Tupakka vaientaa vastustajansa
VASTAHAKOISEN tupakoitsijan tavoin, joka ei kuitenkaan halua täysin lopettaa, savukemarkkinoilla on toisinaan vähennetty kulutusta pelosta, että tupakointi voisi olla vahingollista ja riippuvuutta aiheuttavaa, mutta hetken kuluttua on palattu samaan tahtiin entistä sidotumpana. Mikä sitten tukahduttaa nämä pelot? Mainonta ja sota! Ne ovat olleet ”kaksi tärkeintä savukkeiden käytön lisäämiskeinoa”, mainitsee historioitsija Robert Sobel.
Savukkeidenkäyttö lisääntyi huimasti ’kansan noustessa kansaa vastaan’ ensimmäisessä maailmansodassa. (Matteus 24:7) Mikä sai tuotannon nousemaan Amerikassa 18 miljardista savukkeesta vuonna 1914 47 miljardiin vuoteen 1918 mennessä? Kampanja ilmaisten savukkeiden jakamiseksi sotilaille. Huumaavan vaikutuksen uskottiin olevan avuksi taistelussa yksinäisyyttä vastaan rintamalla.
”Nyt murehtimasta lakkaa, murheet reppuusi pakkaa! Ota taskustasi tikunpätkä, ja sytytä kunnon sätkä”, kehotettiin englantilaisessa sodanaikaisessa laulussa. Viranomaisten ja yksityisten isänmaallisten ryhmien antaessa ilmaisia savukkeita taisteleville miehille eivät edes tupakkaa vastustavat protestoijat uskaltaneet arvostella sitä.
Ote kiristyy
Tällä tavalla tupakointinsa aloittaneista tuli hyviä asiakkaita sodan jälkeen. Yksistään vuonna 1925 amerikkalaiset polttivat keskimäärin lähes 700 savuketta henkeä kohden. Sodanjälkeisessä Kreikassa kulutus oli henkeä kohden puolitoista kertaa suurempaa kuin Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset savukkeet saavuttivat suosiota monissa maissa, mutta jotkin maat, kuten Intia, Kiina, Japani, Italia ja Puola, joutuivat tyydyttämään tupakan kysynnän kotimaisella tuotannolla.
Lisätäkseen otettaan Yhdysvaltain markkinoista mainostajat tähtäsivät seuraavaksi naisiin. ”1920-luvun loppupuolen tupakkamainontaa voitaisiin kuvata sanoilla ’tullut hulluksi’”, mainitsee Jerome E. Brooks. Mutta mainonta sai amerikkalaiset ostamaan savukkeita vuonna 1929 puhjenneen taloudellisen laman aikana ja sen jälkeen. Suunnattomia summia (noin 400 milj. mk vuonna 1931) käytettiin savukkeiden mainostamiseen apukeinona hoikkuuteen, vaihtoehtona makeisille. Elokuvat, joissa ylistettiin savukkeita polttavia tähtiä, kuten Marlene Dietrichiä, osaltaan antoivat tupakoinnille hienostuneen leiman. Niinpä vuonna 1939, uuden maailmansodan aattona, polttivat amerikkalaiset naiset yhdessä miesten kanssa 180 miljardia savuketta.
Syttyi uusi sota. Sotilaat saivat jälleen ilmaisia savukkeita, jopa kenttämuonansa mukana. Sota-ajan isänmaallista intoa käytettiin hyväksi muona-annoksiin päässeitten savukemerkkien mainostamisessa. Kun savukkeiden kulutuksen arvioidaan olleen Yhdysvalloissa toisen maailmansodan lopussa 400 miljardia savuketta vuodessa, kuka saattoi asettaa kyseenalaiseksi tupakan aseman maailmassa?
Kuka saattoi tosiaankaan asettaa kyseenalaiseksi savukkeiden merkityksen sodanjälkeiselle Euroopalle, jossa savukekartongit yhteen aikaan korvasivat rahan mustassa pörssissä? Eurooppaan sijoitetut amerikkalaiset sotilaat ostivat valtionapua nauttineita savukeaskeja vain muutamalla kymmenellä pennillä ja maksoivat niillä kaiken – uusista kengistä tyttöystäviin asti. Savukkeiden veroton myynti sotilaille nousi huimasti vuoden 1945 5400 savukkeesta henkeä kohti 21250:een vain kahdessa vuodessa.
Kaikki tupakankäytön arveluttavat puolet onnistuttiin vuosikymmenien ajan pitämään poissa julkisuuden valokeilasta – ei tosin vääriksi todistamalla, vaan siten että suositun tavan vääjäämätön kasvu yksinkertaisesti jätti ne varjoonsa. Yksityisesti ihmisten mieliä kuitenkin askarruttivat sellaiset kysymykset kuin: Onko tupakointi vahingollista? Onko se puhdasta vai turmelevaa?
Vuonna 1952 pinnan alla kytenyt kysymys tupakan terveellisyydestä nousi yhtäkkiä pintaan. Englantilaiset lääkärit julkaisivat tuoreen tutkimuksen, joka osoitti, että syöpään sairastuneet olivat yleensä kovia tupakoimaan. Raportti ilmestyi Reader’s Digest -aikakauslehdessä ja sai suurta julkisuutta. Vuonna 1953 savukkeiden vastainen kampanja tuntui niittävän voittoja. Luopuisiko maailma tavastaan?
Mahtava savuketeollisuus
Julkisuudessa savuketeollisuus väitti, ettei savukkeita vastaan puhuvia seikkoja ollut todistettu, että ne olivat pelkästään tilastollisia. Mutta yllättäen – ironista kyllä – se paljasti salaisen aseensa, vähätervaisen savukkeen. Tämä uusi tuote saattoi tuntua turvallisemmalta niistä tupakoitsijoista, jotka eivät halunneet lopettaa, samalla kun mainonta todisti jälleen kerran kykynsä myydä luomansa vaikutelman.
Itse asiassa vähätervaiset savuketyypit rauhoittivat enemmänkin tupakoitsijan omaatuntoa kuin edistivät hänen terveydentilaansa. Tiedemiehet huomasivat myöhemmin, että monet tupakoitsijat korvasivat vähätervaisuuden vetämällä savua syvemmälle henkeensä ja pitämällä sitä kauemmin keuhkoissaan, kunnes he saivat yhtä paljon nikotiinia kuin ennenkin. Mutta oli kuluva vielä neljännesvuosisata, ennen kuin tutkijat pystyivät todistamaan tämän. Sillä välin savuketeollisuus nousi yhdeksi maailman tuottoisimmista teollisuudenhaaroista ja saattoi nyt merkitä vuotuisen myyntinsä arvoksi yli 200 miljardia markkaa.
Taloudellisesti tupakkateollisuus voi nyt paremmin kuin koskaan. Asiakkaat ostavat jatkuvasti. Kulutus nousee vuosittain prosentin verran teollisuusmaissa ja yli kolme prosenttia kehitysmaissa. Pakistanissa kasvu on kuusi kertaa ja Brasiliassa kahdeksan kertaa nopeampaa kuin useammissa länsimaissa. Viidesosa thaimaalaisten tuloista käytetään savukkeiden ostamiseen.
Monille ajattelevaisille ihmisille se tiukka ote, jonka savukkeiden käyttö on sadassa vuodessa saavuttanut, ei kuitenkaan ole kaikki mitä asiasta voidaan kertoa. Voisiko tähän tupakankäytön ilmiömäiseen kasvuun, etenkin vuodesta 1914 lähtien, ja sen lähes sokeaan hyväksyntään liittyä muutakin kuin minkä ensi näkemältä huomaa? Mitä on sanottava esimerkiksi sellaisesta harvoin esille otetusta asiasta kuin tupakoinnin eettisestä puolesta? Onko tupakointi soveliasta vai moitittavaa? Seuraava kirjoituksemme luo asiaan lisävaloa.
[Kuva s. 7]
Mainonta ja sota – kaksi tärkeintä savukkeidenkäytön lisäämiskeinoa