Mistä sodat johtuvat?
OLETKO halunnut koskaan tietää, mikä saa kansat lähtemään sotaan? Jos saamme selville vastauksen, löydämme samalla ehkä myös rauhan avaimet.
Ajattelet ehkä samansuuntaisesti kuin valtiotieteen professori John Stoessinger: ”Olen lukenut, että sodat johtuvat kansallismielisyydestä, sotahenkisyydestä, liittosuhteista, taloudellisista tekijöistä tai joistakin muista käsitteellisistä tekijöistä, joita en ymmärtänyt. – – Jäin miettimään, onko asia todella näin. – – Sodathan ovat olleet ihmisten alulle panemia. Silti tämä inhimillinen ulottuvuus on harvoin saanut sille kuuluvaa sijaa perinteisessä sotakirjallisuudessa.” (Kursivointi meidän.) Ihmisten omaa osuutta ei ilmeisestikään voida jättää huomiotta.
Professori K. F. Otterbein on tullut samaan johtopäätökseen. Hänen mukaansa ”sodat aiheutuvat päätöksistä, joita ihmiset organisaatioiden jäseninä tekevät, olivat nämä organisaatiot sitten sotilaallisia organisaatioita tai hallituselimiä”. Mutta miksi sotia käydään? Hän on löytänyt tutkimustensa perusteella lähinnä seuraavanlaisia syitä: herruusvaatimukset, aluevaatimukset, saaliinhimo, arvovaltasyyt, puolustautuminen ja kostonhalu. – The Evolution of War.
Onko sotimishalu geeniperinnöstä johtuvaa?
Sotien syistä on erilaisia teorioita. Esimerkiksi evoluution kannattajat pitävät ihmistä vain pitemmälle kehittyneenä eläimenä, jolla yhä toimivat eläimille tyypilliset hyökkäys- ja puolustautumisrefleksit. Heidän mielestään hyökkäyshalu on ihmisellä synnynnäistä eli perintötekijöistä johtuvaa. Eläintieteilijä Irenäus Eibl-Eibesfeldt kirjoittaa: ”Meitä lähinnä olevat ihmisapinat voivat heittäytyä hyvinkin aggressiivisiksi, ja ne myös puolustavat reviiriään. – – Mieleen tulee väkisinkin ajatus siitä, että ihmisen aggressiivisuus voi olla kädellisten lahkoon kuuluvilta esi-isiltä perittyä.” – Krieg und Frieden aus der Sicht der Verhaltensforschung.
Eläinten käyttäymistä tutkivan tieteenhaaran, etologian, itävaltalainen perustaja Konrad Lorenz väittää, että aggressiovietti on voimakkain ihmistä liikkeelle ajava vaisto, joka saa hänet lähtemään sotaan.
Historian professori Sue Mansfield kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi tällaisen johtopäätöksen: ”Vaikka useimmat vanhan ajan kulttuureista ovat kietoutuneet sotiin, suurin osa ihmisistä ei ole ollut niissä mukana.” Se seikka, että valtiot ovat joutuneet turvautumaan yleiseen asevelvollisuuteen, osoittaa myös, että ihmiset yleensä eivät välttämättä ole hyökkäyshaluisia ja murhanhimoisia, joten tällaisia ilmiöitä ei voida pitää ihmisten kaavamaisina reaktioina tiettyihin ärsyketilanteisiin. Professori Mansfield jatkaa: ”Historiallinen todistusaineisto viittaa itse asiassa siihen, että sotiminen on yleensä ollut vähemmistön asia.”
Meidän aikanamme tätä vähemmistöä on kovasti valmennettu ja koulutettu. Lisäksi tykkien, pommien ja ohjusten käyttöönoton myötä sotimisesta ja tappamisesta on tullut persoonattomampaa. Toisin kuin menneitten vuosisatojen sodissa tämä erikoistunut vähemmistö voi tappaa ihmisiä joutumatta kasvotusten näiden kanssa tai tuntematta näitä. Miten ihmiset sitten saadaan taistelemaan vihollista vastaan, jota he eivät edes tunne?
Propagandan merkitys
Naapurusten välille syntyy joskus erimielisyyksiä. Silti ne vain harvoin johtavat verenvuodatukseen. Sitä paitsi maan laki kieltää toisten kansalaisten kimppuun käymisen ja heidän tappamisensa. Mutta sodan puhjetessa tämä kielto ei sovellu vihollismaan kansalaisiin, vaikka ihmiset eivät yleensä edes tunne näitä ”vihollisiaan”. Kaikki se, minkä he tietävät vihollisestaan, perustuu niihin tietoihin, joita valtion valvomat tiedotusvälineet ovat tarjonneet heille.
Kaikki valtiot ovat tässä suhteessa samanlaisia. Irenäus Eibl-Eibesfeldt kirjoittaa: ”Yleistä mielipidettä muovaavat eturyhmät (poliitikot, aseidenvalmistajat, sotilaat) siten, että ne johtavat äänestäjiä harhaan antamalla näille joko vääriä tai yksipuolisia tietoja.” Samaan tapaan kirjoittaa historioitsija H. E. Barnes: ”Ranskan vallankumoussodista lähtien – – propagandaa on kaiken aikaa kiihdytetty ja voimistettu, jotta se suojaisi sodankäyntiä yleiseltä tyytymättömyydeltä ja sodan vastustajilta ja estäisi sotaan liittyvien kiistakysymysten asiallisen tutkimisen.”
Seurauksena on ollut, että ”käytännöllisesti katsoen ketä tahansa voidaan taivutella ja käsitellä niin että hän enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti ajautuu tilanteeseen, jossa hänen täytyy tappaa toisia ja kenties luopua omasta hengestään”. (Gwynne Dyer, War) Poliittiseen ja taloudelliseen valtaansa nojaten suppea hallitseva luokka voi valvoa tiedotusvälineitä ja siten valmistaa kansaa vuodattamaan toisten verta ja omaa vertaan.
Natsivallan johtavina edustajina Adolf Hitler ja Joseph Goebbels olivat perillä kansan ajattelutavan yhdenmukaistamisen ja kansan harhaan johtamisen tärkeydestä. 24. elokuuta vuonna 1939 Hitler selosti korkea-arvoisille upseereille Puolaan tehtävään hyökkäykseen liittyviä suunnitelmiaan. Hän sanoi: ”Aion esittää sodan aloittamiselle propagandistisen syyn, ja on samantekevää, onko se uskottava. – – Kun lähdetään käymään sotaa, niin tärkeintä ei ole oikeus vaan voitto.”
On siis selvää, että tarvitaan jokin syy, jotta kansa saataisiin nousemaan toista kansaa vastaan. Mitkä tekijät sitten ovat tärkeimpiä sotakiihkon synnyttäjiä?
Ketkä tekevät ratkaisut?
Itävaltalainen taloustieteilijä Schumpeter kirjoittaa: ”Sotavalmisteluja ovat edistämässä paitsi etupäässä hallitsevat yhteiskuntaluokat omine etuineen myös kaikki ne, jotka ovat päättäneet itse hyötyä sodasta joko taloudellisesti tai yhteiskunnallisesti.” Hallitsevista yhteiskuntaluokista sanotaan, että ne ovat ”suppea ihmisjoukko, joka säilyttääkseen valtansa pyrkii kaikkina aikoina ohjailemaan muita väestönosia ja jopa yleistä mielipidettä”. – Professorit Nelson ja Olin, Why War?
Jokaisella kansalla on oma hallitseva luokkansa, vaikka se olisikin jakautunut poliittisesti eri leireihin. Monet kuitenkin varoittavat, ettei sotilaiden valtaa pitäisi aliarvioida missään maassa. Amerikkalainen taloustieteilijä John K. Galbraith sanoo sotalaitoksesta, että se on ”hallinnon autonomisista prosesseista ylivoimaisesti voimakkain”. Hän jatkaa: ”Sotalaitoksen valta käsittää paitsi kaikki merkittävät vallan lähteet, myös kaikki sen toimeenpanon välineet, – – tämä vallankäytön muoto on tänään kaikkia muita vakavamman julkisen levottomuuden kohteena.”
Galbraith valaisee näitä ajatuksiaan viittaamalla siihen, että esimerkiksi Yhdysvaltain sotalaitoksen käytettävissä olevat varat ”ovat tuntuvasti muita vastaavia vallanlähteitä suuremmat; ne käsittävät asevoimien ja siviilisotilashallinnon käytettävissä olevien ohella myös aseteollisuudelle ohjautuvat varat”. Tilanne on epäilemättä sama Neuvostoliitossa ja monissa muissa maissa. Mikäli sotilaitten valta kasvaa poliitikkojen valtaa suuremmaksi, on olemassa se vaara, että syttyy sota, jossa kumpikin puoli tuhoaa toisensa.
Mikä vaikutus uskonnolla on sotimiseen?
Vaikka uskonnon vaikutus monissa maissa on heikentynyt, papit voidaan silti sisällyttää siihen joukkoon, jolla on sananvaltaa. Sitä paitsi uskonto on ollut ja on yhä liikkeelle panevana voimana monissa sodissa. Paljon puhuvan esimerkin tarjoaa sota, jossa vastakkain ovat shiamuslimien hallitsema Iran ja sunnimuslimien hallitsema Irak.
Intian ja Pakistanin huonot välit selittyvät samalla tavalla. Professori Stoessinger kirjoittaa: ”Islamia vastaan tehdyt ristiretket ja kolmikymmenvuotinen sota, jossa katolilaiset nousivat protestantteja vastaan, eivät ole olleet raaimpia uskonsotia. Raain on ollut hindujen sota muslimeja vastaan meidän vuosisadallamme.” Mistä jatkuva vihanpito on saanut alkunsa? Vanhan Intian jaosta nykyiseksi Intiaksi ja Pakistaniksi vuonna 1947. Se johti heti ”valtaviin väestönsiirtoihin, jotka ovat olleet kenties historian suurimpia. Pakistanin puolella olleet yli seitsemän miljoonaa hindua pelkäsivät, että heitä aletaan vainota, ja he yrittivät päästä Intiaan. Intiasta pakeni saman verran muslimeja turvaan Pakistanin puolelle. Näiden väestönsiirtojen yhteydessä uskonnollinen viha aiheutti runsaasti väkivaltaisuuksia ja verenvuodatusta.” – Why Nations Go to War.
Papisto on läpi historian veljeillyt hallitsevan luokan kanssa. Sota-aikana uskonnolliset johtajat ovat hurskaasti siunanneet Jumalan nimessä kummallakin puolella sotilaat ja aseet, vaikka vastapuolella olleet ovat usein kuuluneet samaan uskontoon. Tällainen jumalanpilkka on saanut monet kääntämään selkänsä uskonnolle ja Jumalalle.
Kansallishenki – ihmisiä jakava ”pyhä itsekkyys”
Monesti ihmiset ovat sotaa vastaan. Miten hallitsijat siinä tapauksessa saavat kansan helpoimmin tukemaan heidän pyrkimyksiään? Tämä oli ongelmana Yhdysvalloissa Vietnamin sodan aikana. Mitä hallitseva luokka teki? Galbraith vastaa: ”Vietnamin sota tuotti Yhdysvalloissa yhden aikamme perusteellisimmista yhteiskunnallisista ehdollistamisyrityksistä [yleisen mielipiteen muokkausyrityksistä]. Kaikin mahdollisin keinoin pyrittiin sota saamaan amerikkalaisen yleisön silmissä välttämättömäksi ja hyväksyttäväksi.” Mikä sitten on kätevin väline, jolla kansan mieli saadaan kääntymään sodan kannalle?
Professori Galbraith vastaa tähänkin: ”Koulut kaikkialla teroittavat isänmaallisuuden periaatteita – –. Sillä, että kaikki ovat ehdollistaneet lipun ympärille kerääntymisen tärkeyden, on huomattava merkitys silloin, kun tavoitellaan hyväksymistä vallitsevalle sotilas- ja ulkopolitiikalle.” Tällaista järjestelmällistä ajattelutavan muokkausta tapahtuu kommunistisissa maissa ja länsimaissa yhtä lailla.
Charles Yost, entinen Yhdysvaltain suurlähettiläs ja ulkoministeriön virkamies, muotoilee saman asian näin: ”Pääsyynä kansojen jatkuvaan turvattomuuteen on yhä se ominaisuus, josta kansat eniten ylpeilevät, nimittäin niiden valtiollinen suvereniteetti, niiden ’pyhä itsekkyys’, niiden haluttomuus ottaa huomioon sellaisia etuja, joiden rinnalla niiden omat edut olisivat toisarvoisia.” ”Pyhä itsekkyys” näkyy jakavana kansallismielisyytenä, tuhoisana opetuksena, jonka mukaan oma kansa on aina kaikkia muita kansoja parempi.
Historioitsija Arnold Toynbee kirjoittaa: ”Kansallishenki toimii karvaana käyteaineena demokratian uudessa viinissä, joka on pantu heimojärjestelmän vanhoihin leileihin.” Tri Ramon Lopez-Reyes kirjoittaa: ”Kansallinen suvereniteetti on nykyään tärkeimpiä sodan aiheita; – – jollei tilanne tästä muutu, suvereenien kansallisvaltioitten järjestelmä saa vielä aikaan kolmannen maailmansodan.” Kansallishenkeä ja valtioitten riippumattomuutta korostamalla halutaan ummistaa silmät siltä tosiasialta, että kieli- ja kulttuurieroavuuksista huolimatta me kaikki kuulumme samaan ihmisperheeseen. Kun tätä ei tunnusteta, seurauksena on sotia.
Asiantuntijat löytävät siis monia syitä siihen, miksi ihminen voi ryhtyä hävittämään järjestelmällisesti omaa lajiaan. Mutta jäljellä on vielä eräs tärkeä tekijä, jonka useimmat kommentaattorit jättävät huomiotta.
Piilossa oleva sotien aiheuttaja
Sotien ja niiden syiden historiaa ei pitäisi tarkastella irrallaan eräästä paljon suuremmasta yhteentörmäyksestä, joka syvästi on vaikuttanut ihmiskuntaan. Raamattu osoittaa selvästi, mistä tässä on kyse. Tässä vanhassa kirjassa kerrotaan, miten eräs voimakas henkiolento nousi itsekkään kunnianhimon ajamana Jumalaa vastaan. (Job 1:6–12; 2:1–7) Hän pani taivaassa ja maan päällä alulle kapinan ja johti näin ihmisperheen tottelemattomuuden, epätäydellisyyden, synnin ja kuoleman tielle. (1. Mooseksen kirja 3:1–7) Niinpä Jeesus maan päällä ollessaan pystyi tunnistamaan uskonnolliset vastustajansa, kun hän sanoi: ”Te olette isästänne Panettelijasta – –. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole. – – hän on valehtelija ja valheen isä.” – Johannes 8:44.
Tämä kapinallinen henkiolento, Saatana (joka merkitsee ’vastustajaa’) ja Panettelija (kreikaksi Diabolos) on hallinnut ja hajottanut kansoja jo vuosituhansia. Hän on hallinnut niitä näkymättömistä taivaista poliittisen vallan avulla. Mihin perustamme tällaisen väitteen? Siihen, että Kristusta kiusatessaan hän saattoi näyttää tälle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston” ja sen jälkeen sanoa: ”Nämä kaikki minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja teet palvontateon minulle.” Kristus ei kiistänyt sitä, etteikö Saatana olisi hallinnut ”kaikkia maailman valtakuntia”. Hän torjui tämän kiusauksen sanoessaan: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” – Matteus 4:1, 8–10.
Kaikkia ajateltavissa olevia poliittisia juonia ja harhautuskeinoja käyttäen Saatana on kääntänyt ihmiskunnan pois ainoalta tosi rauhaan johtavalta tieltä. Valtaosa ihmisistä kannattaa poliittisia järjestelmiä, joita niiden edut vetävät vastakkaisiin suuntiin. Ne eivät tuo eivätkä voi tuoda ihmiskunnalle todellista rauhaa, sillä ne ovat väärän jumalan vaikutusvallan alaisia, ja tämä väärä jumala on Saatana, joka ”eksyttää koko asuttua maata”. Siksi ne suorasti tai epäsuorasti hylkäävät sen välikappaleen, jolla todellinen rauha tullaan saamaan aikaan. – Ilmestys 12:9; 2. Korinttolaisille 4:4.
Mikä on se välikappale, jolla todellinen rauha saadaan aikaan? Miten tällainen muutos tulee tapahtumaan? Entä mitä meidän pitää tehdä päästäksemme nauttimaan tästä rauhasta? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa artikkelissa.
[Kuva s. 5]
Joseph Goebbels, natsi-Saksan kansansivistys- ja propagandaministeri
[Lähdemerkintä]
U.S. Library of Congress
[Kuva s. 6]
Uskonto aiheuttaa yhä sotia, kuten Iranin ja Irakin sota selvästi osoittaa
[Lähdemerkintä]
I. Shateri/Gamma-Liaison