille vieraille täytyi järjestää majoitus. Yksistään Varsovassa piti huolehtia 11000 ihmisen majoittamisesta. Piti myös etsiä sopivia stadioneja, joilla konventit voitaisiin pitää. Ne löydettiin ja varattiin Varsovassa ja Wrocławissa 16.–18. päiviksi elokuuta ja Poznańissa sekä Katowicessa (Chorzówissa) 23.–25. päiviksi elokuuta. Sopivien stadionien löytämisen lisäksi oli paljon muutakin työtä. Monissa sanomalehdissä kerrottiin, että todistajat työskentelivät kovasti saadakseen stadionit käyttökuntoon. Eräässä raportissa sanottiin:

”Jehovan todistajat ovat viiden viikon ajan työskennelleet kovasti korjatakseen [Chorzówissa, Katowicen alueella sijaitsevaa] Slaski-stadionia ja saadakseen sen käyttökuntoon. Stadionilta ja sitä ympäröivältä alueelta on viety pois useita tonneja roskaa ja kaksinkertainen määrä on poltettu paikan päällä. Pitkäksi kasvanut ruoho on niitetty, ja stadionia ympäröivät nurmikentät on myös leikattu. Kaatopaikaksi muuttunut leirintäalue on jälleen siistitty. Pääkatsomon penkit, joita on 35 kilometrin pituudelta, on korjattu ja pesty. 78000 istuinta on maalattu. – – Kaikki seitsemän WC:tä olivat täysin hajalla. Ikkunapuitteet oli rikottu. Ovet oli revitty irti. Vesihanat oli väännetty paikoiltaan ja viemäriputket olivat tukossa. – – Voitaisiin sanoa, että Jehovan todistajat ovat Slaski-stadionin johdolle kuin taivaan lahja, varsinkin kun ajatellaan syyskuuksi suunniteltua Puolan ja Belgian välistä jalkapallo-ottelua.”

Itse asiassa 10500 vapaaehtoista todistajaa teki kaiken edellä esitetyn työn. He maalasivat myös kaikki kaiteet ja aidat, puhdistivat ja maalasivat rikkoutuneet WC:t ja asensivat lisäksi 132 uutta WC:tä. Edes naisten ei siis tarvinnut jonottaa! Eräässä toisessa uutisselostuksessa kerrottiin Katowicen konventin valmistelutöistä: ”On arvioitu, että kaiken tehdyn työn kokonaisarvo on 12 miljoonaa zlotya [460000 markkaa].” Samantapaisia korjaustöitä tehtiin kolmella muulla stadionilla.

Tarkkailijat hämmästyneitä

Tarkkailijat antoivat todistajista monia lausuntoja. Muuan hallituksen viranomainen sanoi: ”Olette organisoineet kaiken ammattitaitoisesti. Missä teitä valmennetaan tähän?” Erään stadionin johtaja sanoi: ”Olen työskennellyt täällä 25 vuotta, enkä ole vielä koskaan nähnyt näin hyvää järjestystä.” Vielä erään toisen stadionin johtaja sanoi: ”Mikä saa teidät työskentelemään niin tunnollisesti? Mekin haluaisimme saada tuollaisia työntekijöitä!” Yhden stadionin johtaja sanoi: ”Rehellisesti sanoen en tosiaankaan uskonut, että tätä stadionia voitaisiin enää saada käyttökuntoon, mutta te pystyitte siihen.” Muuan hämmästynyt tarkkailija huudahti: ”Te olette poikkeuksellisia ihmisiä!”

Kun Varsovan konventti oli päättynyt, muuan opas selitti nuorista koostuvalle turistiryhmälle: ”Tämä stadion on pitkään ollut laiminlyöty ja likainen. Aivan äskettäin Jehovan todistajat vuokrasivat sen uskonnollista konventtiaan varten. Katsokaa nyt, mitä he saavat täällä aikaan! Näettekö, miten kaikki muuttuu! He tekevät työtä vapaaehtoisesti. Ajatelkaa, he tekevät työtä ilmaiseksi!”

Sama ohjelma kautta maailman

Itse konventtiohjelma oli pohjimmiltaan sama kuin muissa maissa esitetty, paitsi että sitä oli hieman lyhennetty, koska Puolan konventit kestivät kaksi ja puoli päivää kolmen ja puolen päivän sijasta. Neljä Jehovan todistajien hallintoelimen jäsentä – A. D. Schroeder, M. G. Henschel, T. Jaracz ja D. Sydlik – puhuivat kaikissa neljässä konventissa. Heidän puheensa käännettiin puolaksi. Eri maita edustavat konventtien osanottajat esittivät englannin, ranskan, saksan ja ruotsin kielellä lyhyitä tervehdyksiä, jotka käännettiin puolaksi koko yleisön iloksi.

Tanskan edustaja totesi, että puolalaiset veljet olivat hyviä puhujia, ja mainitsi esimerkkinä erityisesti Job-näytelmän: ”Jobista kertova näytelmä teki meihin syvän vaikutuksen, vaikkemme ymmärtäneetkään kieltä. Se esitettiin erittäin hyvin. Koska eleet olivat meille tuttuja, saatoimme hyvin seurata esitystä, eivätkä meitä vaivanneet ollenkaan kolmen ’ystävän’ keskustelun monet yksityiskohdat; saatoimme keskittyä täysin näytelmän tunnelmaan. Saatoimme todella nähdä ja kuulla, että Job oli hyvin sairas ja että hän kärsi kovista tuskista, ja saatoimme kuulla, miten ilkeitä nuo kolme niin kutsuttua ystävää olivat. Monet stadionin katsomossa istuvat itkivät avoimesti.”

Kussakin konventissa luettiin Jehovan todistaja -ryhmien eri paikoista lähettämiä tervehdyksiä, ja ne otettiin vastaan raikuvin suosionosoituksin.

Nähtävyyksien katselua

Toisista maista tulleet monet osanottajat käyttivät hyväkseen tilaisuutta tutustua joihinkin Puolan nähtävyyksiin. Jotkut kävivät Frédéric Chopinin ja Marie Curien syntymäpaikoissa Varsovassa. Toiset vierailivat Zakopanen turistikaupungissa, jossa on sveitsiläistyylisiä taloja ja värikkäitä ostoskeskuksia, ja matkustivat hisseillä ylös kauniille vuorille. Matkatessaan autolla näihin ja muihin nähtävyyspaikkoihin konventtivieraat näkivät Puolan kaunista maaseutua elonkorjuuaikaan: peltoja, joilla kokonaiset perheet, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, työskentelivät yhdessä.

Erityisen kiinnostava paikka oli entinen natsien keskitysleiri Oświȩcimissä (Auschwitzissa). Erästä todistajien ryhmää opasti Josef, Auschwitzin entinen vanki. Tavallisesti kiertokäynti tuolla leirillä on sekä järkyttävä että masentava. Siellä ovat nähtävissä hirsipuut, seinä jota vasten monet vangit ammuttiin, polttouunit ja monet valokuvat. Koko ajan tekee mieli kysyä itseltään, voiko tämä todella olla totta. Ei siksi, että sen todellisuutta tarvitsisi epäillä, mutta kaiken kauheus tuntuu lähes uskomattomalta! Siellä saattoi nähdä myös niitä erivärisiä kolmioita, joiden perusteella eri vankiryhmät tunnistettiin. Ainoat uskonnollisista syistä vangitut, nimittäin raamatuntutkijat (Jehovan todistajat), kantoivat vaatteissaan lilanväristä kolmiota.

Mutta Josefin opastuksella kiertokäynnistä tuli melkeinpä rohkaiseva kokemus. Hän kertoi koko elämäntarinansa. Hän itse oli ollut mukana politiikassa, mutta hänen isästään ja äidistään oli tullut todistajia. Kun Josefin isä kuoli ja kun todistajat hoitivat hänen hautajaisensa, niin häneen teki syvän vaikutuksen se, että niin monet todistajat tulivat hautajaisiin, ja se, että he osoittivat toisiaan kohtaan niin suurta rakkautta. Hän jätti politiikan, mutta ei tullut todistajaksi. Pian tämän jälkeen Josef, hänen äitinsä ja hänen sisarensa lähetettiin Auschwitziin.

Hänen äitinsä joutui poltettavaksi. Hänen sisarensa pääsi lopulta pois terveytensä menettäneenä. Josef itse lähetettiin sieltä Saksassa sijaitsevaan leiriin. Siellä hän tapasi erään todistajan, joka kertoi hänelle uskostaan, ja niin hänestäkin tuli Jehovan todistaja. Josef oli itse asiassa yksi niistä, jotka kestivät pahamaineisen kuolemanmarssin. (Sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti englanninkielisen Vartiotornin 1.9.1945 kirjoituksessa ”Integrity Outlives Concentration Camp”.)

Auschwitzin leirin kiertokäynnin aikana Josef näytti vieraille sen huoneen, jossa hän itse oli ollut, sen huoneen, jossa hänen äitiään oli pidetty, ja sen krematorion, jonka jossakin uunissa hänen äitinsä oli poltettu. Josefin asenne oli kuitenkin hyvä esimerkki kaikille. Hän ei ollut lainkaan katkera. Hän piti leiriä paikkana, jossa nuhteettomuus Jumalaa kohtaan oli saanut voiton ja jossa monet todistajat olivat kuolleet uskollisina Jehovalle. Kiertokäynti hänen opastuksellaan oli kuin olisi liikkunut innokkaan todistajan kanssa vaikealla alueella. Muuan ryhmään kuulunut todistaja osti joitakin postikortteja eräältä myyjättäreltä. Josef kysyi: ”Annoitko hänelle todistusta?” ”En”, kuului vastaus. Siltä seisomalta Josef meni todistamaan hänelle. Kiertokäynti Auschwitzin keskitysleirissä, jossa harjoitettiin hirvittäviä julmuuksia, voisi olla hyvin masentava, mutta Josefin opastuksella se olikin innoittava kokemus.

Arvostuksen ilmauksia

Jehovan todistajat arvostivat sitä, että he saattoivat pitää Puolassa nämä konventit. Puolalaiset viranomaiset sekä stadionien johtajat olivat konventtilaisia kohtaan sekä yhteistoiminnallisia että kohteliaita. Tämä vaikutti myönteisesti tilaisuuksien onnistumiseen sekä lisäsi niiden miellyttävyyttä. Lisäksi jokaisessa konventtikaupungissa ilmestyvät laajalevikkiset sanomalehdet kertoivat konventista, ja sitä käsiteltiin myös radiossa ja televisiossa.

Suurimman vaikutuksen kotiinsa palaaviin todistajiin oli kuitenkin tehnyt puolalaisten todistajien vieraanvaraisuus. Heidän ilonsa ja intonsa konventeissa oli ylitsepursuavaa. He tarjosivat lounaseväitään myös ulkomaisille konventtivieraille. He kutsuivat heitä koteihinsa ja laittoivat heille aterioita, myös joitakin puolalaisia erikoisuuksia. Muista maista tulleet vieraat muistavat pitkään heidän lämpimät hymynsä, halauksensa ja suudelmansa.

Puolalaisten todistajien lämpimät tunteet käyvät ehkä parhaiten ilmi seuraavasta syvän arvostuksen ilmauksesta, joka esitettiin heti Katowicen ja Varsovan konventtien loppupuheen jälkeen. Tämä esitys käännettiin englanniksi ja saksaksi, ja se otettiin vastaan raikuvin suosionosoituksin.

Rakkaat veljet ja sisaret ainakin 16:sta ympäri maailman sijaitsevasta maasta!

Te koitte monia vaikeuksia ja teitte monia uhrauksia voidaksenne tulla tähän konventtiin, jossa olemme saaneet yhdessä iloita. Vain todelliset ystävät tekevät näin.

Useimmat teistä eivät ymmärtäneet paljoakaan täällä puhuttuja sanoja, mutta siitä huolimatta olemme varmoja siitä, että tämän konventin henki on tarttunut teihin.

Meitä yhdistää suuren Jumalamme, Jehovan, palvonta sekä rakkautemme häneen ja toisiimme.

Me kaikki saarnaamme samaa sanomaa: Valtakunnan hyvää uutista. Kertokaa ystävillemme, että todella rakastamme koko veljesseuraa ja että olemme päättäneet säilyttää nuhteettomuutemme Jehovaa kohtaan loppuun saakka.

Kuten puhuja jo mainitsi loppupuheessaan, olemme iloisia siitä, että kerrotte rakkaudelliset terveisemme kotimaassanne oleville veljille.

Olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että kuulumme kanssanne yksimieliseen nuhteettomuuden säilyttäjien maailmanlaajuiseen veljesseuraan.

Me kiitämme teitä kaikkia.

Sunnuntaina 29. syyskuuta Puolan radio lähetti 30 minuuttia kestävän ohjelman, joka käsitteli konventteja ja jossa kuultiin myös ”Katso Jehovan sotajoukkoa!” -nimisen Valtakunnan laulun innokasta laulamista. Totisesti tämä Puolassa pidettyjen konventtien sarja vastasi jälleen kerran selvästi 1. Mooseksen kirjan 18:14:ssä (UM) esitettyyn kysymykseen: ”Onko mikään Herralle mahdotonta?”

[Tekstiruutu s. 13]

Varsovan konventti 16.–18. elokuuta

Läsnäolijoiden huippu 27271

Kasteella 879

Wrocławin konventti 16.–18. elokuuta

Läsnäolijoiden huippu 16003

Kasteella 545

Poznańin konventti 23.–25. elokuuta

Läsnäolijoiden huippu 19305

Kasteella 715

Katowicen konventti 23.–25. elokuuta

Läsnäolijoiden huippu 31555

Kasteella 1001

Yhteensä kaikissa neljässä konventissa

Läsnäolijoiden huippu 94134

Kasteella 3140

[Tekstiruutu s. 14]

ME EMME KOSKAAN UNOHDA

Emme koskaan unohda käyntiänne Puolassa,

veljet ja sisaret niin monen maan!

On runsaasti katettu pöytä Jehovan huomassa

kun saamme seistä onnellisena kansanaan.

Tätä emme unohda milloinkaan.

Jos ongelmia aiheuttikin kielitaito,

voi tunteet silti ilmaista rakkaus aito;

’Me teitä rakastamme’!

Senkö koskaan unohdamme?

Kun kerran on uusi järjestys päällä maan,

tulemme kyynelsilmin muistelemaan

miten pääsivätkään näin sydämemme kohtaamaan.

Tätä, rakkaat veljet, emme unohda milloinkaan!

– Kirjoittanut eräs puolalainen todistaja.

[Kuva s. 9]

Stadionin alueen kunnostamista Poznańissa

[Kuvat s. 10, 11]

Yleiskuva Varsovassa vuonna 1985 pidetyn konventin paikasta

Kastetilaisuus Varsovan konventissa

[Kuvat s. 12]

Joitakin Japanista ja muualta tulleita konventtilaisia

Albert Schroeder puhumassa 18200 hengen yleisölle KS Warta-stadionilla Poznańissa Puolassa