”Valoisammat ajat Neuvostoliitossa asuvien Jehovan todistajien edessä”
TÄMÄ oli erään kirjoituksen otsikko Puolassa ilmestyvässä englanninkielisessä The Warsaw Voice -sanomalehdessä, joka oli päivätty 19. elokuuta 1990. Kirjoituksen laatija Anna Dubrawska kertoi Jehovan todistajien Varsovassa elokuussa 1990 pitämästä ”Puhtaan kielen” konventista. Hän haastatteli Neuvostoliitosta tulleita Jehovan todistajia, joista jotkut olivat olleet 15 vuotta vankiloissa ja työleireillä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Nyt he kuitenkin korostivat maassaan paraikaa tapahtuvia myönteisiä muutoksia.
Krimiläinen rakennustyömies Grigor Goryachek, joka kasvatettiin Jehovan todistajaksi, karkotettiin Siperiaan 15 vuodeksi. Hän sanoi: ”Me odotamme nyt parempia aikoja.” Toinen Jehovan todistaja, Anton Pohanich, sanoi: ”Paremmat ajat ovat jo todellisuutta. Voin viedä sanomaamme vapaasti talosta taloon, mikä ei ollut mahdollista menneisyydessä.”
Dubrawska siteeraa Kaukasuksella asuvaa 17-vuotiasta Igor Cnernyä: ”70 vuoden ajan ihmisiä, erityisesti nuoria, vedettiin niin kiihkeästi eroon Jumalasta, että nyt he haluavat palata Hänen luokseen yhtä kiihkeästi, tai he haluavat ainakin kuulla Hänestä.”
Puolalaisessa Dziennik Wieczorny -iltalehti mainitsi otsikon Radość braci (Veljien ilo) alla erään Bydgoszczin kaupungissa sijaitsevan Zawisza-stadionin työntekijän sanoneen: ”Olen iloinen nuorten siististä kielenkäytöstä ja hyvistä tavoista.”
Puolalainen Trybuna-päivälehdessä otsikon Głosiciele Królestwa (Valtakunnan julistajat) alla olleessa kirjoituksessa Zofia Uszynska mainitsi konventtiin liittyen: ”Puolen tunnin aikana minulle tarjottiin kymmenen kertaa välipalaa ja kahvia. Viisi kertaa joku tarjosi minulle istuintaan. Neljänä peräkkäisenä päivänä yli 30000 ihmistä osallistui Varsovan Dziesieciolecia-stadionilla pidettyyn [uskonnolliseen] juhlaan. Pitkälle kehittyneessä raskaudentilassa olevia naisia, perheitä pienten lasten kanssa, aikuisia ja lapsia. Kasteelle menneistä nuorin oli 11-vuotias ja vanhin 80-vuotias.”
Kirjoituksessa sanottiin edelleen: ”Useita tuhansia venäläisiä [todellisuudessa yli 16000] tuli tämänvuotiseen kokoustilaisuuteen. Viime vuonna heitä oli 6000. Rajalla linja-autojen ei tarvinnut odottaa tarkistusta kilometrejä pitkissä jonoissa, sillä Neuvostoliiton rajavirkailijat päästivät ne suoraan läpi. Osanottajia tuli kaikkialta Neuvostoliitosta: Vladivostokista, Habarovskista ja Vorkutasta. Jotkut matkustivat neljä tai viisi päivää junalla.”
Sama sanomalehti lainaa Ivan M. Grevniekin sanoja: ”Näin paavien ja pappien toimivan epäoikeudenmukaisesti ja etsin rehellisyyttä.” Selostus jatkaa: ”Havaitsin Jehovan todistajien sanojen ja tekojen olevan sopusoinnussa keskenään.” Sitten Ivan lisää: ”Kiitän Jumalaa siitä, että hän salli minun löytää totuuden.”
Trybuna-lehti kertoo Ivanin olevan erään seurakunnan vanhin Lvovin kaupungissa, jossa on ”13 seurakuntaa ja yli 2000 uskovaa – – ’Kaikissa siellä olevissa uskonnollisissa ryhmissä vallitsee kansallishenki. Minun uskonveljeni eivät kuitenkaan ilmennä sitä’, sanoo Grevniak.”
Tällainen ykseys oli nähtävissä Varsovassa pidetyssä Jehovan todistajien konventissa, jossa ohjelma esitettiin stadionin eri puolilla samanaikaisesti puolaksi ja venäjäksi. Tuossa tilaisuudessa ei ilmennyt minkäänlaista kansallismielisyyden aiheuttamaa hankausta.
Myös 35000:n konventtiin osallistuneen majoittamisesta, ruokkimisesta ja jopa lääkärinhoidosta huolehtinut organisaatio teki vaikutuksen Zofia Uszynskaan. Hän sanoi lopuksi: ”En ole koskaan aiemmin näin erinomaiseen, ystävällismieliseen joukkotilaisuuteen.”
Puolalainen Sztandar Młodych (Nuoruuden mittapuu) -päivälehti sanoi stadionilla suoritetuista valmistelutöistä niin monien vierailijoitten vastaanottamiseksi: ”Yleishyödyllisenä palveluksena – – Jehovan kannattajat korjasivat penkit, tunnelit ja käymälät sekä siistivät nurmikentän. He lahjoittivat konventin kulut omista taskuistaan. Jehovan todistajat järjestivät vierailijoille noin 22000 majapaikkaa yksityiskodeista, huolehtivat venäläisten ylläpidosta ja järjestivät lääkärinhoidon omasta takaa.”
Jehovan todistajat tosiaan jo kokevat ”valoisampia aikoja” Itä-Euroopassa ja he rukoilevat, että heille voitaisiin myöntää laillinen asema Romanian, Unkarin ja Puolan lisäksi myös Tsekkoslovakiassa, Albaniassa, Bulgariassa ja Neuvostoliitossa. – 2. Tessalonikalaisille 3:1; 1. Timoteukselle 2:1, 2.
[Kuvat s. 23]
Venäläisiä Jehovan todistajia Varsovan ”Puhtaan kielen” konventissa, mukana myös kastettavat (pieni kuva ylhäällä), venäläinen puhuja, ohjelma ja venäläisiä osanottajia linja-autojensa edessä